Veljesseura.org

Jokainen kokee asian omalla laillaan. Itse koen ja koin, että oli paras erota Jt-lahkosta, koska havaitsin, ettei se ollutkaan mikään ns totuus, vaan ihmisiä harhaan johdattava lahko. Koin, että minun oli tärkeää ilmaista eroamalla se, etten kannata enkä hyväksy Jt-lahkon sairaita opetuksia ja toimintatapoja. Omaatuntoani olisi vaivannut edes nimellisesti kuulua niin vahingolliseen ja pahaan järjestöön kuin mitä Jt-lahko on. Halusin selkeän pesäeron ja sen sainkin. Jätin erokirjeen ja ilmoitin vielä lisäksi maistraattiinkin, etten enää kuulu Jehovan todistajiin.

Harmitti hukkaan menneet vuodet ja turhat uhraukset pahaan lahkoon kuulumisen takia. Entiset Jt-ystäväni karttavat minua nykyisin, mutta toisaalta en olisi halunnut näytelläkään, että ajattelen asioista kuten J.todistajat ja niinpä läheiset ystävyyssuhteet tuskin olisivat enää muutenkaan toimineet J. todistajien kanssa. Oli vapauttavaa päästä hirveästä lahkosta kunnolla ja selvästi eroon. Suosittelen! Tsemppiä!

Terveisin entinen Jt.

Moikka!

Oma tapani oli vain jäädä pois. Ehkä tuossa oli suurimpana syynä se, että perhepiirissä on aktiivisia Jehovan todistajia ja koin, että eroaminen hankaloittaisi myös heidän ihmissuhteitaan. Itselleni asialla ei enää nykyään ole hirvittävän suurta merkitystä.

Koin myöskin, että eroamalla antaisin heille vallan käyttää karttamisasettaan ja miksi alistaisin itseni turhaan sille. Joku toinen saattaa toisaalta kokea, että se on selkeämpi tapa tehdä pesäero.

Mielenkiintoiseksi asian tekee joitakin vuosia sitten käyttöön tullut uusi tietosuojalaki (GDPR). Oma poisjäämiseni tapahtui ennen sitä ja satun lähipiirini kautta tietämään, että seurakunnissa kerättiin kirjallinen lupa käsitellä henkilötietoja. Itse en ole sellaista kirjoittanut. Virallisesti olen aina ollut Väestörekisterissä (kasvanut JT-perheessä). Lain mukaan heillä ei saisi olla mitään dataa minusta. Samoin lakia rikkoisi luonnollisesti ilmoitus salilla, jossa kerrottaisiin, ”että X ei ole enää JT.” Aikoinaan jotkin vanhimmat halusivat ”selvittää asioita” kanssani. Totesin, etten koe siihen itse tarvetta ja että heidänkin täytynee noudattaa Suomen lakia. Homma jäi siihen.

Päätätpä jäädä vain pois tai erota, tärkeintä on kuitenkin selvittää aivopultti pois päästään. Tehdä duuni, jossa saa määrittää, mitä ajattelee elämästä ilman, että sitä tekee uskonnollinen järjestö tai kukaan täälläkään oleva yksilö. Tuo prosessi on välillä pelottava, mutta palkitseva.

Käytännön vinkkinä sanoisin, että älä jää yksin. Ole aktiivinen ihmissuhteiden rakentamisessa ja hanki joitakin ihmisiä, joille voit avata kummallisimpiakin mieleen tulevia asioita. He voivat olla ystäviä, vertaistukea tai ammattilaisia.

Tuon lisäksi itselleni oli tärkeää purkaa opilliset aivopultit. Jos jotain asiaa pitää selittää itselleen todeksi, siinä on jotain luultavasti pielessä.

Siihen liittyy myös nimimerkkini. Aika moni täällä tietää, kuinka pystyi perustelemaan itselleen vakavasti otettavaksi historian kirjoitukseksi Bileamin keskustelun aasin kanssa. Ilman mitään pilkkaa Raamattu näyttäytyy tänä päivänä itselleni kansantaruna. Joihinkin tarinoihin liittyy myös sinänsä mielenkiintoisia arvopohdintoja, joten ihan Nalle Puhiin en niitä rinnasta, vaikka myös Ihaa osaa puhua.

Tsemppiä sulle prosessiin!

Hei!
Itse jäin aikanaan toimettomaksi, ja se oli mulle tosi hyvä ratkaisu. Alkuun perhe yritti lähetellä linkkejä jw kuukausilähetyksiin jne, mutta sitä ei kauaa kestänyt. Tää oli omalle psyykeellekin hyvä tapa, kaikki tapahtui pikkuhiljaa niin ehti mielikin mukautua.

Nyt mennyt vuosia, ja hyvin vapaasti saan elää. Tosin asun isossa kaupungissa, pienellä paikkakunnalla tilanne voi olla toinen. Ystävien kanssa en tietenkään enää voi viettää aikaa, ihan yhtä - kahta poikkeusta lukuunottamatta (sellaisia joita ei tilanne haittaa), mutta itselleni olikin tärkeämpää säilyttää suhde perheeseen.

Itselleni ei jäänyt minkäänlaista henkistä taakkaa. Päinvastoin, koin hyvänä sen että sain itse päättää mitä teen, enkä ole tilivelvollinen järjestölle millään tavalla.

Kannattaa rauhassa miettiä sopivinta tapaa, mikään kiire ei ole, mihinkään suuntaan

Olen Vempulan kanssa samaa mieltä, että Aila Ruohon Vartiotornin varjossa on hyvä lukukokemus. Kirjassa on eronneiden ja erotettujen kokemuksia ja tulee vahva tunne siitä, että ei ole yksin. Tuntui hyvältä huomata, että jakaa samojakin ajatuksia kirjaan haastateltujen kanssa.

Voisi olla hyvä ajatus lukea Aila Ruohon Vartiotornin varjossa -kirja muutaman vuoden takaa - ellet ole jo lukenutkin. Kirjasta löytyy monien eri tavoin lahkosta eronneiden ajatuksista ennen eroa ja eron jälkeen sekä niistä syistä, jotka lahkon jättämiseen johtivat. Valmiita vastauksia kirja ei tietenkään anna, mutta eroajatusten keskellä voi tuntua helpottavalta, että voi suhteuttaa omaa tilannetta muiden kertomuksiin. Samalla huomaa, ettei ole yksin kokemuksineen.

Hei Vieras!

En halua suoraan neuvoa sinua vaan minusta sinun pitää tehdä sellainen ratkaisu mikä sinusta tuntuu parhaalta. Itse halusin erota, koska toimettomana oleminen olisi ollut henkisesti raskasta ja vahvasti uskon, että sukuni olisi tehnyt kaikkensa " auttaakseen" minut takaisin aktiivitodistajaksi. Toimettomuus olisi ollut minun tapauksessani siis jo sukuni takia hyvin vaikeaa. Halusin vetää selkeän pesäeron enkä jäädä välitilaan roikkumaan. Tuohon erottamis-asiaan en osaa sanoa mitään. Itsestäni tuntui parhaimmalta ratkaisulta erota, koska en enää uskonut Jehovaan ja minulla oli uskonnon sisällä huono olla. Teet niin tai näin niin sen voin ainakin omakohtaisesti sanoa, että eron jälkeinen elämäkään ei minulla ollut helppoa. Olen syntynyt jehovantodistajaperheeseen. Eron jälkeen tuli uskonkriisi, joka aktiivisimmillaan minulla vei kymmenen vuotta( ei nyt tietysti mikään ihan päivittäinen juttu). Piti rakentaa oma elämä, pohtia omaa olemassaoloaan tässä maailmassa. Jehovantodistajuus on elämäntapa, jonka vaikutus on ulottunut monelle elämän osa-alueelle. Ei sellaisesta uskonnosta lähdetä nopeasti ja jätetä kaikkea elettyä/ opittua taakse. Jehovan todistajuus on vahvasti psyykessä oleva oppirakennelma. Alussa olin aika hukassa ja meni oma aikansa kunnes palaset alkoivat loksahdella paikoilleen. Jehovan todistajien sääntökokoelman keskellä kasvaneella tähän maailmaan opettelu oli ikäänkuin maahanmuuttajan kotoutumisprosessi. En ole katunut eroani. Nyt olen vapaa rakentamaan elämääni oman näköisekseni ja tehdä sellaisia valintoja, jotka minusta itsestäni tuntuvat hyviltä. Toki toivoisin , että minulla olisi perhesuhteet kunnossa. Uskonto on ne hajoittanut.

Yksin ei kannata jäädä. Täällä olen kirjoitellut ja jakanut kokemustani muiden kanssa. Lisäksi vertaistukitapaamiset ovat olleet hyviä. Isoin asia on kuitenkin ollut se uuden elämän rakentaminen eron jälkeen. Olen tarvinnut myös ammattiapua. Meillä on vain tämä yksi elämä ja minusta on ollut tärkeää miettiä mihin sen ajan käytän.

Pitkän aikaa ollut mielessä että haluaisin erota järjestöstä, elämänmuutos tulee olemaan suuri. Toisaalta voisi jäädä toimettomaksi, mutta mietityttää että jääkö siitä henkinen taakka. Onkohan pitemmän päälle parempi erota vaikka voikin olla vaikeaa jonkin aikaa. Ehkä paras vaihtoehto olisi jos erotettaisiin, mutta mitä pitäisi tehdä että erotetaan. Mikä olisi typerin mahdollinen syy, vinkkejä otetaan vastaan. Joku muukin voisi herätä jos olisi joku naurettava/epäoikeudenmukainen syy.