Kirjoittaja xjt, nyk. kristitty » 05.12.2019 23:42
Hei!
Erosimme vaimoni kanssa Jehovan todistajien seurakunnasta n. parikymmentä vuotta sitten, kun riitauduimme 90-luvulla vanhimmiston kanssa heidän käyttämänsä epäkristillisen mielivallan takia. Meidät oli 'merkitty' perusteettomasti eikä asioita saatu korjattua useista yrityksistä huolimatta. Vanhimmiston raaka politiikka paljastui, kun ymmärsimme vähitellen, että vanhimmat toimivat hyväveli-periaatteen mukaisesti, jossa väärintekijävanhinta suojellaan hamaan loppuun asti. Tärkeintä kun ei ole totuus vaan kulissit.
Noihin aikoihin vaimoni rukoili kokouksissa ollessamme, että Jumalan tuli leimahtaisi ja kuluttaisi ongelma-generaattorina toimineen priimusmoottori-vanhimman varoituksena toisille; niin pettyneitä olimme tilanteessa, jossa meidät oli leimattu täysin perusteettomasti jollain tavalla väärässä oleviksi. Jälkeenpäin asiaa ajatellen tuntuu siltä, että jt-seurakunnat ilmeisesti tarvitsevat syntipukkeja kauhisteltavaksi, ja jos sellaisia ei ole, niin sellaisia tehdään, vaikka väkisin!?
(Tässä vaiheessa jt-henkiset lukijat esittänevät lisäsyytöksen että "just joo, ja meissäkö ei muka ollut vikaa"? johon voin vastata että ei ollut!)
Noiden kipeiden kasvukokemusten jälkeen olemme rakentaneet omaa kristillistä elämänkatsomustamme ja olemme oppineet antamaan anteeksi Jehovantodistajille, koska hekin ovat uskontonsa uhreja eivätkä tiedä mitä tekevät, vaikka luulevat olevansa oikeassa.
Entä mitä kuuluu tälle priimusmoottori-vanhimmalle nykyisin? Sain muutama vuosi sitten kuulla että hän ja hänen vaimonsa olivat kuolleet tulipalossa. Ja jottei kukaan ymmärrä väärin, niin he eivät kuolleet sen takia mitä JT-vanhimmat tekivät meille vaan sen takia mitä he tekivät Jumalalle.
Jos sinä JT-seurakuntaan pettynyt lukija mietit että onko kristillistä elämää todistajien ulkopuolella, niin voin sanoa että on! Ei ensimmäisenä tarvitse rynnätä minkään seurakunnan piiriin, vaan kannattaa lukea itsenäisesti Raamattua kaikessa rauhassa ja kynä kädessä ilman ennakkoluuloja ja katsella sitten ajan kanssa varovasti sopivaa seurakuntayhteisöä ja pitää silloinkin 'langat omissa käsissä'.
T: Entinen jt, nykyinen kristitty
Hei!
Erosimme vaimoni kanssa Jehovan todistajien seurakunnasta n. parikymmentä vuotta sitten, kun riitauduimme 90-luvulla vanhimmiston kanssa heidän käyttämänsä epäkristillisen mielivallan takia. Meidät oli 'merkitty' perusteettomasti eikä asioita saatu korjattua useista yrityksistä huolimatta. Vanhimmiston raaka politiikka paljastui, kun ymmärsimme vähitellen, että vanhimmat toimivat hyväveli-periaatteen mukaisesti, jossa väärintekijävanhinta suojellaan hamaan loppuun asti. Tärkeintä kun ei ole totuus vaan kulissit.
Noihin aikoihin vaimoni rukoili kokouksissa ollessamme, että Jumalan tuli leimahtaisi ja kuluttaisi ongelma-generaattorina toimineen priimusmoottori-vanhimman varoituksena toisille; niin pettyneitä olimme tilanteessa, jossa meidät oli leimattu täysin perusteettomasti jollain tavalla väärässä oleviksi. Jälkeenpäin asiaa ajatellen tuntuu siltä, että jt-seurakunnat ilmeisesti tarvitsevat syntipukkeja kauhisteltavaksi, ja jos sellaisia ei ole, niin sellaisia tehdään, vaikka väkisin!?
(Tässä vaiheessa jt-henkiset lukijat esittänevät lisäsyytöksen että "just joo, ja meissäkö ei muka ollut vikaa"? johon voin vastata että ei ollut!)
Noiden kipeiden kasvukokemusten jälkeen olemme rakentaneet omaa kristillistä elämänkatsomustamme ja olemme oppineet antamaan anteeksi Jehovantodistajille, koska hekin ovat uskontonsa uhreja eivätkä tiedä mitä tekevät, vaikka luulevat olevansa oikeassa.
Entä mitä kuuluu tälle priimusmoottori-vanhimmalle nykyisin? Sain muutama vuosi sitten kuulla että hän ja hänen vaimonsa olivat kuolleet tulipalossa. Ja jottei kukaan ymmärrä väärin, niin he eivät kuolleet sen takia mitä JT-vanhimmat tekivät meille vaan sen takia mitä he tekivät Jumalalle.
Jos sinä JT-seurakuntaan pettynyt lukija mietit että onko kristillistä elämää todistajien ulkopuolella, niin voin sanoa että on! Ei ensimmäisenä tarvitse rynnätä minkään seurakunnan piiriin, vaan kannattaa lukea itsenäisesti Raamattua kaikessa rauhassa ja kynä kädessä ilman ennakkoluuloja ja katsella sitten ajan kanssa varovasti sopivaa seurakuntayhteisöä ja pitää silloinkin 'langat omissa käsissä'.
T: Entinen jt, nykyinen kristitty