Kirjoittaja Bergerac » 09.03.2008 09:01
Halailussa ei sinänsä ole mitään vikaa, on kyse vilpittömistä Jehovan Todistajista tai ihmisistä yleensä !!
Jos asiaan liittyisi kokonaisuudessaan jotain muuta, esim. hyväksikäyttöä, olisi asia kokonaisuudessaan erittäin arveluttavaa. Mm. vilpittömien Jehovan Todistajien osalta on julkisuudessa ollut esillä lasten hyväksikäyttötapauksia ja mikä pahinta, Seurakunnan osalta Seuran ohjeiden mukaisesti asian peittelyä Seurakunnan yhteneväisyyskuvan/julkikuvan suojelemiseksi.
Jehovan Todistajien tilaisuuksissa halailu on mielestäni eräänlainen tm tosi halailu -tavaramerkki. Ja tämän halailun osatekijät mielestäni ovat Seuran asentama kuvainnollinen aivopultti sekä pavlovin koirien tavoin opitut asiat tapahtumista ja mallista.
Tätä halailua konventeissa,salilla jne voisi verrata osaltaan kielilläpuhumiseen. Opittu, havaittu ja "kaikki muutkin tekevät" malli. Me-yhteishenki=meidän lahkoyhteishenki vaikuttanee myäs voimakkaasti taustalla.
Surkuhupaisinta on ollut seurata (kuulemma/nähtyjä)kulissiavioliittolaisia. Halailut toimii konventeissa, salilla.
Tähän mahdolliseen näytelmään kuuluu tietysti se, että jotkut seurakuntalaiset puhuvat keskenään :"Näittekö ne konventissa, kyllä niillä lähtee hyvin menemään...". Tavallaan havaitun halailun perusteella herätellään kerta toisensa jälkeen seurakuntalaisten sisällä toivoa siitä että "kyllä ne siitä...". Vaikka toki muutkin (aiheellisemmat) juorut ja faktat jatkavat kiertämistä.
Kotona sitten pariskunnalla,perheellä, ehkä ihan jotain muuta.
Mutta antaa kulissiavioliittolaistenkin nauttia niistä pienistä hetkistä ryhmähengen ympäröimänä. Ehkä sen pienen hetken ajan pieni toivonkipinä saattaa jommassa kummassa tai kummassakin jopa roihuta. Sallitaan se heille.
Ääritapauksissa kipinät sitten kotona voivatkin taas sinkoilla jostakin ihan muualta.
Kiinnostuneet saattavat varomattomuuttaan astua Seuran järjestämään kuvainnolliseen rakkaus-pommitus -ansaan. Hymyilevät kasvot, tuntemattomat lapset juoksevat tervetulotoivotuksin, Seurakunnan johtohahmot puvuissaan kättelemässä, sisaret ja veljet ympärillä, täyttä hymyä ilmassa jne. Kiinnostunut on tavallaan huomion keskipisteenä.
Sivumainintana myös se, että taustalla huomion keskipisteenä voi olla myös henkilö, joka kiinnostuneen on "värvännyt" salille. Kiinnostunut on pyörällä päästään, voiko tälläistä aitoa (muah muah, siis Seuran opettamaa) ystävällisyyttä olla...ei kirkossa tälläistä jumalanpalveluksessa. Ja ansa on lauennut.
No kiinnostunutkin huomaa (mutta myöhemmin ei tajua) kyllä myöhemmin todellisemman totuuden. Mutta kuvainnollinen aivopultti on saattanut silloin kaivautua liian syvälle.
Halailussa ei sinänsä ole mitään vikaa, on kyse vilpittömistä Jehovan Todistajista tai ihmisistä yleensä !!
Jos asiaan liittyisi kokonaisuudessaan jotain muuta, esim. hyväksikäyttöä, olisi asia kokonaisuudessaan erittäin arveluttavaa. Mm. vilpittömien Jehovan Todistajien osalta on julkisuudessa ollut esillä lasten hyväksikäyttötapauksia ja mikä pahinta, Seurakunnan osalta Seuran ohjeiden mukaisesti asian peittelyä Seurakunnan yhteneväisyyskuvan/julkikuvan suojelemiseksi.
Jehovan Todistajien tilaisuuksissa halailu on mielestäni eräänlainen tm tosi halailu -tavaramerkki. Ja tämän halailun osatekijät mielestäni ovat Seuran asentama kuvainnollinen aivopultti sekä pavlovin koirien tavoin opitut asiat tapahtumista ja mallista.
Tätä halailua konventeissa,salilla jne voisi verrata osaltaan kielilläpuhumiseen. Opittu, havaittu ja "kaikki muutkin tekevät" malli. Me-yhteishenki=meidän lahkoyhteishenki vaikuttanee myäs voimakkaasti taustalla.
Surkuhupaisinta on ollut seurata (kuulemma/nähtyjä)kulissiavioliittolaisia. Halailut toimii konventeissa, salilla.
Tähän mahdolliseen näytelmään kuuluu tietysti se, että jotkut seurakuntalaiset puhuvat keskenään :"Näittekö ne konventissa, kyllä niillä lähtee hyvin menemään...". Tavallaan havaitun halailun perusteella herätellään kerta toisensa jälkeen seurakuntalaisten sisällä toivoa siitä että "kyllä ne siitä...". Vaikka toki muutkin (aiheellisemmat) juorut ja faktat jatkavat kiertämistä.
Kotona sitten pariskunnalla,perheellä, ehkä ihan jotain muuta.
Mutta antaa kulissiavioliittolaistenkin nauttia niistä pienistä hetkistä ryhmähengen ympäröimänä. Ehkä sen pienen hetken ajan pieni toivonkipinä saattaa jommassa kummassa tai kummassakin jopa roihuta. Sallitaan se heille.
Ääritapauksissa kipinät sitten kotona voivatkin taas sinkoilla jostakin ihan muualta.
Kiinnostuneet saattavat varomattomuuttaan astua Seuran järjestämään kuvainnolliseen rakkaus-pommitus -ansaan. Hymyilevät kasvot, tuntemattomat lapset juoksevat tervetulotoivotuksin, Seurakunnan johtohahmot puvuissaan kättelemässä, sisaret ja veljet ympärillä, täyttä hymyä ilmassa jne. Kiinnostunut on tavallaan huomion keskipisteenä.
Sivumainintana myös se, että taustalla huomion keskipisteenä voi olla myös henkilö, joka kiinnostuneen on "värvännyt" salille. Kiinnostunut on pyörällä päästään, voiko tälläistä aitoa (muah muah, siis Seuran opettamaa) ystävällisyyttä olla...ei kirkossa tälläistä jumalanpalveluksessa. Ja ansa on lauennut.
No kiinnostunutkin huomaa (mutta myöhemmin ei tajua) kyllä myöhemmin todellisemman totuuden. Mutta kuvainnollinen aivopultti on saattanut silloin kaivautua liian syvälle.