Kirjoittaja Vempula » 05.06.2020 08:41
Poliisitutkintojen ja niitä mahdollisesti seuraavien oikeusprosessien käynnistäminen on Vartiotornin kannalta kaksipiippuinen juttu.
Vartiotorni haluaa esittää, että sen mainetta on perusteettomasti tahrattu ja siksi on käynnistettävä poliisitutkintoja. Samalla Vartiotorni yrittää antaa peloteviestin: näin käy, jos lahkosta uutisoi ikäviä asioita. Vartiotorni ei oikeastaan voi jättää reagoimattakaan uutisointiin: muutoinhan lahko näyttäisi antavan hiljaisen myöntymyksensä sille, mitä on uutisoitu.
Muissa maissa Vartiotorni on muun muassa pyrkinyt oikeusteitse sulkemaan sellaisia nettisivustoja, joiden sisältö koostuu lahkon omasta kirjallisuudesta poimituista sitaateista. Tämä sivumennen sanoen on aivan älytöntä. Vartiotorni on vuosikymmeniä ylpeillyt painokoneillaan ja levittämiensä julkaisujen lukumäärillä - ja vetääkin nyt herneen nenään, kun joku niitä julkaisuja sitten levittää. Eikös lahkon kirjallisuus ollutkaan Jehovan suomaa hengellistä ravintoa? Onko Jehovalla tekijänoikeudellisia intressejä tähän hengelliseen ravintoon, joka on välttämätöntä ikuisen elämän saamiseksi?
Poliisitutkintoja pyytävää Vartiotornia pelottaa samalla mahdollinen lisäjulkisuus. Lahkon vastuumiehet tietävät, etteivät järjestön touhut kestä lähempää tarkastelua. Lantakasa tuoksahtaa, jos sitä alkaa penkoa. Karttamisväkivaltaan, pedofiilien suojelemiseen ja verensiirtojen kieltämiseen liittyvät Vartiotornin käytänteet nostattavat voimakkaita tunteita ja herättävät yleistä paheksuntaa, jos niistä uutisoidaan. Siksi tiedotusvälineiden on usein yleensä hankala saada Vartiotornin edustajilta kommentteja tai haastatteluja eivätkä lahkon edustajat yleensä suostu esimerkiksi julkisiin keskusteluohjelmiin. Olemme nähneet, kuinka Suomessakin lahkon tiedottaja suorastaan valehtelee, kun hänelle esitetään suoria kysymyksiä lahkon opeista ja menettelyistä.
Vartiotorni on kauan onnistunut propagandassaan omia jäseniään kohtaan. Vartiotorni on demonisoinut uutisvälineet Saatanan instrumentiksi. Kaikki kielteinen on lahkon mukaan fake news. Mutta jos saatanallisessa mediassa joskus sanotaan jotain lahkon kannalta suotuisaa, niin sitä Vartiotorni ei unohda mainita lehdissään ja puheissaan. Jos uutisvälineissä esimerkiksi kerrotaan, kuinka jehovantodistajat ovat puhdistaneet jäähallin konventtiaan varten, niin tästä mainitaan lavalla ja perään taputetaan. Mutta kun Australiassa paljastuu, kuinka seurakuntien johtomiehet ovat jättäneet ilmoittamatta tietoonsa saatetut pedofiliatapaukset poliisille, niin Vartiotorni vaikenee.
Julkisuus on Vartiotornin näkökulmasta sen pahin vihollinen. Poliisitutkintoihin ja lakimiehiinsä turvautumalla Vartiotorni yrittää epätoivoisesti hallita julkisuutta, mutta vene vuotaa pahasti. Johanneksenpojan kuvailemassa tapauksessa poliisitutkintaa ei edes tehty. Norjassa entinen kierros- ja piirivalvoja Rolf Furuli kirjoitti juuri kirjan, jossa kertoo Vartiotornin kiinteistöbisneksestä. Vartiotornin johtajat luonnollisesti kieltävät jäseniään lukemasta Furulin kirjaa. Internetin ja sosiaalisen median vaikutus on kasvanut niin suureksi, ettei Vartiotorni kykene kätkemään pimeitä puoliaan varsinkaan nuorilta jäseniltään. Se voi vain demonisoida mediaa, ja niinhän se tekeekin.
Poliisitutkintojen ja niitä mahdollisesti seuraavien oikeusprosessien käynnistäminen on Vartiotornin kannalta kaksipiippuinen juttu.
Vartiotorni haluaa esittää, että sen mainetta on perusteettomasti tahrattu ja siksi on käynnistettävä poliisitutkintoja. Samalla Vartiotorni yrittää antaa peloteviestin: näin käy, jos lahkosta uutisoi ikäviä asioita. Vartiotorni ei oikeastaan voi jättää reagoimattakaan uutisointiin: muutoinhan lahko näyttäisi antavan hiljaisen myöntymyksensä sille, mitä on uutisoitu.
Muissa maissa Vartiotorni on muun muassa pyrkinyt oikeusteitse sulkemaan sellaisia nettisivustoja, joiden sisältö koostuu lahkon omasta kirjallisuudesta poimituista sitaateista. Tämä sivumennen sanoen on aivan älytöntä. Vartiotorni on vuosikymmeniä ylpeillyt painokoneillaan ja levittämiensä julkaisujen lukumäärillä - ja vetääkin nyt herneen nenään, kun joku niitä julkaisuja sitten levittää. Eikös lahkon kirjallisuus ollutkaan Jehovan suomaa hengellistä ravintoa? Onko Jehovalla tekijänoikeudellisia intressejä tähän hengelliseen ravintoon, joka on välttämätöntä ikuisen elämän saamiseksi?
Poliisitutkintoja pyytävää Vartiotornia pelottaa samalla mahdollinen lisäjulkisuus. Lahkon vastuumiehet tietävät, etteivät järjestön touhut kestä lähempää tarkastelua. Lantakasa tuoksahtaa, jos sitä alkaa penkoa. Karttamisväkivaltaan, pedofiilien suojelemiseen ja verensiirtojen kieltämiseen liittyvät Vartiotornin käytänteet nostattavat voimakkaita tunteita ja herättävät yleistä paheksuntaa, jos niistä uutisoidaan. Siksi tiedotusvälineiden on usein yleensä hankala saada Vartiotornin edustajilta kommentteja tai haastatteluja eivätkä lahkon edustajat yleensä suostu esimerkiksi julkisiin keskusteluohjelmiin. Olemme nähneet, kuinka Suomessakin lahkon tiedottaja suorastaan valehtelee, kun hänelle esitetään suoria kysymyksiä lahkon opeista ja menettelyistä.
Vartiotorni on kauan onnistunut propagandassaan omia jäseniään kohtaan. Vartiotorni on demonisoinut uutisvälineet Saatanan instrumentiksi. Kaikki kielteinen on lahkon mukaan [i]fake news[/i]. Mutta jos saatanallisessa mediassa joskus sanotaan jotain lahkon kannalta suotuisaa, niin sitä Vartiotorni ei unohda mainita lehdissään ja puheissaan. Jos uutisvälineissä esimerkiksi kerrotaan, kuinka jehovantodistajat ovat puhdistaneet jäähallin konventtiaan varten, niin tästä mainitaan lavalla ja perään taputetaan. Mutta kun Australiassa paljastuu, kuinka seurakuntien johtomiehet ovat jättäneet ilmoittamatta tietoonsa saatetut pedofiliatapaukset poliisille, niin Vartiotorni vaikenee.
Julkisuus on Vartiotornin näkökulmasta sen pahin vihollinen. Poliisitutkintoihin ja lakimiehiinsä turvautumalla Vartiotorni yrittää epätoivoisesti hallita julkisuutta, mutta vene vuotaa pahasti. Johanneksenpojan kuvailemassa tapauksessa poliisitutkintaa ei edes tehty. Norjassa entinen kierros- ja piirivalvoja Rolf Furuli kirjoitti juuri kirjan, jossa kertoo Vartiotornin kiinteistöbisneksestä. Vartiotornin johtajat luonnollisesti kieltävät jäseniään lukemasta Furulin kirjaa. Internetin ja sosiaalisen median vaikutus on kasvanut niin suureksi, ettei Vartiotorni kykene kätkemään pimeitä puoliaan varsinkaan nuorilta jäseniltään. Se voi vain demonisoida mediaa, ja niinhän se tekeekin.