Veljesseura.org

Tässähän juuri näkyy se, kuinka esim. kenttämuistiinpanoja voidaan tehdä viranomaisen selvästi torjumasta asiasta huolimatta. Mutta kun on kyse kirjojen kopioinnista (joka omaan käyttöön on sallittua), aletaan saarnaamaan moraalista. Kahden punnukset ja kaksoiselämää.

Syyllisyys...tuo kamala syyllisyydentunne. Näin jälkikäteen muistellen syyllisyys oli juuri se tunne joka sai tekemään kaikkia niitä ns.suositeltuja asioita. Kuten tienraivauksen, kokouksissa käymisen, kentällä käymisen, ym. Kyllä te tiedätte. JT ajan jälkeen oli juuri ihanaa se vapaus syyllisyydestä. Ja jos kysytään edistääkö jt:n kuuluminen kaksoiselämistä, niin ehdottomasti. Vaikka olen ollut aina varsin rauhallinen henkilö ja tasainen elämäntavoiltani niin kaikki ne vuodet, jotka kuuluin jt joukkoihin, kaipasin asioita joita ei ns.suositeltu tekemään. Kuten joulun viettämistä, syntymäpäivien viettämistä, ystävänpäivänkorttien lähettämistä, verenluovutuksissa käymistä, vapautta olla tiistaisin ja muinakin kokousiltoina kotona tai tehdä jotakin muuta kivempaa. Tai lukea juuri niitä kirjoja joita haluan lukea tai osallistua spr:n keräyksiin.
Eli sitä vapautta itse valita mitä haluaa tehdä.

Pitäisin mahdollisena, että Sinua hiillostetaan lahkoon liittymiseen tuolla syyllistämisellä, jos liittyisit niin et olisi syyllinen. Jos liittyisit, niin saisit hyväksyntää.

Niitä valokopioita saa ottaa aivat vapaasti. Niiden käyttö voi olla lainvastaista, jos esim. opettaja jakaa liian laajaa kopiointimateriaalia koko luokalle opintovaatimuksena. Omaa lukemista varten se ei ole sen kielletympää kuin itse kirjan lainaaminen ja lukeminen.

Ottaisin Sinuna tulosteita sieltä nimim. Caitzun sivuilta lahkon vanhan kirjallisuuden näytteistä (linkki sivulta www.jttuki.info) ja antaisin niitä yksitellen aina tavatessasi niille lahkolaisille ja sanoisit että pyydät kommentointia.

Itse en ole Jehovan todistaja, mutta olen aika syvällä silti niissä kuvioissa mukana. Suuri osa ystäväpiiriäni koostuu nimittäin Jehovan todistajista. Itse joudun harvinaisen usein kummallisiin tilanteisiin: tuntuu, että mua syytetään milloin mistäkin asioista. Kerrankin yks mun kaveri syytti mua siitä, että olen epärehellinen, kun kopioin kirjaston tenttikirjoista sivuja, enkä noudata copyright-oikeuksia! Mun pitäis kuulemma ostaa joka ikinen tenttiin lukemani kirja tai maksaa tekijälle kopioimistani sivuista!! Kirjaston virkailijat tosin eivät koskaan ole valittaneet mulle siitä, että kopioin heidän kirjojaan -niin toimivat lähes KAIKKI opiskelijat ja sitä paitsi kirjasto saa siitä lisätuloja! Mun kaverit syyttää mua myös siitä, että en lue niitä Herätkää- lehtiä, joita ne mulle kuskaa ja siten VArtiotorniseuran rahat menevät hukkaan. Vastasin siihen syytteeseen, että EN OLE EDES PYYTÄNYT MULLE SELLAISIA LEHTIÄ TUOMAAN, JOTEN ONKO MULLA MUKA VELVOLLISUUS LUKEA NIITÄ??
Mua siis syytetään aina, vaikka en ole edes kastamaton julistaja. Sen sijaan nämä samat henkilöt, jotka syyttävät mua moraalittomuudesta, tuntuvat itse elävän omaa elämäänsä ihan miten sattuu ja jopa tekevän pahempia syntejä kuin minä, vaikka nimenomaan ovat kastettuja todistajia, monet jopa tienraivaajia. Yksikin tienraivaaja avoimesti myönsi hakevansa töistä sairaslomaa sen takia, että pomo oli ollut hänelle ilkeä. Hän halusi kostaa pomolleen ja katsoa, miten työpaikalla pärjätään muutama viikko ilman häntä.... Hän valehteli lääkärille päin naamaa kolotuksistaan ja kivuistaan ja myönsi sen mulle... eikä se todellakaan ollut ENSIMMÄINEN kerta! Itse en ole IKINÄ ollut töissä poista syyttä, enkä aina edes silloin kun olisi ollut hyvä syy (esim. 39 astetta kuumetta). Jehovan todistajille tuntuu olevan ylipäätään tosi tavallista elää yhteiskunnan tuilla, vaikka olisivatkin täysin työkykyisiä. Toimeentulotukea ja työttöyystukea haetaan sen takia, kun ei viitsitä käydä töissä ja halutaan mieluummin käydä kentällä....
Toinen tuntemani Jehovan todistaja on lukenut yliopistolla filosofian kursseja, vaikka mulle on luotu tosi demoninen kuva filosofiasta. Tunnen syyllisyyttä, kun avaan vaikkapa Platonin teoksen, mutta tämä yksi jehovan todistaja saa lukea filosofiaa mielin määrin vain sen takia, että "filosofia muodostaa vain niin vähäisen määrän opintopisteistä koko tutkinnossa".
Mulle ois ihan sama, miten kukin elämäänsä elää. Mulle on ihan sama, jos joku on poissa töistä tai elää yhteiskunnan tuilla. Mulle on ihan sama, minkälaisia kirjoja joku lukee. Jokainen eläköön tavallaan ja vastatkoon omista teoistaan. MUTTA SE OTTAA PÄÄHÄN, ETTÄ JEHOVAN TODISTAJAT OVAT OLEVINAAN NIIN h****TIN HURSKAITA VAIKKA ELÄÄKIN MITEN SATTUU JA SITTEN SYYTTÄÄ MUA JOKA IKISESTÄ (NAURETTAVASTA) PIKKUVIRHEESTÄ, JONKA SATUN TEKEMÄÄN.
Mä olen varmaan niin kiltti luonne, että mua voi syyttää kaikesta, vaikka en mitäÄn kovin pahaa teekään. Sen sijaan Jehovan todistajilla on HYVÄ selitys kaikkeeN, mitä he tekevät, ja kovemman luonteensa takia he eivät koskaan jä kiinni!

Väittäisin, että lähes jokainen JT puhuu ja ajattelee eri tavalla. Tai jos ajatteleekin eri tavalla kuin puhuu, torjuuu nuo ajatukset, koska silloinhan "Totuus" murenisi pieniksi palasiksi ja lahkotyöhön käytetyt vuodet ilmenisivät turhaksi. Tässä nähdään käytännössä, että "ajatusrikollisuus" ei ole vain fantasiaa, vaan että se voi JT-lahkon mielenhallinnassa olla todellisuutta.

Jos puhut sellaista, mitä et usko, muut luulevat, että uskot niin, koska puhut niin. Puhe on kontrolloitua. Kaikki "työpaikkakeskustelut", esimerkiksi, on manattu alimpaan helvettiin "maailmallisten" puheena, jolla ei ole mitään arvoa.

JT:n täytyy koko ajan ja joka paikassa todistaa ja puheen on vilistävä "hengellisisä kommentteja" koko ajan tai ainakin välillä, ettei leimaudu puheissaan maailmallisen ihmisen alhaiselle tasolle. Joskus voi maallinen kanava unohtua päälle ja silloin voi joku huomauttaa tai puhua takanapäin sen-ja-sen veljen tai sisaren "maailmallisuudesta". Puhekontrolli pelaa ja sen kautta ajatuskontrolli.

Kun seurakunnassa ei saa puhua mitään JT-opetuksen vastaista eli tuoda omia ajatuksiaan esiin, syntyy harha, että kaikki JT:t olisivat jotenkin erityisen hengellisiä, koska kokonaisvaikutelma syntyy kontrolloidun puheen kautta. Toisinajattelija saattaa luulla olevansa yksin ajatustensa kanssa, mutta näinhän ei suinkaan ole. Edes kaikki lavapuhujat eivät itse usko omiin puheisiinsa, joita lavalta käyvät papukaijaistunnoissa toistamassa. Joku veli voi sanoa, että "enkelit ovat mukana kenttätyössä" uskomatta itsekään siihen, mitä sanoo ja seurakuntalaisten ajatellessa, että, onkohan se todella noin. Puheessa kuitenkin sanotaan, että "enkelit ovat mukana kenttätyössä" ja suullisesti tämä ilmaistaan ja hyväksytään, vaikka puhujan ja kuulijan mieli sotisi tuota vastaan. Totuus on, että "enkelit ovat mukanan kenttäytössä". Kentälle mennään ja jännitetään ovenavaajia eikä siellä paikan päällä tunnu mitään ylemmältä taholta tulevaa apua. Jos vahingossa törmätään alkkikseen, joka on morkkistensa vuoksi kiinnostunut kuulemaan uskonnosta, sanotaan myöhemmin, että "enkelit olivat mukana kenttätyössä, kun tuo-ja-tuo henkilö nyt tavattiin. Sattumilla perustellaan virallista liturgiaa.

Jehovantodistajuus ei lisää kaksoiselämää mitenkään, koska se on juuri sitä.

Uskoisin, että jokainen, joka lukee tämän topicin ja katsoo peiliin, niin ymmärtää asian. Jollain aspektilla on taatusti juuri näin.

Witless kirjoitti:[Jehovan todistajat joutuvat pitämään yllä sekä valheellista mielikuvaa itsestään että valheellista mielikuvaa yhteisöstä. (Häpeän tuottaminen Jehovan nimelle jne.)

Jehovan todistajat pelkäävät kaiken sen opiskelun, kentällä käynnin ja Raamatun lukemisen jälkeen myöntää, että he ovat hukassa, epäuskoisia ja tuhlanneet koko elämänsä ja että koko Järjestö on pelkkä Potemkinin kulissi.

Suomalaiset ovat maailman huippua teknologiassa, maailman korruptoimattomin, Pohjolan Japani, kilpailukykyisin, turvallisin ja täällä on Euroopan puhtain ilma ja luonto. Näin puheissa.
Todellisuudessa tämä on jokin Pietarin takana oleva venäläinen sienimetsä jonne sienestäjien pääsy on jostain oudosta syystä estetty piikkilangalla, kapinallinen kasarmi, jonne venäläiset ovat lakanneet hyökkäämästä kun ne eivät halua palelluttaa koko armeijansa nenänpäitä, varpaita ja niitä muita ulokkeita ja siirtäneet joukkonsa taistelemaan eteläisempiin kehitysmaihin sen sijaan.

Jokainen suomalainen on edelläkävijä, huippukoulutettu, huippuammattilainen, täsmäosaaja.
Todellisuudessa suomalaiset ovat nälkäpalkkaisia nyhveröitä ja suomalainen laatu herättää lähinnä huvittuneisuutta ulkomailla. Kaikesta "sivistämisestä" huolimatta suomalaiset ovat karvalakkikansa, joka pukeutuu mauttomasti Tarjoustalon alennusmyynnistä ostettuihin tuulipukuihin kun muuhun ei ole varaa.

Suomalaiset myöhästyivät Nato-junasta.
Todellisuudessa jos Nato-junalla olisi ollut asema Suomen kohdalla, niin siitä olisi varmasti tehty rauhanasema, sillä sitä junaa ei kiinnosta yhden Suomen takia pysähtyä! Sotilaallinen polttopiste on jälleen kerran kaukana Suomesta.

Mutta sanopa nämä asiat ääneen!

Pehmoluopio kirjoitti:

Jakke kirjoitti:Tottahantoki se edistää. Ei lahkon ulkopuolella olevalla ole useinkaan minkäänlaista tarvetta esittää olevansa mitään muuta kuin oma itsensä.

Olen tässä eri mieltä, tällä hetkellä ainoana. Minusta maailmassa joutuu hyvinkin esittämään, jopa niin että esittäminen ja oman itsensä kätkeminen/moderointi on lähes kokoaikainen tapa toimia maailmassa.

Tuo voi hyvinkin olla totta, subjektiiviselta kannalta. Mutta silloin se liittynee omaan persoonaan ennemmin kuin ulkopuolelta annettuihin todellisiin vaatimuksiin. Näin ainakin terapeuttini yrittää vakuuttaa. Ihminenhän aina yrittää luoda jotain kuvaa itsestään ulospäin, monesti jopa eri kuvaa eri suuntiin. Siksi omaelämänkerralliset kirjat ovat suurimpia valheita mitä on olemassa.

Itse olen ainakin pyrkinyt JT-aikoihin verrattuna näyttämään todellisia puolia itsestäni ja vähentämään valheellisuutta itselleni tärkeiden ihmisten suuntaan. Vaikka en varmastikaan vältä esittämistä kokonaan, niin silti väittäisin että muutos JT-elämään verrattuna on todella suuri. Jehovan todistajat joutuvat pitämään yllä sekä valheellista mielikuvaa itsestään että valheellista mielikuvaa yhteisöstä. (Häpeän tuottaminen Jehovan nimelle jne.)

Muistan kun Leinos-Veikko joskus ylpeänä luki Hämeenlinnan kierroskonventissa miten joku kirkon napamies oli todennut Jehovan todistajien olevan "pelottavan yksimielisiä". Veikkonen tietysti halusi antaa sen vaikutelman että Luterilainen kirkko (kilpailija) vapisee Jehovan todistajien edessä. Eiköhän siinä kirkonmiehen lausunnossa ollut olennaisinta ihan aito huoli kyseiseeen lahkoon päätyneiden ihmisten mielenterveydestä. Jehovan todistajat todellakin joutuvat esittämään myös täydellistä "yksimielisyyttä", vaikka todellisuus on toisenlainen kun tarpeeksi kännissä kysytään. ("Saunakaljatilityksiä" JT-aikoina kuunnelleena voin vakuuttaa...)

Tony Syrjänen kirjoitti: Täällä ei kuitenkaan muokata persoonaa tietoisesti jonkin lafkan toiveen mukaiseksi. Varsinkaan niin että tuo persoona hallitsisi meitä 24/7. Se on ongelman ydin, koska sellaiseen ei ihmisestä monenkaan kohdalla ole. Toki meistä useat voivat huomata omaavansa työ-, parisuhde-, kavereiden kesken-, ja vaikkapa nettiminänsä, mutta tuo kaikki lähtee meistä itsestämme ja on aidommin osa omaa itseämme kuin täysin jonkun ulkopuolisen rakentama minä.

Useimmat ihmiset kuitenkin nielevät yhteiskunnalliset asenteet ja päähänpinttymät pahemmin kyseenalaistamatta niitä. Loppujen on parempi teeskennellä, että tukee niitä, muuten saa kokea muiden ihmisten tai yhteiskunnan väkivaltaa tai joutuu ulkopuoliseksi.

Tämä yhteiskunnan totalitarismi ja toisinajattelevien vastentahtoinen näytteleminen ei mitenkään eroa Jehovan todistajien kaksoiselämästä.

Pehmoluopio kirjoitti:Olen tässä eri mieltä, tällä hetkellä ainoana. Minusta maailmassa joutuu hyvinkin esittämään, jopa niin että esittäminen ja oman itsensä kätkeminen/moderointi on lähes kokoaikainen tapa toimia maailmassa.

Täällä ei kuitenkaan muokata persoonaa tietoisesti jonkin lafkan toiveen mukaiseksi. Varsinkaan niin että tuo persoona hallitsisi meitä 24/7. Se on ongelman ydin, koska sellaiseen ei ihmisestä monenkaan kohdalla ole. Toki meistä useat voivat huomata omaavansa työ-, parisuhde-, kavereiden kesken-, ja vaikkapa nettiminänsä, mutta tuo kaikki lähtee meistä itsestämme ja on aidommin osa omaa itseämme kuin täysin jonkun ulkopuolisen rakentama minä.

Väittäisin että jehovantodistajuudessa "vanhan persoonallisuuden pois riisumiseen" kuuluu oman itsensä minimointi, tavalla jota ei päästä täällä oikeassa maailmassa lähellekään. Jos ei nyt sitten satu olemaan 'jehovantodistaja luonnostaan', jota uskallan epäillä lähes henkilöstä riippumatta.

Jokainen järjestölle uskollinen jäsen on peili sille mitä vt-seura haluaa - ei sille mitä henkilö itse haluaisi ilman jehovantodistajuutta. Yhtenäisyys hinnalla millä hyvänsä, sanoi Hayden C. Covingtonkin aikoinaan.

Uuusi persoonallisuus ja vanha Aatami eivät niin kovin monilla kolahda yhteen!

Jakke kirjoitti:Tottahantoki se edistää. Ei lahkon ulkopuolella olevalla ole useinkaan minkäänlaista tarvetta esittää olevansa mitään muuta kuin oma itsensä.

Olen tässä eri mieltä, tällä hetkellä ainoana. Minusta maailmassa joutuu hyvinkin esittämään, jopa niin että esittäminen ja oman itsensä kätkeminen/moderointi on lähes kokoaikainen tapa toimia maailmassa.

Vilpittömät Jehovan Todistajat eivät halua ainakaan julkisemmin/kiinnostuneille myöntää että olisi minkäänlaista kaksoiselämää.

Vilpittömillä Jehovan Todistajilla sekä veli vanhimmilla on roppakaupalla vastauksia, mikäli julkisempaa/kiinnostuneille keskustelua ns. kaksoiselämästä tai sen vaikutuksista ym esiintyisi. Esim:

- Me olemme kaikki erehtyväisiä, me emme ole täydellisiä...
- Mistäs sinä tuollaisia ajatuksia...
- No nuo nyt ovat vain niiden luopioiden juttuja...
- Katsotaanpa yhdessä mitä raamattu meille kertoo...
- Ei tuo pidä ollenkaan paikkaansa...
- No, jokaisessa järjestössä on sääntönsä...
- Jos ei halua olla Jehovan Todistaja niin...
- Jätetään se asia Jehovalle...

Sinänsä outoa että kuitenkin vilpittömien Jehovan Todistajien omissa rajatuissa sisäpiireissä kuitenkin kaksoiselämä-ajatus, siis se mitä kaikkea todistajuus vaatii ja sisältää sekä seuraukset ja vaikutus, tunnistetaan ja tiedostetaan. Ei ole mitenkään outoa että pienen piirin kylävierailuissa (jossa ehkä viini virtaa ja laulu soi) kielenkannattimien vapauduttua asioista puhutaan vapautuneemmin. Toki myös ilman viinaakin.

mana kirjoitti:Onhan sitä nyt taas huomannu et on se paljon mukavampaa ittelleki ku ei tarvi aina keksiä kaikennäkösiä syitä ja tapahtumia.

Nimenomaan! Jehovantodistajuudessa koki olevansa muutenkin jonkinlaisen täyspäiväisen holhouksen alaisena. Ikäänkuin ihmiset eivät pärjäisi ilman toistensa alituista vahtimista.

Tuossa piilee myös eräs syy miksi kaksoiseläminen on jehovantodistajuudessa enemmän kuin todennäköistä. Kun on kaikista tekemisistään tilivelvollinen seurakunnalle, alkaa väistämättä elämään yhtä elämää, joka on seurakunnan silmissä nuhteeton, ja sitten sitä toista jossa on enemmän oma inhimillinen itsensä.

Kun vähän asiaa hänelle ihmettelin, vastauksena ei suinkaan ollut anteeksipyyntö vaan liuta todella huonoja selityksiä. "Asia olisikin vaatinut enemmän kuin hän luuli. ym. ym. Kyllähän sinun täytyy ymmärtää, että..." Tuli mieleen että joku muu olisi voinut ihan vaan todeta virheensä ja pyytää anteeksi.

Toi selittely on kyllä tullut oikeen hyvin opittua meikkujen kanssa, koska aina piti olla joku selitys ettei jääny kiinni mistään. Nykysiltäki kavereilta on tullu kommenttia että sulla on kyllä aina selitykset kaikkeen ja voisitko joskus sanoo vaan et sori ku olin semmonen tai sanoin tai tein sillai. Ei jaksa kuunnella sitä selittelyä aina.

Onhan sitä nyt taas huomannu et on se paljon mukavampaa ittelleki ku ei tarvi aina keksiä kaikennäkösiä syitä ja tapahtumia.