Käsittämättömän hienosti tehty dokumentti Piia Ristikankareen tapauksesta. Kuuntelin neljättä tuntia kestävän podcastin yhdellä istumalla, eikä mielenkiinto päässyt herpaantumaan hetkeksikään. Olet löytänyt aiheesta aivan uskomattomia käänteitä ja uuden tarkastelukulman.
Ohjelmassa on runsaasti asiaa myös Jehovan todistajista, mutta silti asiavirheitä on vaikea löytää. Harvoin olen törmännyt ohjelmaan, jossa toimittaja on paneutunut aiheeseensa noin perusteellisesti. Ansaitsisi ehdottomasti tutkivan journalismin palkinnon.
Itse tiesin tapauksesta aikaisemmin lähinnä sen, että Piian perhe oli Jehovan todistajia. Tämän uskomattoman surullisen tarinan yksityiskohdista minulla ei ollut mitään tietoa. Siitä, miten myös perheen kaksi äitiä kuolivat epäluonnollisen kuoleman, ensimmäisen vaimon juotua itsensä hengiltä ja toisen vaimon tehtyä itsemurhan muutaman viikon avioliiton jälkeen. Tai siitä mikä oli perheen lapsien kohtalo: Piia katosi mystisesti, pikkuveli teki itsemurhan ja toinen veli ajautui vankilaan rikoskierteen seurauksena. Siitä, miten lapsia pahoinpideltiin hiljaisiksi Valtakunnansalilla tai siitä miten naapurit yrittivät vaatettaa ja auttaa perheen lapsia. Siitä, miten Piia etsiskeli alkolisoitunutta äitiään milloin mistäkin ja huolehti kotona äidin velvollisuuksista. Tai siitä, miten kaiken tämän jälkeenkin perheen isä höpisee Danielin ennustuksista ja Nebukadnessarista sekä elää aivan toisessa todellisuudessa. Ehkä tuo on suoja kaiken koetun jälkeen.
Suomalaisittain tämä on äärimmäinen tarina Jehovan todistajuuden aiheuttamista ongelmista. Sillä vaikka Piian katoamisella ei olekaan mitään suoraa yhteyttä Jehovan todistajiin, tapahtumilla ja perheen ongelmilla sekä kärsimyksillä on selkeä yhteys Jehovan todistajien toimintatapoihin, sääntöihin ja uskomuksiin. Kansainvälisesti tapaus ei suinkaan ole ainutlaatuinen.
Jokin aika sitten Suomessakin esitettiin Frii-kanavalla dokumentti amerikkalaisesta Jehovan todistajasta, Ralph Candelariosta. Kuten Ristikankareen perheessä, myös Candelarion kaksi vaimoa kokivat epäluonnollisen kuoleman. Candelarion tapauksessa tosin selvisi, että Ralph oli surmannut molemmat vaimonsa. Tapaukseen liittyi muitakin epätavallisia käänteitä. Toiseen vaimoonsa Ralph tutustui, kun hänen ja hänen tulevan vaimonsa lapset alkoivat seurustella. Nuorille oli jo sovittu hääpäivä, mutta Ralph ja sulhasen äiti ehtivät edelle (tässä vaiheessa Ralph oli jo surmannut edellisen vaimonsa). He pistäytyivät pikavihillä Las Vegasissa. Nuoret olivat ymmällään tilanteesta: heidän piti mennä naimisiin, mutta he olivatkin nyt sisaruspuolia. Yllättäviä käänteitä oli tässäkin jutussa.
Ralph Candelarion suorittamien murhien motiiviksi on osittain epäilty yksinkertaisesti hänen haluaan mennä uusiin naimisiin. Jehovan todistajien säännöt eivät tähän anna mahdollisuutta. Avioero ja uusi avioliitto johtavat tällaisessa tapauksessa erottamiseen. Ralph pelkäsi erottamista seuraavan karttamisen tuhoavan hänen koko elämänsä. Hän olisi menettänyt sukulaisensa ja ystävänsä, koko edellisen elämänsä. Hän katsoi parhaaksi toimittaa vaimonsa pois päiviltä. Hän ehkä koki, että Jumalakin antaisi helpommin anteeksi surmatyön kuin avioeron, sillä avioero rikkoi suoranaisesti niitä sääntöjä, joita seurakunnassa toistettiin viikosta toiseen. Harvoin olen kuullut Valtakunnansalin lavalta korostetun murhaa vääränä tekona, mutta aviorikokset ja kaikki muut seksuaalisuuteen liittyvät "synnit" ovat jatkuvasti esillä. Myös kiinnijäämisen riski murhassa oli pienempi, minkä ensimmäisen vaimon murha todisti.
Vuonna 2018 45-vuotias Lauren Stuart ampui kaksi lastaan, miehensä ja koiransa Keego Harborissa, Yhdysvalloissa. Itsemurhaviestissään Lauren kuvasi itseään rikkinäiseksi ihmiseksi, joka oli lapsuudessaan kokenut seksuaalista hyväksikäyttöä. Stuartit oli jokin aika aiemmin erotettu Jehovan todistajista. Yhtenä syynä erottamiseen oli se, että vanhemmat olivat lähettäneet lapsensa opiskelemaan yliopistoon. Tämä johtaa yleensä seurakunnannassa ainoastaan "pehmokarttamiseen", joten asiaan on varmaankin liittynyt myös jotakin muuta. Joka tapauksessa Laurenin tunteneet pitivät traagisia perheen kuolemaan johtaneita tapahtumia seurauksena siitä, ettei Lauren kestänyt henkisesti karttamisen aiheuttamia seurauksia. Mielessään hän ehkä ajatteli, että surmaamalla perheensä ainakin nämä saisivat ylösnousemuksen ja pääsisivät nopeasti tulevaan paratiisiin kärsimättä karttamisen aiheuttamia seurauksia.
Vuonna 1995 veljekset Bryan (17 vuotta) ja David (16) Freeman tappoivat vanhempansa ja pikkuveljensä Pennsylvaniassa, Yhdysvalloissa. Fred Rosen on kirjoittanut tapauksesta kirjan
Blood Crimes. Samoin kuin Ristikankareen perheen lapsia, myös Freemanin poikia kiusattiin rajusti koulussa heidän uskonnostaan johtuvan erilaisuuden vuoksi. Kiusaaminen ja kodin äärimmäisen tiukat säännöt saivat pojat kapinoimaan ja etsimään hyväksyntää muualta. Hyväksyntä löytyi uusnatsien piiristä. Uusi ympäristö lietsoi väkivaltaisuutta, joka lopulta päätyi murhiin. Nämäkin pojat olivat mieleltään täysin sekaisin. Entä millainen tulevaisuus heillä olisi ollut elämässä, jos heidän olisi annettu elää normaalia nuorten elämää, ohjattu tekemään itsenäisiä, kriittisiä ratkaisuja ja kannustettu kouluttautumaan sekä etsimään elämässä itseä kiinnostavia asioita?
Nämä ovat kaikki tietysti aivan äärimmäisiä esimerkkejä. Mutta kymmeniä muita surullisia esimerkkejä karttamisen aiheuttamista itsemurhista ja mielenterveyden ongelmista, verensiirtokiellon aiheuttamista kuolemista sekä seksuaalisen hyväksikäytön seurauksista löytyy esimerkiksi YouTubesta
ShunnedPodcast-kanavalta (podcasteina saatavana useilta alustoilta).
Uskonnon tai lahkon sijaan olenkin jo pitkään käyttänyt nimitystä kultti, varoituksena mielenterveyteen ja jopa henkeen kohdistuvista vaaroista.
Ristikankareen tapauksesta jää käteen todella surullinen olo. Koulussa kiusattu, seurakunnan säännöillä ahdistettu, alkoholistiäidin velvollisuuksista kotona huolehtinut tyttö oli juuri löytämässä valoa synkkään tunneliin. Opiskelu ja normaali nuoruus ihastumisineen ja elämän kokeiluineen olivat näköpiirissä. Mutta epätodellisessa ympäristössä kasvaminen ei ollut antanut mitään eväitä arvioida millaiset tilanteet olivat elämässä oikeasti vaarallisia.
Käsittämättömän hienosti tehty dokumentti Piia Ristikankareen tapauksesta. Kuuntelin neljättä tuntia kestävän podcastin yhdellä istumalla, eikä mielenkiinto päässyt herpaantumaan hetkeksikään. Olet löytänyt aiheesta aivan uskomattomia käänteitä ja uuden tarkastelukulman.
Ohjelmassa on runsaasti asiaa myös Jehovan todistajista, mutta silti asiavirheitä on vaikea löytää. Harvoin olen törmännyt ohjelmaan, jossa toimittaja on paneutunut aiheeseensa noin perusteellisesti. Ansaitsisi ehdottomasti tutkivan journalismin palkinnon.
Itse tiesin tapauksesta aikaisemmin lähinnä sen, että Piian perhe oli Jehovan todistajia. Tämän uskomattoman surullisen tarinan yksityiskohdista minulla ei ollut mitään tietoa. Siitä, miten myös perheen kaksi äitiä kuolivat epäluonnollisen kuoleman, ensimmäisen vaimon juotua itsensä hengiltä ja toisen vaimon tehtyä itsemurhan muutaman viikon avioliiton jälkeen. Tai siitä mikä oli perheen lapsien kohtalo: Piia katosi mystisesti, pikkuveli teki itsemurhan ja toinen veli ajautui vankilaan rikoskierteen seurauksena. Siitä, miten lapsia pahoinpideltiin hiljaisiksi Valtakunnansalilla tai siitä miten naapurit yrittivät vaatettaa ja auttaa perheen lapsia. Siitä, miten Piia etsiskeli alkolisoitunutta äitiään milloin mistäkin ja huolehti kotona äidin velvollisuuksista. Tai siitä, miten kaiken tämän jälkeenkin perheen isä höpisee Danielin ennustuksista ja Nebukadnessarista sekä elää aivan toisessa todellisuudessa. Ehkä tuo on suoja kaiken koetun jälkeen.
Suomalaisittain tämä on äärimmäinen tarina Jehovan todistajuuden aiheuttamista ongelmista. Sillä vaikka Piian katoamisella ei olekaan mitään suoraa yhteyttä Jehovan todistajiin, tapahtumilla ja perheen ongelmilla sekä kärsimyksillä on selkeä yhteys Jehovan todistajien toimintatapoihin, sääntöihin ja uskomuksiin. Kansainvälisesti tapaus ei suinkaan ole ainutlaatuinen.
Jokin aika sitten Suomessakin esitettiin Frii-kanavalla dokumentti amerikkalaisesta Jehovan todistajasta, Ralph Candelariosta. Kuten Ristikankareen perheessä, myös Candelarion kaksi vaimoa kokivat epäluonnollisen kuoleman. Candelarion tapauksessa tosin selvisi, että Ralph oli surmannut molemmat vaimonsa. Tapaukseen liittyi muitakin epätavallisia käänteitä. Toiseen vaimoonsa Ralph tutustui, kun hänen ja hänen tulevan vaimonsa lapset alkoivat seurustella. Nuorille oli jo sovittu hääpäivä, mutta Ralph ja sulhasen äiti ehtivät edelle (tässä vaiheessa Ralph oli jo surmannut edellisen vaimonsa). He pistäytyivät pikavihillä Las Vegasissa. Nuoret olivat ymmällään tilanteesta: heidän piti mennä naimisiin, mutta he olivatkin nyt sisaruspuolia. Yllättäviä käänteitä oli tässäkin jutussa.
Ralph Candelarion suorittamien murhien motiiviksi on osittain epäilty yksinkertaisesti hänen haluaan mennä uusiin naimisiin. Jehovan todistajien säännöt eivät tähän anna mahdollisuutta. Avioero ja uusi avioliitto johtavat tällaisessa tapauksessa erottamiseen. Ralph pelkäsi erottamista seuraavan karttamisen tuhoavan hänen koko elämänsä. Hän olisi menettänyt sukulaisensa ja ystävänsä, koko edellisen elämänsä. Hän katsoi parhaaksi toimittaa vaimonsa pois päiviltä. Hän ehkä koki, että Jumalakin antaisi helpommin anteeksi surmatyön kuin avioeron, sillä avioero rikkoi suoranaisesti niitä sääntöjä, joita seurakunnassa toistettiin viikosta toiseen. Harvoin olen kuullut Valtakunnansalin lavalta korostetun murhaa vääränä tekona, mutta aviorikokset ja kaikki muut seksuaalisuuteen liittyvät "synnit" ovat jatkuvasti esillä. Myös kiinnijäämisen riski murhassa oli pienempi, minkä ensimmäisen vaimon murha todisti.
Vuonna 2018 45-vuotias Lauren Stuart ampui kaksi lastaan, miehensä ja koiransa Keego Harborissa, Yhdysvalloissa. Itsemurhaviestissään Lauren kuvasi itseään rikkinäiseksi ihmiseksi, joka oli lapsuudessaan kokenut seksuaalista hyväksikäyttöä. Stuartit oli jokin aika aiemmin erotettu Jehovan todistajista. Yhtenä syynä erottamiseen oli se, että vanhemmat olivat lähettäneet lapsensa opiskelemaan yliopistoon. Tämä johtaa yleensä seurakunnannassa ainoastaan "pehmokarttamiseen", joten asiaan on varmaankin liittynyt myös jotakin muuta. Joka tapauksessa Laurenin tunteneet pitivät traagisia perheen kuolemaan johtaneita tapahtumia seurauksena siitä, ettei Lauren kestänyt henkisesti karttamisen aiheuttamia seurauksia. Mielessään hän ehkä ajatteli, että surmaamalla perheensä ainakin nämä saisivat ylösnousemuksen ja pääsisivät nopeasti tulevaan paratiisiin kärsimättä karttamisen aiheuttamia seurauksia.
Vuonna 1995 veljekset Bryan (17 vuotta) ja David (16) Freeman tappoivat vanhempansa ja pikkuveljensä Pennsylvaniassa, Yhdysvalloissa. Fred Rosen on kirjoittanut tapauksesta kirjan [i]Blood Crimes[/i]. Samoin kuin Ristikankareen perheen lapsia, myös Freemanin poikia kiusattiin rajusti koulussa heidän uskonnostaan johtuvan erilaisuuden vuoksi. Kiusaaminen ja kodin äärimmäisen tiukat säännöt saivat pojat kapinoimaan ja etsimään hyväksyntää muualta. Hyväksyntä löytyi uusnatsien piiristä. Uusi ympäristö lietsoi väkivaltaisuutta, joka lopulta päätyi murhiin. Nämäkin pojat olivat mieleltään täysin sekaisin. Entä millainen tulevaisuus heillä olisi ollut elämässä, jos heidän olisi annettu elää normaalia nuorten elämää, ohjattu tekemään itsenäisiä, kriittisiä ratkaisuja ja kannustettu kouluttautumaan sekä etsimään elämässä itseä kiinnostavia asioita?
Nämä ovat kaikki tietysti aivan äärimmäisiä esimerkkejä. Mutta kymmeniä muita surullisia esimerkkejä karttamisen aiheuttamista itsemurhista ja mielenterveyden ongelmista, verensiirtokiellon aiheuttamista kuolemista sekä seksuaalisen hyväksikäytön seurauksista löytyy esimerkiksi YouTubesta [url=https://www.youtube.com/channel/UC4UJZdPiABipv9mESMjjdfA/videos]ShunnedPodcast[/url]-kanavalta (podcasteina saatavana useilta alustoilta).
Uskonnon tai lahkon sijaan olenkin jo pitkään käyttänyt nimitystä kultti, varoituksena mielenterveyteen ja jopa henkeen kohdistuvista vaaroista.
Ristikankareen tapauksesta jää käteen todella surullinen olo. Koulussa kiusattu, seurakunnan säännöillä ahdistettu, alkoholistiäidin velvollisuuksista kotona huolehtinut tyttö oli juuri löytämässä valoa synkkään tunneliin. Opiskelu ja normaali nuoruus ihastumisineen ja elämän kokeiluineen olivat näköpiirissä. Mutta epätodellisessa ympäristössä kasvaminen ei ollut antanut mitään eväitä arvioida millaiset tilanteet olivat elämässä oikeasti vaarallisia.