Kirjoittaja Vempula » 16.05.2020 19:14
Tämä on monin tavoin surullinenkin juttu, vaikka sen pitäisi olla suuren ilon aihe. On tietenkin upeaa, että nuorukainen on lähtenyt opin tielle ja menestynyt lukiossa noin hienosti. Vilpitön onnitteluni hänelle hienosta menestyksestä opintojen alkutaipaleella!
Tämän kaverin tilanne on kuitenkin hankala. Kaikki jehovantodistajat esimerkiksi hänen seurakunnassaan eivät varmasti ole katsoneet hyvällä edes pojan lukioon lähtemistä. Lukio-opinnoissa menestyminen ei sekään ole lahkon näkökulmasta mikään ansio: nekin vuodet olisi voinut käyttää tienraivaukseen eli käännytystyöhön. Ja joka tapauksessa jokin lyhyt ammattikoulu olisi lahkon mielestä parempi valinta, sillä lukio-opinnot eivät itsessään valmista mihinkään vaan käytännössä edellyttävät jatko-opintoja korkea-asteen oppilaitoksessa.
Toinen juttu on, että tuon nuorukaisen on nyt tehtävä hankala päätös, jatkaako opintojaan yliopistossa. MTV:n jutun mukaan poika suunnittelee välivuoden jälkeen jatkavansa jossain, vaikkei vielä tiedä, missä. Tietysti kannattaisi jatkaa, sehän on selvää, mutta lahkon amerikkalaisten johtajien mielestä yliopisto-opiskelua voi verrata siihen, että ampuisi itseään aseella päähän. Se lienee varmaa, ettei lahkon suunnalta nuorukaista jatko-opintoihin kannusteta, mieluummin yritetään puhua poika jättämään sellaiset suunnitelmat. En tunne tuota nuorukaista, mutta mahdollisesti hän kokee ristiriitaisia tunteita itsekin. Jos hän jättää opintonsa tuohon, niin sehän voi alkaa harmittaa myöhemmin raskaasti. Tuollainen ylioppilastutkintotodistus takataskussa saattaisi tuntua tympeältä ryhtyä talonmieheksi tai lehdenjakajaksi tai ikkunanpesijäksi.
Kolmas juttu on, että opiskelu herättää yleensä ajattelemaan. Jos lukio-opinnot ovat menneet noin hyvin, niin se tarkoittaa, että kaveri on tutustunut pintapuolisesti historiaan sekä biologian ihmeisiin ja lisäksi filosofiaan, mikä opettaa kriittiseen ajatteluun ja perusteiden kysymiseen käsityksiä muodostettaessa. Jonkinlainen kyseenalaistamisen siemen tuon kaverin ajatteluun siis on jo istutettu, ja siemen saattaa kantaa myöhemmin hedelmää. Jos alkaa kantaa, niin nuorukainen on tukalassa paikassa. Hänen on valittava, ryhtyykö elämään kaksoiselämää vai jättääkö lahkon.
Vaan onhan jehovantodistajissa toki poikkeuksiakin. Kumma kyllä, heissä on jonkin verran, joskaan ei paljon, akateemisestikin kouluttautuneita yksilöitä, tohtoritasoisiakin. Olen joskus miettinyt, miten se on ymmärrettävissä. Ehkä näiden syyt pysyä lahkossa ovat käytännöllisiä: irtaantuminen koituisi seurauksiltaan liian kalliiksi, tai oltavat muutoin ovat lahkossa joten kuten siedettävät. Tai sitten koulutus on hankittu ennen lahkoon liittymistä, ja liittyminen on tapahtunut jonkin omaa elämää kohdanneen kriisin herkistämänä heikolla hetkellä. Sitä en pysty helposti käsittämään, että akateemisesti koulutettu ihminen tosissaan hyväksyisi lahko teologiset höpinät. Limittäisen sukupolven kaltaiset älyttömyydet ovat niin paksua puppua, että eihän niitä koulutetun ihmisen pitäisi pystyä nielemään.
Tämä on monin tavoin surullinenkin juttu, vaikka sen pitäisi olla suuren ilon aihe. On tietenkin upeaa, että nuorukainen on lähtenyt opin tielle ja menestynyt lukiossa noin hienosti. Vilpitön onnitteluni hänelle hienosta menestyksestä opintojen alkutaipaleella!
Tämän kaverin tilanne on kuitenkin hankala. Kaikki jehovantodistajat esimerkiksi hänen seurakunnassaan eivät varmasti ole katsoneet hyvällä edes pojan lukioon lähtemistä. Lukio-opinnoissa menestyminen ei sekään ole lahkon näkökulmasta mikään ansio: nekin vuodet olisi voinut käyttää tienraivaukseen eli käännytystyöhön. Ja joka tapauksessa jokin lyhyt ammattikoulu olisi lahkon mielestä parempi valinta, sillä lukio-opinnot eivät itsessään valmista mihinkään vaan käytännössä edellyttävät jatko-opintoja korkea-asteen oppilaitoksessa.
Toinen juttu on, että tuon nuorukaisen on nyt tehtävä hankala päätös, jatkaako opintojaan yliopistossa. MTV:n jutun mukaan poika suunnittelee välivuoden jälkeen jatkavansa jossain, vaikkei vielä tiedä, missä. Tietysti kannattaisi jatkaa, sehän on selvää, mutta lahkon amerikkalaisten johtajien mielestä yliopisto-opiskelua voi verrata siihen, että ampuisi itseään aseella päähän. Se lienee varmaa, ettei lahkon suunnalta nuorukaista jatko-opintoihin kannusteta, mieluummin yritetään puhua poika jättämään sellaiset suunnitelmat. En tunne tuota nuorukaista, mutta mahdollisesti hän kokee ristiriitaisia tunteita itsekin. Jos hän jättää opintonsa tuohon, niin sehän voi alkaa harmittaa myöhemmin raskaasti. Tuollainen ylioppilastutkintotodistus takataskussa saattaisi tuntua tympeältä ryhtyä talonmieheksi tai lehdenjakajaksi tai ikkunanpesijäksi.
Kolmas juttu on, että opiskelu herättää yleensä ajattelemaan. Jos lukio-opinnot ovat menneet noin hyvin, niin se tarkoittaa, että kaveri on tutustunut pintapuolisesti historiaan sekä biologian ihmeisiin ja lisäksi filosofiaan, mikä opettaa kriittiseen ajatteluun ja perusteiden kysymiseen käsityksiä muodostettaessa. Jonkinlainen kyseenalaistamisen siemen tuon kaverin ajatteluun siis on jo istutettu, ja siemen saattaa kantaa myöhemmin hedelmää. Jos alkaa kantaa, niin nuorukainen on tukalassa paikassa. Hänen on valittava, ryhtyykö elämään kaksoiselämää vai jättääkö lahkon.
Vaan onhan jehovantodistajissa toki poikkeuksiakin. Kumma kyllä, heissä on jonkin verran, joskaan ei paljon, akateemisestikin kouluttautuneita yksilöitä, tohtoritasoisiakin. Olen joskus miettinyt, miten se on ymmärrettävissä. Ehkä näiden syyt pysyä lahkossa ovat käytännöllisiä: irtaantuminen koituisi seurauksiltaan liian kalliiksi, tai oltavat muutoin ovat lahkossa joten kuten siedettävät. Tai sitten koulutus on hankittu ennen lahkoon liittymistä, ja liittyminen on tapahtunut jonkin omaa elämää kohdanneen kriisin herkistämänä heikolla hetkellä. Sitä en pysty helposti käsittämään, että akateemisesti koulutettu ihminen tosissaan hyväksyisi lahko teologiset höpinät. Limittäisen sukupolven kaltaiset älyttömyydet ovat niin paksua puppua, että eihän niitä koulutetun ihmisen pitäisi pystyä nielemään.