Kirjoittaja Ninth » 21.03.2008 15:41
Uusimmassa Herätkää!-lehdessä on nuorisolle suunnattu juttu kiroilusta. Tietty voimasanat tuomitaan osana maailmallisten sanavarastoa, ja jutun ohessa on taulukkokin jonka avulla nuori voi opetella kiroilusta pois.
Itse en JT-aikoinani koskaan kiroillut. Itse asiassa minua jopa kiusattiin sen vuoksi koulussa. En nykyäänkään ole yhtä paha suustani kuin jotkut teinit (vttu se meni vttu sinne sen vtn tyypin kanssa vttu), mutta "tilanteeseen sopien" kyllä sadattelen ja olen tunnistanut sen melko tärkeänä osana vapautumisprosessia.
Muistan, että minulle ei ainoastaan opetettu tavan olevan maailmallinen, vaan tiettyjen kirosanojen (saatana* ja perkele) kerrottiin manaavan paikalle itse Panettelijan, tai ainakin nostavan sitä riskiä että pahat henget tulevat sotkemaan elämää. Usein pelotti jo silloin jos kaverit sattuivat päästämään suistaan moisia letkautuksia. Vielä pitkään hiipumisen jälkeenkin vältin noita Kaikkein Pahimpia kirosanoja, vähän samalla tapaa kuin vältin ostamasta unensieppaajia ja muita pakanalliselta haiskahtavia esineitä kirpputoreilta - en edes ajatellut asiaa sen kummemmin, kunhan kammoksuin automaattisesti vaikken enää uskonutkaan Jehovan todistajien hömpötyksiin.
Toinen juttuhan, joka seisoo kymmenessä käskyssäkin, on se ettei Jumalan nimeä saisi sanoa turhan päiten, joten kaiken maailman jumalautoja ja herranjumala-tyylisiä päivittelyjä tuli välttää. Nyttemmin tuo tuntuu vähän kummalliselta, koska Jehovan todistajathan nimenomaan mainostavat sitä, että Jumala ei ole luojamme erisnimi. Jumala-pohjaisia kirosanoja ja taivasteluja rupesin käyttämään vapaasti melko pian lopullisen hiipumisen jälkeen. Siinä oli mukana jonkinlaista kesyä kapinahenkeä.
No, itse olin kuuliainen kakara, mutta kaikista JT-penskoista ei voinut eikä vieläkään voi sanoa samaa. Erityisesti teini-iän kynnyksellä olevat pojat kuuluvat kiroilevan erityisen paljon - siis tietysti silloin kun kukaan JT-aikuinen ei ole kuulemassa. Ehkäpä näillä on enemmän toivoa loikata joskus lahkon kyydistä pois? Jotenkin tuntuu siltä että vilpittömät todistajat (sellainenhan olin itsekin) karttavat kirosanoja parhaansa mukaan ihan siviilissäkin. Vai onko teillä muunlaisia kokemuksia?
Kiroilitteko itse JT-aikoina, vai tupsahtivatko maailmalliset ilmaisut sanavarastoonne vasta lähdön yhteydessä tai sen jälkeen?
*Ilmoittakaa, jos pitää sensuroida.
Uusimmassa Herätkää!-lehdessä on nuorisolle suunnattu juttu kiroilusta. Tietty voimasanat tuomitaan osana maailmallisten sanavarastoa, ja jutun ohessa on taulukkokin jonka avulla nuori voi opetella kiroilusta pois.
Itse en JT-aikoinani koskaan kiroillut. Itse asiassa minua jopa kiusattiin sen vuoksi koulussa. En nykyäänkään ole yhtä paha suustani kuin jotkut teinit (vttu se meni vttu sinne sen vtn tyypin kanssa vttu), mutta "tilanteeseen sopien" kyllä sadattelen ja olen tunnistanut sen melko tärkeänä osana vapautumisprosessia.
Muistan, että minulle ei ainoastaan opetettu tavan olevan maailmallinen, vaan tiettyjen kirosanojen (saatana* ja perkele) kerrottiin manaavan paikalle itse Panettelijan, tai ainakin nostavan sitä riskiä että pahat henget tulevat sotkemaan elämää. Usein pelotti jo silloin jos kaverit sattuivat päästämään suistaan moisia letkautuksia. Vielä pitkään hiipumisen jälkeenkin vältin noita Kaikkein Pahimpia kirosanoja, vähän samalla tapaa kuin vältin ostamasta unensieppaajia ja muita pakanalliselta haiskahtavia esineitä kirpputoreilta - en edes ajatellut asiaa sen kummemmin, kunhan kammoksuin automaattisesti vaikken enää uskonutkaan Jehovan todistajien hömpötyksiin.
Toinen juttuhan, joka seisoo kymmenessä käskyssäkin, on se ettei Jumalan nimeä saisi sanoa turhan päiten, joten kaiken maailman jumalautoja ja herranjumala-tyylisiä päivittelyjä tuli välttää. Nyttemmin tuo tuntuu vähän kummalliselta, koska Jehovan todistajathan nimenomaan mainostavat sitä, että Jumala ei ole luojamme erisnimi. Jumala-pohjaisia kirosanoja ja taivasteluja rupesin käyttämään vapaasti melko pian lopullisen hiipumisen jälkeen. Siinä oli mukana jonkinlaista kesyä kapinahenkeä.
No, itse olin kuuliainen kakara, mutta kaikista JT-penskoista ei voinut eikä vieläkään voi sanoa samaa. Erityisesti teini-iän kynnyksellä olevat pojat kuuluvat kiroilevan erityisen paljon - siis tietysti silloin kun kukaan JT-aikuinen ei ole kuulemassa. Ehkäpä näillä on enemmän toivoa loikata joskus lahkon kyydistä pois? Jotenkin tuntuu siltä että vilpittömät todistajat (sellainenhan olin itsekin) karttavat kirosanoja parhaansa mukaan ihan siviilissäkin. Vai onko teillä muunlaisia kokemuksia?
Kiroilitteko itse JT-aikoina, vai tupsahtivatko maailmalliset ilmaisut sanavarastoonne vasta lähdön yhteydessä tai sen jälkeen?
[size=75]*Ilmoittakaa, jos pitää sensuroida.[/size]