Veljesseura.org

Lehtiveli kirjoitti:Tiedän kyllä erään jos toisenkin tapauksen konventtimatkoilla sattuneista ylinopeusrikkomuksista. Itseasiassa niitä tuli jossain vaiheessa siinä määrin että asiasta pidettiin puhe. Erityisesti konventtimatkoilla tulisi olla esimerkillinen ja noudattaa kaikkia sääntöjä yms sontaa.

Muistan kuulleeni tarinan, jossa jehovantodistaja sai sakot ylinopeudesta. Jesse julistaja selitti poliisille olevansa matkalla konventtiin. Poliisi oli kommentoinut jotain tekopyhyydestä ja tämä oli sitten tuottanut kovasti häpeää jumalan nimelle

Kertomuksen todenperäisyydestä ei tietoa.

Eräänlainen väkivallan harjoitteluhan kuuluu luontaisesti valtaosalle nisäkkäistä. Ihmiselämäänkin kuuluu voimien koettelu niin leikkien, pelien kuin liikunnankin muodossa. Myös unessa koetaan usein jollain tavalla väkivaltaisia tilanteita: toisaalta normaalisti unet unohtuvat melkein saman tien. Ihmisiltä joilla syystä tai toisesta eivät lihakset rentoudu unen aikana riehuvat myös fyysisesti nukkuessaan, eivätkä aamulla tiedä tapahtuneesta mitään. Myös muiden nisäkkäiden arvellaan kokevan vastaavaa unessaan, sillä nekin mm. uikuttavat ja nytkähtelevät nukkuessaan.

En itse näkisi väkivaltaista viihdettä varsinaisesti mielikuvaharjoitteluna, ellei siihen sitten liity omien fyysisten liikkeiden tai reaktioiden täsmällinen kuvittelu. Edellisellä tavalla harjoittelevat esim. urheilijat ja näyttelijät.

Kaarmis kirjoitti:

Jakke kirjoitti:------eikä ylinopeussakkojakaan ole kuin kolme (nyt kun muistelee, niin itseasiassa kaikki niistä saatu joko kokous- tai konventtimatkalla ).
------.

Jos jumala yritti sillai hienovaraisesti vihjailla sulle että nyt olet menossa ihan väärään osoitteeseen...?

Tiedän kyllä erään jos toisenkin tapauksen konventtimatkoilla sattuneista ylinopeusrikkomuksista. Itseasiassa niitä tuli jossain vaiheessa siinä määrin että asiasta pidettiin puhe. Erityisesti konventtimatkoilla tulisi olla esimerkillinen ja noudattaa kaikkia sääntöjä yms sontaa.

Jakke kirjoitti:------eikä ylinopeussakkojakaan ole kuin kolme (nyt kun muistelee, niin itseasiassa kaikki niistä saatu joko kokous- tai konventtimatkalla ).
------.

Jos jumala yritti sillai hienovaraisesti vihjailla sulle että nyt olet menossa ihan väärään osoitteeseen...?

Itselläni ensimmäinen kokemus videopeliviihteestä on noin 30 vuotta sitten pelattu klassikko Pong. Aktiivinen peliharrastus alkoi joskus 80-luvun alkupuolella ja näinä vuosina olen viihdyttänyt itseäni tekemällä varmaan kaikki mahdolliset rikokset pelimaailmoihin syventyneenä. IRL rikosrekisteriä ei olla kuitenkaan vielä avattu, eikä ylinopeussakkojakaan ole kuin kolme (nyt kun muistelee, niin itseasiassa kaikki niistä saatu joko kokous- tai konventtimatkalla ).

Uskon että sairas mieli voi sekoittaa sadun ja todellisuuden niin kirjojen, elokuvien kuin pelienkin parissa. Pitääkö joku viihteen muoto tuomita pienen vähemmistön suojelemiseksi, on taas kysymys jota kannattais Brooklynin setienkin miettiä. Jeesustelu kuuluu tietenkin tässäkin asiassa WT-seuran toimintatapoihin ja vallankäyttöön.

wolframium kirjoitti:Olisikohan tällä ihmisen "tarpeella" väkivaltaviihteeseen mahdollisesti jokin evolutiivinen tarkoitus, tai pikemminkin se olisi jäänne jostain kaukaa, esi-isien elämäntodellisuuksista?

Pidän hyvin mahdollisena sitä että väkivalta on osa evoluution mukanaan tuomia ominaisuuksia. Toisaalta evoluutio ei enää suosi väkivaltaa. Jäljellä on vain viihde.

Olisikohan tällä ihmisen "tarpeella" väkivaltaviihteeseen mahdollisesti jokin evolutiivinen tarkoitus, tai pikemminkin se olisi jäänne jostain kaukaa, esi-isien elämäntodellisuuksista?

Voisi kuvitella, että usein toistettu mielikuvaharjoittelu väkivaltaisesta tilanteesta auttaisi todellakin paremmin selviämään oikeasta väkivaltatilanteesta. Se ei tietenkään tarkoita, että oikeasti väkivaltaisia tilanteita pitäisi sen jälkeen varta vasten hankkia ja etsiä itselleen, koska sehän ei tietenkään olisi enää hyvän hengissäselviytymisstrategian mukaista.

Heh, niinpä. Itse olen vähiten pelannut nimenomaan autopelejä ja silti olen melkoinen liikenneterroristi jo ihan tilastojenkin valossa. Ketään en ole ikinä satuttanut (ellei siksi lasketa päällekäymistä yrittäneen henkilön väistämistä joka saattoi loukkaantua newtonin ensimmäisen lain vaikutuksesta) vaikka peleissä olen teurastanut kaikkea mahdollista koirista kirkonmiehiin.

Suosikkipelejäni on mm. BioShock, jossa lähes kaikki vastaantulevat henkilöt joko A: kärsivät kroonisesta psykoosista joka johtuu kykenemättömyydestä sopeutua kantasoluilla toteutettujen laajamittaisten nopeutettujen geenimuuntelujen fyysisiin ja psyykkisiin vaikutuksiin tai B: ovat em. geenimuuntelun avulla mutatoituneet joksikin aivan muuksi kuin mitä normaalisti "ihmisellä" käsitetään.

Sekä F.E.A.R. jossa telepatian, tele- ja pyrokineesin, ESP:n, psykopatian ja rajattoman kostonhimon "lahjoin" "siunattu" 15-vuotias tyttö (jolla on jo kaksi aikuista lähes yhtä yliluonnollista poikaa) kloonisotilaspataljoonan avustamana alkaa kylmettää ihmisiä. Selvästi demonien riivaama, siis.

Unohtamatta klassista System Shockia jossa supertekoäly SHODAN vapautuu eettisistä ja moraalisista rajoitteistaan, "ymmärtää" olevansa jumala ja päättää "puhdistaa" maapallon ja kansoittaa sen uudestaan paremmaksi katsomallaan voimakkaasti mutatodulla versiolla ihmiskunnasta. Ikäänkuin 2070-luvun versio Nooan arkista. System Shockissa on myös legendaarinen kohta jossa pitäisi päästä kunnossapidon työnjohdon konttoriin mutta toimiston ovi on lukittu verkkokalvontunnistimella ja työnjohtaja on mestattu, mikäpä avuksi? No ratkaisuhan on yksinkertainen: kerätään työnjohtajan ruumiin vierestä pää talteen ja vapautetaan lukko käyttämällä irtopäätä verkkokalvontunnistimessa.

Kyllähän noista riittää Lahkolle jutun juurta.

Witless kirjoitti:Niin. Itse olen pelannut kaahauspelejä parikymmentä vuotta, tähän mennessä ylinopeussakkoja on kasassa yksi (1) kpl.

Kai ajotyyli on eniten kiinni luonteesta. Sakkojen määrä on syytä myös suhteuttaa ajettuun matkaan. Joidenkin minua sakottaneiden poliisien kommenttien mukaan tuota yksi sakko vuodessa ei tarvinnut harmitella kun vuosittainen ajomatka oli välillä 98000-116000 km.

Mieleenpainunein keskustelu oli kerran Hämeenkyrö-Ikaalinen välillä kun poliisi ryhtyi utelemaan iloisen ja asiallisen käyttäytymiseni syytä. Lopuksi poliisi kysyi matkanpäätä ja kerroin olevani matkalla Seinäjoelle, jolloin poliisin kommentti oli: "Voit ajaa levollisella mielellä."

Markku Meilo kirjoitti:

Turhapuro kirjoitti:Nyt se kävi toteen, pelien vaikutus! Olen pelannut poikieni kanssa kaahaus peliä ja ajoin ylinopeutta poliisin tutkaan. Ilman pelaamista olisin noudattanut nopeusrajoituksia.

Minä en ole pelannut ensimmäistäkään em. peliä ja silti olen saanut noin 20 ylinopeussakkoa, ensimmäiset jo ennen kuin pelien edellyttämiä laitteita edes oli olemassa. Mikähän olisikaan saldo jos olisi ollut pelejä ja niiden edellyttämää kiinnostusta?

Niin. Itse olen pelannut kaahauspelejä parikymmentä vuotta, tähän mennessä ylinopeussakkoja on kasassa yksi (1) kpl.

(Sekin tuli vahingossa, kun Turunväylältä Kehä I:lle tullessa nopeus vaihtui tyyliin 120 -> 100 -> 80 -> 60 aika nopeasti ja polliisi oli siinä kuudenkympin merkin takana odottelemassa. Nopeus oli 87.)

Turhapuro kirjoitti:Nyt se kävi toteen, pelien vaikutus! Olen pelannut poikieni kanssa kaahaus peliä ja ajoin ylinopeutta poliisin tutkaan. Ilman pelaamista olisin noudattanut nopeusrajoituksia.

Minä en ole pelannut ensimmäistäkään em. peliä ja silti olen saanut noin 20 ylinopeussakkoa, ensimmäiset jo ennen kuin pelien edellyttämiä laitteita edes oli olemassa. Mikähän olisikaan saldo jos olisi ollut pelejä ja niiden edellyttämää kiinnostusta?

Nyt se kävi toteen, pelien vaikutus! Olen pelannut poikieni kanssa kaahaus peliä ja ajoin ylinopeutta poliisin tutkaan. Ilman pelaamista olisin noudattanut nopeusrajoituksia.

Siksi sanoinkin hyvin usein, en "aina ja kaikissa tapauksissa".

Lukisin vielä kunniamurhat ja muun siviilien välillä ruodussapitämisen vuoksi suoritetun väkivallan tarkoitukselliseksi väkivallaksi.

Ninth kirjoitti:Poter0, onhan oikeakin väkivalta hyvin usein tarkoituksellista.

Näkisin asian toisin, sillä yleisintä väkivaltaa nimittäin on perheväkivalta. Mies siis hakkaa suutuspäissään naista ja/tai lapsia. Tietynlainen voimakas hormonikoktail (nähtävästi adrenaliini, dopamiini ja testosteroni) saa miehen menemään berserkiksi, eikä väkivalta ole kovinkaan tarkoituksellista. Toiseksi yleisintä on joutua jonkin tuttavansa pahoinpitelemäksi (päihteiden avustuksella tai ilman). Jonkinlainen riita siis purkautuu tuttavien välisenä väkivaltana. Mielenkuohussa toimimista ei mielestäni voi pitää kovinkaan tarkoituksellisena. Vain harkitun teon näkisin tarkoituksellisena.

Tarkoitukselliseksi väkivallaksi luokittelisin esim. poliittisen ja mielihyvän vuoksi suoritetun väkivallan. Suurin osa ihmisistä pitänee mielihyvän vuoksi suoritettua väkivaltaa sairaana tai ainakin vastenmielisenä ajatuksena: se ei nähtävästi myöskään ole kovinkaan yleinen väkivallan motiivi. Meille tuollaisten ihmisten teot joka tapauksessa näyttävät tarkoituksettomilta, koska emme pysty samaistumaan heidän motiiveihinsa. Poliittisen tarkoituksen vuoksi suoritettu väkivalta tapahtuu usein myös sellaisten poliittisten ideologioiden vuoksi joihin me Eurooppalaiset (suurin osa) emme pysty samaistumaan. Koemme siis poliittisen väkivallankin yleensä tarkoituksettomana.

Siis kuka tässä kieltää informaation vaikutuksen itseensä? Eikai meikän tekstiä onnistuttu niin käsittämään?

am-ha·’a’rets kirjoitti:Tähän kun lisätään tv-sarja Dexter niin ollaan hyvin lähellä täydellistä viihdepakettia. Niin ja eikös noita Hannibaleja ole jo neljä...

Itse asiassa Dexter on lempisarjani parin muun ohella. Ja on neljä, mutta uusin (Nuori Hannibal) oli niin mälsä että kieltäydyn laskemasta sitä aiempien kanssa samaan sarjaan kuuluvaksi.

Poter0, onhan oikeakin väkivalta hyvin usein tarkoituksellista.

On tietysti eri asia, jos mäiskinnän yleisönä toimii pikkulapsi. Itseltänikin pienenä kiellettiin kaikki väkivaltainen viihde, perinteiseen jeppulatyyliin. Ehkä siksi en vanhemmalla iällä tule tylsämieliseksi oikeaa väkivaltaa kohtaan fiktiivistä verenlentoa tapitettuani, enkä käsitä, miten joku muukaan (aikuinen) voisi fiktion seurauksena kokea moisen turtumuksen.