Veljesseura.org

maria kirjoitti:Terve vaan,
olen ollut 14-30-vuotiaana jt ja erosin (hm. pikainen laskutoimitus.. n.20 v sitten). Nuorena kova lukemaan joten oli vaihtoehtoisia ajatusmalleja, vaikka olinkin erittäin innokkaana mukana. Avioliitto toisen jt:n kanssa ja lapsia.. Jossain vaiheessa alkoi vaivata erilaiset suhdekiemurat, käytösongelmat, ja lisäksi se, etten halunnut uskoa rakastavan Jumalan tuhoavan suurimman osan luomistaan ihmisistä. Oli sellainen sanoisinko uskonnollinen kokemuskin joka vapautti henkisesti totaalisesti tästä ryhmästä, johon paluuta ei enää ole. Tosin, rinnallahan nuo kulkee, kun ex-puoliso uusine perheineen, omat lapset edelleen ja jäivät minulle, siis huom. vaikka erosin ja siitä aiheutuvat erinäiset "pikku"-ongelmat. (huh, kyllä tästä joku voi jo tunnistaa, jos vähänkään tarkemmin selitän).. ja äitini tietysti, niin koitan tässä sitten olla hienotunteinen.
Mutta se yksinäisyys - *kirous* - miehiä löysin joitain, mutta kaikki tähän mennessä jo päättyneet. Uskontoihin en enää liity. Tänne löysin eilen ja luin muutaman tunnin näitä sivuja kun herättävät paljon ajatuksia. Kiitos teille hyvistä sivuista

Tervetuloa!

maria kirjoitti:Terve vaan,
olen ollut 14-30-vuotiaana jt ja erosin (hm. pikainen laskutoimitus.. n.20 v sitten). Nuorena kova lukemaan joten oli vaihtoehtoisia ajatusmalleja, vaikka olinkin erittäin innokkaana mukana. Avioliitto toisen jt:n kanssa ja lapsia.. Jossain vaiheessa alkoi vaivata erilaiset suhdekiemurat, käytösongelmat, ja lisäksi se, etten halunnut uskoa rakastavan Jumalan tuhoavan suurimman osan luomistaan ihmisistä. Oli sellainen sanoisinko uskonnollinen kokemuskin joka vapautti henkisesti totaalisesti tästä ryhmästä, johon paluuta ei enää ole. Tosin, rinnallahan nuo kulkee, kun ex-puoliso uusine perheineen, omat lapset edelleen ja jäivät minulle, siis huom. vaikka erosin ja siitä aiheutuvat erinäiset "pikku"-ongelmat. (huh, kyllä tästä joku voi jo tunnistaa, jos vähänkään tarkemmin selitän).. ja äitini tietysti, niin koitan tässä sitten olla hienotunteinen.
Mutta se yksinäisyys - *kirous* - miehiä löysin joitain, mutta kaikki tähän mennessä jo päättyneet. Uskontoihin en enää liity. Tänne löysin eilen ja luin muutaman tunnin näitä sivuja kun herättävät paljon ajatuksia. Kiitos teille hyvistä sivuista

Tervetuloa joukkoon tummaan. Mukava saada uusia kirjoittajia palstalle.

maria kirjoitti: Tänne löysin eilen ja luin muutaman tunnin näitä sivuja kun herättävät paljon ajatuksia. Kiitos teille hyvistä sivuista

Kiitos kiitos, ja tervetuloa jakamaan ajatuksia / kokemuksia tänne!

Terve vaan,
olen ollut 14-30-vuotiaana jt ja erosin (hm. pikainen laskutoimitus.. n.20 v sitten). Nuorena kova lukemaan joten oli vaihtoehtoisia ajatusmalleja, vaikka olinkin erittäin innokkaana mukana. Avioliitto toisen jt:n kanssa ja lapsia.. Jossain vaiheessa alkoi vaivata erilaiset suhdekiemurat, käytösongelmat, ja lisäksi se, etten halunnut uskoa rakastavan Jumalan tuhoavan suurimman osan luomistaan ihmisistä. Oli sellainen sanoisinko uskonnollinen kokemuskin joka vapautti henkisesti totaalisesti tästä ryhmästä, johon paluuta ei enää ole. Tosin, rinnallahan nuo kulkee, kun ex-puoliso uusine perheineen, omat lapset edelleen ja jäivät minulle, siis huom. vaikka erosin ja siitä aiheutuvat erinäiset "pikku"-ongelmat. (huh, kyllä tästä joku voi jo tunnistaa, jos vähänkään tarkemmin selitän).. ja äitini tietysti, niin koitan tässä sitten olla hienotunteinen.
Mutta se yksinäisyys - *kirous* - miehiä löysin joitain, mutta kaikki tähän mennessä jo päättyneet. Uskontoihin en enää liity. Tänne löysin eilen ja luin muutaman tunnin näitä sivuja kun herättävät paljon ajatuksia. Kiitos teille hyvistä sivuista

Oli yhdeksän vuoden kypsässä iässä kun minusta tuli kastamaton julistaja. Äiti minut saattoi erään vanhimman kotiin, ja meni sitten vanhimman vaimon kanssa toiseen huoneeseen odottamaan kun kaksi vanhinta kyselivät minulta sangen perustavanlaatuisia uskonkysymyksiä, joihin siis tulisi vastata oikein päästäkseen kastamattomaksi. Olin hyvä koulussa, joten oletin selviäväni mistä tahansa kokeesta helposti. Totuushan nyt kuitenkin oli se, että kokouksissa olin 9-vuotiaan innolla lähinnä nukkunut, ja viivaillut kirjoja summittaisesti tärkeän ja käsitellyn näköisiksi. Paniikki oli melko hurja, kun parin ekan kysymyksen jälkeen aloinkin vastailla väärin. Mieleeni on jäänyt erityisesti kysymys Kuka hallitsee tätä maailmaa? (oikea vastaus: Saatana). Varmuudella vastasin Jehova, hänhän on kaikkeuden suvereeni. Eiei, muistatko kenelle annettiin valta hallita tätä maailmaa? Ai niin, totta, Jeesushan perii kruunun, vastaan siis Jeesus. No eiei, sinä et ole kuunnellut nyt kokouksissa oikein hyvin (totta-> paniikkia). Annetaanpa vihje: nimi alkaa S:llä, ja häntä vertauskuvaa lohikäärme. Ööööh, Saatana? (hämmennystä, en tajua oppikysymyksiä lainkaan) Oikein! Ja loput kysymykset jatkuivat suunnilleen samalla vihjelinjalla. Olin mieli erittäin maassa TODELLA huonosti menneen kokeen jälkeen, kun yllätyksekseni vanhimmat sanoivatkin että Onnea, olet nyt kastamaton julistaja. Siitä alkoi epäilykseni Seuran toimintaa kohtaan.

Olin pelkkä lapsi, ja tiedostin itsekin, etten ymmärtänyt "Raamatun totuutta" lainkaan, mutta se ei tuntunutkaan haittaavan muita. Totesin, että kun sanon ja teen mitä käsketään, saan hyväksyntää, eikä sillä ole väliä, ymmärränkö asian vai en. Kun kysyin jotain, väitin vastaan tai pyysin lisää todisteita (hieman vanhempana vasta), olin huonosti käyttäytyvä, teiniangstinen, riitaa haastava yms. Jos todistajilla todella olisi totuus, sen pitäisi kestää vertailu ihan mihin tahansa ja kumota rankkakin kritiikki. Niin ei käynyt. Jos joskus vielä into riittä perehtyä perinpohjaisesti Raamattuun ja sen todenperäisyyteen, kuka tietää vaikka osa todistajien opista olisikin totta, mutta niin ulkokultaisen ja ahdistavan, suvaitsemattoman ja itseriittoisen järjestön parissa en halunnut "tutkimista" enää jatkaa.

1) Väitettiin "nämä kirjaset ovat Jehovalta" eli siis henkeytettyjä, mutta toisaalta tietysti kielletään henkeytys.
2) Luin Solzhenitsynin kirjan "Vankileirien Saaristo". Sosialistinen unelmayhteiskunta vaikutti hyvin tutulta Vartiotorniseuraan verrattuna.
3) Pedofiilin suojeleminen.
4) Oma jehovansiunaama avioliittoni rakoili. Ainaisen köyhyyden kestää joten kuten, mutta ei sitä että avioliitossa on hankalaa.
5) Itsemurhat
6) Demonikokemukset paljastuivat luonnollisista syistä johtuviksi
7) Ikeen piti olla miellyttävä ja taakan kevyt, mutta monet Jehovan todistajatkin kerskuvat kuinka tämä on kova uskonto, joka vaatii paljon jäseniltään.

Edellinen vieras olin minä

Tunnistan muuten kuvan Al Capone -gangsteriksi, onkohan valintaa ohjannut jokin mietelmä ?

Mietelmä hyvinkin.Mietin millä mielentilalla olen tullut mukaan keskusteluun ja millä avatarilla kuvaisin mielentilojani.Päädyin valitsemaan kaikkien aikojen Kummisedän.
Tunnen nimittäin vahvasti että olen ollut osa tietynlaista mafiaa.Kuulija tai tässä tapauksessa lukija käyttäköön havaintokykyään..

Hyvä niin ja onne Bro kun asiat selviävät.

Täällä on usein pohdittu kuinka niitä muita saataisiin autettua sieltä selville vesille. Monesti on muistutettu että nimim. Caitzun sivuilla on lahkon vanhan kirjallisuuden näytteitä jotka avartavat lahkon vahoista maailmanlopuista ja muuttuneista opeista. Caitzun sivuille linkki sivulta www.jttuki.info

Tunnistan muuten kuvan Al Capone -gangsteriksi, onkohan valintaa ohjannut jokin mietelmä ?

Jo ennen tätä lukukertaa oli tullut ajatus arvioitavaksi. Kun niitä on niitä vanhoja valokuvia, Torninvartija taisi esittää jostain -20 luvulta todistajista, että jos kokoaa semmoisen kuvaelmakoosteen, jossa vas. puolen on semmoinen kunkin aikakauden tunnistettava vartiotornikauppias ja oikealla puolen voimassa oleva maailmanlopun vuosiluku, kuten vaikka 1925, ja sen alla vartiotornista piirros siitä, minkälainen se maailmanloppu oikein on, sortuvaa taloa tms.

Hätkähdyttäisikö todistajaa ? etenkin uudemman polven edustajaa ? konventilla juhannuksena ?

Minä ollessani pikkulapsi jouduin "rakastavien" todistaja ystävien ympäröimäksi ja se taisi olla virhe.Ei ne oikeita kavereita ollut , sen kyllä tajusin jo varhain.Äitini tuli mukaan -75 ja peli oli sillä selvä.Siitä lähti alamäki ensinnäkin henkisessä mielessä.Aivan ensimmäisiä törmäyksiä todistajuuden ja itsekkään minäni välillä koin varmaan jo 80-luvulla, kun aloitin opiskeluni.Huomasin suuren aukon todistajakavereiden ja sen välillä mihin oma kasvava identiteettini halusi minua viedä.En kokenut silloin ja en valitettavasti koe edelleenkään heidän kanssaan mitään hengenheimolaisuutta.Myöhemmin kun tajusin että kaikki vain teeskentelee koitti kaikkien aikojen kriisi josta olen selviytynyt vain sen kuuluisan suomalaisen sisun voimin.Kaikkeen teeskentelyyn ja uskonnolliseen itseriittoisuuteen ynnämuuhun skeidaan kyllästyneenä pistin googleen hakusanoja jotka laajensivat tajuntaani tavalla jota en ollut koskaan ennen kokenut.Tajusin että kusetus on todellisuutta kohdallani ja se otti koville.Se ottaa edelleenkin koville.Päätin kuitenkin etten anna noiden teeskentelijöiden jotka ovat äidinmaidossaan saaneet samaa propagandaa kuin minäkin hämärtää itsemääräämisoikeuttani.

rippeli kirjoitti:Minua mätti tuo jt-touhu yleisellä tasolla. Siis se että ollaan jotain ja esitetään toista.

Mulla mätti sama asia. Ensin eräs sisko tuomitsi jyrkästi humalajuomisen, mutta kun sen teki oma ihastus niin yhtäkkiä kaikki oli sallittua. Silloin muistan ekan kerran ajatelleeni että hetkinen.. Minä olin niiin naivi että uskoin oikeesti puhdaskansa hömpötyksen ja totuuden kuuleminen oli ihan liikaa. Tekopyhyys on ärsyttävää. Mielummin olen rehellisesti kusipää.

Ensimmäisen todistajan tapasin jo 16-vuotiaana, oli esimieheni silloin, mutta hän ei jostakin syystä ollut erityisen innokas käännyttämään tai edes pyrkimään siihen, vaikka muutoin Raamatusta juttelimmekin.

Varsinainen tökkiminen alkoi ianikuisella harmalla tööttämisestä. Se ja paratiisimaalla ilkamointi, eivät käyneet raamatuntulkintani kanssa yhteen. Toiseksi esitetyn opin aukottomuus pisti miettimään. Viimeinen niitti lienee ollut vuoden 1975 maailmanloppu. Ja tokihan muistamme viimekesän traktaattirynnäkön - eikö sen "babylonin" kaikkine haarakonttoreineen pitänyt tuhoutua tuossa viime vuodenvaihteessa.

Toisaalta, onhan ulkoliikunta hyvää -sitä jopa suositellaan.
Kenties sittenkin oma raamatuntuntemukseni ja suht pakanallinen kotini näyttelivät kohtuullista osaa olla tulematta / joutumatta kusetetuksi tässä suhteeessa.

Tony Syrjänen kirjoitti:Epäkohtien ja tekopyhyyden ihmettelyä esiintyi jo ala-aste ikäisenä. Ihmettelyn aiheita kerääntyi tasaiseen tahtiin niin kauan kunnes lopullinen havahtuminen tapahtui. Uskon jokaisen jehovantodistajan kohtaavan hämmennystä herättäviä epäkohtia siinä missä entisetkin jehovantodistajat niitä kohtasivat. Kognitiivinen dissonanssi auttaa tässä kohtaa henkilöä sivuuttamaan epämiellyttävät asiat niin halutessaan, niin etteivät ne liiemmin edes häiritse.

Minulla uskontoon liittynyt kognitiivinen dissonanssi on vain korvautunut toisella, maapallon tilaan liittyvällä, kognitiivisella dissonanssilla. Kummatkin kognitiiviset dissonanssit ovat siitä oikeassa, että n. 99%:lle maapallon suurimmasta petoryhmästä olisi hyvä saada "kaatolupa". Jt:ssa ollessa tämä "kaatolupa" oli täysin Jehovan harteilla ja vastuulla, mutta nykyinen ateistinen ja luonnonsuojelullinen katsantokantani herättää lähinnä uuden kognitiivisen dissonanssin siitä, että kenen vastuulla ja harkinnassa "kaatoluvat" pitäisi olla tänä päivänä?!?

Nimimerkillä dissosiatiivinen inkontinenssi

Jakke kirjoitti:Vähä jännä juttu muuten kun muistelee näitä asioita, niin joka kerta tulee mieleen vähän erilaisia asioita. Ilmeisesti tämä vapautuminen oli ainakin mun kohdalla monien asioiden summa.

Äläpä muuta liverrä. Tätäkin ketjua lukiessa voi yhtyä lähes jokaisen syihin omasta havahtumisestaan.

Epäkohtien ja tekopyhyyden ihmettelyä esiintyi jo ala-aste ikäisenä. Ihmettelyn aiheita kerääntyi tasaiseen tahtiin niin kauan kunnes lopullinen havahtuminen tapahtui. Uskon jokaisen jehovantodistajan kohtaavan hämmennystä herättäviä epäkohtia siinä missä entisetkin jehovantodistajat niitä kohtasivat. Kognitiivinen dissonanssi auttaa tässä kohtaa henkilöä sivuuttamaan epämiellyttävät asiat niin halutessaan, niin etteivät ne liiemmin edes häiritse.

Olisimmehan mekin voineet jokainen voittaa nuo epäilykset ja kummastelua herättävät epäkohdat lisäämällä kenttää ja kokoontumisissa läsnäoloa. Mutta eihän meistä raukoista ollut siihen, sydämentilamme oli väärä. Se ei suodattanut kusetusta.

Polyester kirjoitti:Varsinainen irtaantuminen lahkoajattelusta alkoi hieman myöhemmin Internetin kautta ja tässä varsinkin H2O oli erittäin tärkeä. Muistelen törmänneeni palstaan jo 2001, mutta saattoi olla vuosi-pari myöhemminkin. Ensin luin pelonsekaisesti tirkistellen, mutta kohta jo täysin antaumuksella Laughing

Alkuperäinen englanninkielinen H2O oli minullekin tärkeä. Tämäkin palsta on noiden keskustelupalstojen soihdunkantaja.

Itselläni erilaisia epäilyksiä oli matkan varrella tutkistelussa ja sen jälkeen lahkoon käännyttyäni, mutta kyse on siitä, milloin ne saivat valtaa ajattelussani. Annoin lopullisesti vallan luopio-ajattelulle, kun luin keväällä 1999 Raymond Franzin "In Search of Christian Freedom" -kirjan sen miltei kokonaan alleviivaten. Se oli käänne, jonka jälkeen lahkoajattelu oli väistyvä. Varsinaiseen ja lopulliseen eroon lahkosta meni vielä toista vuotta tuon kevään jälkeen.

Ne, jotka eivät koskaan lue mitään, kenties eivät edes lahkon omaa kirjallisuutta, säilyvät helpoimmin mukana lahkossa.