Kirjoittaja Weathertop » 16.02.2020 01:01
Hyvä, että tuollaisia ohjeita on olemassa. Oma eroamiseni tapahtui kaikkea muuta kuin harkitusti ja suunnitelmallisesti. Ajauduin kriisiin, joka huipentui vaikeaan psykoottiseen masennukseen. Ajatus noin synkkään ja sairaaseen pedofiliakulttiin kuulumisesta kävi niin ahdistavaksi, että oli pakko erota ihan virallisesti. Samalla meni välit ainoaan elossa olevaan perheenjäseneen, osittain siksi, että silloisessa mielentilassani koin kaikki aktiiviset JT:t vihollisiksi ja osasyyllisiksi omaan kärsimykseeni, ja tämä viha purkautui parissa puhelinkeskustelussa. No, välit olisivat ehkä menneet joka tapauksessa, mutta piruko tietää.
Oma neuvoni: jos olet henkisesti huonossa kunnossa ja harkitset eroamista, yritä ensin löytää terapeutti, jolla on kokemusta uskonnollisten traumojen hoitamisesta. Hänen kanssaan voi keskustella parhaasta tavasta hoitaa asia, ja niistä keskusteluista voi saada myös perspektiiviä Julkiselta puolelta saatava tuki ei todennäköisesti riitä siinä tilanteessa. Itse jouduin turvautumaan pelkkiin julkisiin mielenterveyspalveluihin, ja tässä kärvistellään yhä vaikean masennuksen kanssa vuosia eron jälkeen. Siitä, etten ole enää nimellisestikään kultin jäsen, olen kyllä iloinen.
Hyvä, että tuollaisia ohjeita on olemassa. Oma eroamiseni tapahtui kaikkea muuta kuin harkitusti ja suunnitelmallisesti. Ajauduin kriisiin, joka huipentui vaikeaan psykoottiseen masennukseen. Ajatus noin synkkään ja sairaaseen pedofiliakulttiin kuulumisesta kävi niin ahdistavaksi, että oli pakko erota ihan virallisesti. Samalla meni välit ainoaan elossa olevaan perheenjäseneen, osittain siksi, että silloisessa mielentilassani koin kaikki aktiiviset JT:t vihollisiksi ja osasyyllisiksi omaan kärsimykseeni, ja tämä viha purkautui parissa puhelinkeskustelussa. No, välit olisivat ehkä menneet joka tapauksessa, mutta piruko tietää.
Oma neuvoni: jos olet henkisesti huonossa kunnossa ja harkitset eroamista, yritä ensin löytää terapeutti, jolla on kokemusta uskonnollisten traumojen hoitamisesta. Hänen kanssaan voi keskustella parhaasta tavasta hoitaa asia, ja niistä keskusteluista voi saada myös perspektiiviä Julkiselta puolelta saatava tuki ei todennäköisesti riitä siinä tilanteessa. Itse jouduin turvautumaan pelkkiin julkisiin mielenterveyspalveluihin, ja tässä kärvistellään yhä vaikean masennuksen kanssa vuosia eron jälkeen. Siitä, etten ole enää nimellisestikään kultin jäsen, olen kyllä iloinen.