Veljesseura.org

Yllätyksiä ovat mielestäni lähinnä ne jotka yhteyttä pitävät. Pääsääntöisesti välit menee poikki, paitsi aivan lähimpien kanssa. Sillä, mitä jonkun JT-kaverin kanssa on puuhailtu ei vaikuta juurikaan asiaan, paitsi tietysti sillä tavoin että kun välit menee poikki, näkee miten kaksinaamaista ja epäaitoa koko touhu on. Pahinkin "synnintekijä" osaa kyllä karttaa, vaikka itsekin joutuisi erotetuksi jos hommat tulisi julki. :roll:

[quote="Pehmoluopio"]Oma suhtautumiseni Jan Hauglandin eroon oli, että alkujärkytyksen jälkeen kyselin syytä. Pienen "kypsyttelyn" jälkeen ystävyys jatkui niin kuin ennenkin.[/quote]

Hyvää nimien pudottelua. Pehmoluopio tuntee kovia luopioita.

Ajattelen itseäni, kun eräs joidenkin tuntemakin kaljupäinen henkilö, jonka kanssa olin samassa lahkoseurakunnassa Itä-Vantaalla, otti ja erosi. Asuimme 1990-luvun lopulla lähekkäisissä taloissa ja saattaa olla, että jonkin aikaa en pyrkinyt ottamaan häneen kadulla kontaktia, mutta joskus sitten pysähdyin juttelemaan. Sain tietää eron taustat ja syyt ja eipä lahkon osakkeet nousseet silmissäni. Aikanani sitten erosin itsekin.

Esimerkin voima on hirmuinen. Kun joku vaan ottaa ja lähtee lahkosta ja hänet tapaa kadulla iloisena ja elämänmyönteisenä, niin henkinen kynnys, jonka lahko on eroamiseen rakentanut, madaltuu kummasti.

Lahkon soveltama jyrkkä eronneiden karttamisen ideologia perustuu juuri tähän eroamismallien, -esimerkkien ja -kokemusten kannustavuuteen. Lahko haluaa kaikin keinoin - mm. eronneiden karttamiskäskyin - estää eroamisajatusten leviämistä seurakunnissa. Sillä se, joka pysähtyy analysoimaan lahkosta eroamisen panos-tuotos-suhdetta ja saa kuulla onnistuneista eroamisista, havaitsee hyvin pian eroamisen itselleenkin hyväksi ratkaisuksi.

Oma suhtautumiseni Jan Hauglandin eroon oli, että alkujärkytyksen jälkeen kyselin syytä. Pienen "kypsyttelyn" jälkeen ystävyys jatkui niin kuin ennenkin.

[quote="mana"]Toinen sano kyl sit et yksilöiden toiminta ei todista mitään koko uskonnon totuudellisuudesta.[/quote]
Koska uskontohan ei missään nimessä koostu yksilöistä. Jeesuskin sanoi, että hedelmistään puu tunnetaan. Miten uskonnon totuudellisuus ja hyvyys voidaan mitata, jos ei sen jäsenten toiminnan kautta? Ja niin edelleen.

Äitille tarjosinkin luettavaksi Barbara Andersonia mutta eihän äiti suostunu luopiojuttuja lukemaan. Sit annoin sille Russelin pyramidilaskelmia, mut niitä se ei oo kommentoinu mitenkään.

Tuolta kirjoittajien esittelystä löytyyki millasen saarnan sisko piti ku vähä kerroin mitä ajattelen kokouksista ja harmagedonista. Kaks mun kaveria oli samaa mieltä siitä et tekopyhää pakottautumista se rakkaus keskuudessa -hommeli on. Toinen sano kyl sit et yksilöiden toiminta ei todista mitään koko uskonnon totuudellisuudesta.

mana

Voisithan haastaa näitä eriskummaisesti käyttäytyviä.

Sanot että sittenkin olet kahden vaiheilla ja todennäköisesti ensi viikolla liitytkin takaisin, mutta askarruttaa vain yksi juttu, josta haluaisit keskustella juuri hänen kanssaan.

Nimittäin se 607 Jerusalemin tuho.... se YK:n jäsenyys....saammeko oikeasti lausua sen mitä ajattelemme....muuttuuko joku asia toiseksi jos emme puhu siitä....

Kiinnostava aihe. Mielenkiintoista miten erilaisia reaktioita. Tuon bilekaverin tapaus osoittaa millaista vastenmielistä teeskentelyä koko jt-touhu voi pahimmillaan olla. Hyh. Mutta tuo viimeinen 'tosissaan-meikku' kuulostaa paljon järkevämmältä.

Joskus ku on miettiny et miten kukakin suhtautuu siihen et eroaa ni nyt ku on alkanu kertoon kavereilleen et laitoin erokirjeen beteliin, huomaa miten väärin osas joitenki kohalta arvata.

Iskästä aattelin et sitä ei paljoo kiinnosta mut sehän meniki aivan sekasin ja en tiiä, tuleekohan hulluks. Kolarinki ajo eile, mut en kuitenkaan usko et ajo tahallaan mun takia, mut ei siitä äijästä tiiä. Siskon arvasin oikein, eli ilmotti ettei pidä enää yhteyttä.

Sit yks jtsukulainen suunnilleen onnitteli rohkean päätöksen johdosta. Olin ihan monttu auki.

Kavereista on kans tullu jotain ihan outoja. Semmonenki jonka kaa oon meikkuaikoina pitäny hirveitä ryyppyputkia ja varastellu sidukkaa kaupasta :oops: ja järjestäny ihan sikabileita oli aivan järkyttyny ja sano että hyvää loppuelämää, heippa. Sit taas toinen joka on aika tosissaan ton meikkuilun kanssa, oli aluks tietysti vähän ihmeissään mut sano sit et vois tässä vaikka nähä taas joku päivä ja että se ei aio puhua mistään jtjutuista.

Mites on muilla ollu? Oliko yllätyksiä?

Niijjooja ei iskälle käyny mitään vakavampaa.