Tahto vai luovutus?

Lähetä vastaus


Tämän kysymyksen tarkoitus on estää roskapostitusta foorumille.
Hymiöt
:D :) :( :o :shock: :? 8) :lol: :x :P :oops: :cry: :evil: :twisted: :roll: :wink: :!: :?: :idea: :arrow: :| :mrgreen: :geek: :ugeek: :angel: :clap: :crazy: :eh: :problem: :shh: :shifty: :sick: :silent: :think: :thumbdown: :thumbup: :wave: :wtf:

BBCode on Käytössä
[img] on käytössä
[url] on käytössä
Hymiöt ovat käytössä

Otsikko
   

Laajenna näkymää Otsikko: Tahto vai luovutus?

Re: Tahto vai luovutus?

Kirjoittaja Ilkkala » 13.06.2008 21:59

ups.

Re: Tahto vai luovutus?

Kirjoittaja Vieras » 13.06.2008 21:28

Vieras kirjoitti: Olen huomannut, että vastakkaiseen sukupuoleen on TODELLA VAIKEA tutustua Jehovan todistajien keskuudessa.

Mutta sitä puolisoa ei vain löydy - kukaan vastakkaisen sukupuolen vapaa edustaja ei tule juttelemaan, kukaan ei huomioi, kukaan ei välitä! Tunnen kokousten ja konventtien jälkeen usein todella suurta pettymystä: miksi en taaskaan kelvannut, vaikka kuinka yritin kiinnittää huomiotani pukeutumiseeni ja vastata kokouksissa? Kukaan ei tunnu välittävän musta, vaikka kuinka yritän!

Viime aikoina olen kauhukseni huomannut koukouksissa istuvan vaikka kuinka paljon 30+ naisia YKSINÄÄN. Monet heistä tuntuvat tyytyvän kohtaloonsa, mutta itse katselen näitä naisia inholla. eN KOSKAAN haluaisi ajautua samaan umpikujaan. EN HALUA istua yksinäni typerä nahkainen käsilaukku seuranani vielä pitkälle päälle kolmikymppisenä, en halua siivota päivätyökseni ja keskittyä tienraivaukseen, en halua jäädä vaille perhettä ja seksiä! Näiden naisten katseleminen toimii itse asiassa negatiivisena kannustimena minulle.
Siis voi hiivatti miten tuttua tekstiä, olet todella oikeassa... paitsi että olen mies ja Jt mutta en myöskään usko kaikkiin heidän juttuihinsa enää... heissä ja heidän opetuksissaan on puolensa mutta myös omat mädännäisyytensä joihin olen täysin kypsä.

Re: Tahto vai luovutus?

Kirjoittaja Ilkkala » 13.06.2008 20:54

ups.

Re: Tahto vai luovutus?

Kirjoittaja rippeli » 13.06.2008 20:17

Ilkkala kirjoitti:Moi! cancerpls rekisteröityi. Eihän tässä mitään hävittävää ole. Olenhan lukenut näitä sivustoja n. vuoden, ja kyllä viimeinkin oli aika.

Saa vapaasti ottaa yhteyttä. :D
:D :D Hienoa :D :D

Re: Tahto vai luovutus?

Kirjoittaja Ilkkala » 13.06.2008 19:58

ups.

Re: Tahto vai luovutus?

Kirjoittaja cancerpls » 07.06.2008 15:36

Jakke kirjoitti:
cancerpls kirjoitti:
Näin on, ja sellainen peli ei vetele.
Sori, meinasin hihitykseltäni tipahtaa tuolilta kun tässä yhteydessä "pelin veteleminen" juuri onkin avainasioita :lol: :lol: :lol:
No voihan sen vitsiksikin vääntää. :o

Re: Tahto vai luovutus?

Kirjoittaja cancerpls » 07.06.2008 15:32

Haluan vastata SissiOlivialle nyt.
SissiOlivia kirjoitti:Olen ollut pitkään pelkästään "lukijatasolla"
Minäkin olin yhdessä vaiheessa lukijatasolla, mutta kyllähän se tekee hyvää olla itse keskustelussa mukana. Vaikka joskus tuntuu siltä, että haluais lopettaa koko veljesseuran lukemisen.
SissiOlivia kirjoitti:Siitä ei nyt jäänyt käteen kuin katkeria kokemuksia, ja onneksi viisastuneempi pää.
Ymmärrän, se on molemmilla sukupuolilla vissiin sama juttu. Mä kyllä haluaisin ihan mieluusti tutustua suhun, mutta nyt tuli valinnan vaikeus. Kun tuli jo aikasemmin vastaus tältä toiselta. Annoit yhteystietoa, mutta en voi vastata siihen vielä... Voi olla että saat muilta yhteydenottoja.
SissiOlivia kirjoitti:Tällä hetkellä nautin sinkkuna n 30 vee olemisesta ja uusista kavereista ja ystävistä jotka sain uuden harrastuksen parista.
Jos näin on, niin ilmeisesti et edes etsi kumppania? Se on kyllä hyvä, että sulla on ystäviä, ja toivon sulle hyvää. Mutta jos tunnet itsesi väsyneeksi, katsotaan kuun loppupuolella jos otan sinuun yhteyttä? Silloin on jo asiat huomattavasti selvempiä.
SissiOlivia kirjoitti:Aloitin vapaaehtoistyön eläinsuojelun parissa ja olen kivasti löytänyt samanhenkisiä kavereita. Työn lomalta ja harrastukselta ei nykyään paljon muuta ehdi.
Tämä on hieno juttu. Itse olen myös luonnon -ja eläintensuojelun kannalla. Olen myös ikuinen Steve Irwin (the crocodile hunter) -fani. Tämä on hyvää ja merkityksellistä työtä.
SissiOlivia kirjoitti:luottaa ja laittaa itsensä likoon aitona ihmisenä.Juuri sellaisena kun on.
Kyllä sitä yrittää löytää jotain luottamusta, mutta se on aika vaikeaa, koska maailmassa tapahtuu niin paljon vääryyttä. Olen aina pyrkinyt olemaan mahdollisimman aito, ja se onkin syvin periaatteeni. Mutta en ole mikään pyhimys. Sinä osut asian ytimeen tällä viestillä. Ajattelet.

Paljon kiitoksia vastauksestasi.

Re: Tahto vai luovutus?

Kirjoittaja Jakke » 07.06.2008 15:04

cancerpls kirjoitti:
Näin on, ja sellainen peli ei vetele.
Sori, meinasin hihitykseltäni tipahtaa tuolilta kun tässä yhteydessä "pelin veteleminen" juuri onkin avainasioita :lol: :lol: :lol:

Re: Tahto vai luovutus?

Kirjoittaja cancerpls » 07.06.2008 14:51

Jakke kirjoitti:Ei ole verkkovirtaa??? Häh
Joo, isällä kun ollut velkavaikeuksia, ja sähkölaskut ovat jääneet maksamatta pitkäksi aikaa. On sielä agregaatti. Muttei tästä sen enempää.
Jakke kirjoitti:Huomaatkos, tuo on yksi asia jonka kohdalla täysin järjettömät JT-opit kummittelevat mielessäsi.
Niin varmaan onkin, mutta on se kummitellut jo ennen tutustumista jehovan todistajiinkaan. Sen kun vain ymmärtäis, ettei siinä oo mitään hävettävää yksinäisellä. Jotenkin vain tuntuu, että maailmassa ei hyväksytä tällaista asiaa yleisesti. Meitä on varmasti paljon jotka tuntevat näin, ikävä kyllä. Vaikka onhan homoseksuaalitkin jo alettu hyväksymään, mutta yksinäiset heterot saavat odottaa, koska meitä on niin paljon...?
Jakke kirjoitti:Homma muuttuu oikeasti ongelmaksi vasta sitten, jos rupeat parisuhteeseen ja joudut laiminlyömään kanssakäymistä tyttöystävän kanssa siksi, että oma käsi kutsuu liian paljon ja väärään aikaan.
Näin on, ja sellainen peli ei vetele.

Re: Tahto vai luovutus?

Kirjoittaja Jakke » 07.06.2008 14:08

cancerpls kirjoitti:Joo, paljon kiitoksia vastauksistanne. Jos tämä tilanne alkaa tästä helpottamaan kesällä, jos alkaa, voi nimittäin olla, että joudun muutamaan kotopuoleen, eikä siellä ole edes verkkovirtaa, joten kiinteä nettiyhteys ei toimisi ja joutuis ostaa kannettavan. Mutta mikäli saan oman asunnon, niin voi että kirjaudunkin veljesseuraan jossain vaiheessa.
Ei ole verkkovirtaa??? Häh :shock:
cancerpls kirjoitti: Juuri siitä itsestänsä on kehittynyt mulle päivittäinen ongelma. Ei siitä kyllä itsekunnioitus lisäänny, vaikka onhan se mukava nautinto.
Älä ajattele sitä ongelmana, vaan luonnollisena tapana tyydyttää tarpeesi siinä elämäntilanteessa jossa nyt olet. Ei siitä tarvii morkkista tulla eikä mitään muutakaan. Huomaatkos, tuo on yksi asia jonka kohdalla täysin järjettömät JT-opit kummittelevat mielessäsi. Homma muuttuu oikeasti ongelmaksi vasta sitten, jos rupeat parisuhteeseen ja joudut laiminlyömään kanssakäymistä tyttöystävän kanssa siksi, että oma käsi kutsuu liian paljon ja väärään aikaan.

Re: Tahto vai luovutus?

Kirjoittaja cancerpls » 07.06.2008 13:56

Joo, paljon kiitoksia vastauksistanne. Jos tämä tilanne alkaa tästä helpottamaan kesällä, jos alkaa, voi nimittäin olla, että joudun muutamaan kotopuoleen, eikä siellä ole edes verkkovirtaa, joten kiinteä nettiyhteys ei toimisi ja joutuis ostaa kannettavan. Mutta mikäli saan oman asunnon, niin voi että kirjaudunkin veljesseuraan jossain vaiheessa.

Kyse on nyt vain työni lopettamisesta, jotta olisi aikaa. Olen elänyt kädestä suuhun -elämää yhdessä vaiheessa hieman liikaa, mutta täytyyhän sellaiselle tulla loppu. Säästöjä on vähän, jotta pärjään sen aikaa, kunnes alan kehitellä omia hommiani.
rippeli kirjoitti:Päivittäinen runkkaaminen ei ole mitenkään sairasta tai kummallista.
Juuri siitä itsestänsä on kehittynyt mulle päivittäinen ongelma. Ei siitä kyllä itsekunnioitus lisäänny, vaikka onhan se mukava nautinto.
rippeli kirjoitti:Toivottavasti pääset eroon tupakasta joskus. Se on oikeasti vaarallista.
Niinpä. Mutta se onkin hankalampi homma yksin olevalle kaljaa kittaavalle työläiselle. Mutta kyllä tästä vielä noustaan, - toivottavasti, ON mulla tahtoa. Vapautus lähestyy, toivoa on.
Kiitos, ja aurinkoista kesää myös sulle.

Re: Tahto vai luovutus?

Kirjoittaja rippeli » 07.06.2008 10:38

cancerpls kirjoitti:Juuri nimenomaan tästä itsensä löytämisestä on kyse. Puhuin puhelimessa tänään veljeni kanssa pitkään masturboinnista eli runkkaamisesta ja sen yhteydestä uskontoon. Eihän normaalisti kasvanut mies tällaista tee, mutta entä jos siitä tulee päivittäin pakottava tarve?

Toisen ihmisen läheinen ystävyys on vastakohta tällaisille tavoille, ja kun sain ensimmäisen kivan vastauksen tähän topic:iin, eipä ole tänään tarvinnut tehdä sitä, niin kuin joka päivä yleensä. Tuntuu vain niin hyvältä kun joku jossain tuntee samalla tavoin.

Vaikka olenkin ketjupolttaja ja hengitykseni alkaa olla vaikeaa, ei se tarkoita sitä että minun pitäisi väkisin sairastua...
Päivittäinen runkkaaminen ei ole mitenkään sairasta tai kummallista. Toisilla on kovemmat halut kuin toisilla. Sitten kun runkkaaminen alkaa haitata normaalia elämää ja ihmissuhteita, se on ongelma. Voit unohtaa lahkohömpän itsetyydytyksen syntisyydestä. Jos ei ole kaveria, tee kädestäsi sellainen. Ihmissuhteethan ovat paljon muutakin kuin panemista, joten on ihan hyvä purkaa itse paineensa, jottei sitten ole hirveät paineet kun pitäisi tutustua toiseen ihmiseen. Tekee hyvää myös eturauhaselle...

Toivottavasti pääset eroon tupakasta joskus. Se on oikeasti vaarallista.

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että ystäviä voi löytää yllättäviltä tahoilta. Kun itse jätin lahkon, olin mielestäni maailman yksinäisin ihminen ja siksi myöskin masentunut. En olisi ikinä uskonut, että minut pelastaneet ystävät löytyivät netistä ja vieläpä luopiopalstalta. Siksipä rohkaisen sinua kirjautumaan ja aktivoitumaan tälläkin palstalla. Kun olet kirjautunut, sinulle voi lähettää yksityisviestejä suoraan yms.

Toivon sinulle aurinkoista kesää.

Re: Tahto vai luovutus?

Kirjoittaja Pehmoluopio » 07.06.2008 09:46

Minun on ollut vaikea hankkia itselleni toimivaa suhdetta JT:stä lähdön jälkeen. Yleensä suhteet katkeavat varsin pian. Maailmallisilla on hirveän korkeat kriteerit itse suhteen suhteen. Jeppuna oppi ajattelemaan, että avioliitto on kimppa-asumisen muoto, missä seksi on luvallista ja tyytyi sitten siihen.

Re: Tahto vai luovutus?

Kirjoittaja cancerpls » 07.06.2008 00:15

Juuri nimenomaan tästä itsensä löytämisestä on kyse. Puhuin puhelimessa tänään veljeni kanssa pitkään masturboinnista eli runkkaamisesta ja sen yhteydestä uskontoon. Eihän normaalisti kasvanut mies tällaista tee, mutta entä jos siitä tulee päivittäin pakottava tarve?

Toisen ihmisen läheinen ystävyys on vastakohta tällaisille tavoille, ja kun sain ensimmäisen kivan vastauksen tähän topic:iin, eipä ole tänään tarvinnut tehdä sitä, niin kuin joka päivä yleensä. Tuntuu vain niin hyvältä kun joku jossain tuntee samalla tavoin.

Vaikka olenkin ketjupolttaja ja hengitykseni alkaa olla vaikeaa, ei se tarkoita sitä että minun pitäisi väkisin sairastua...

Re: Tahto vai luovutus?

Kirjoittaja SissiOlivia » 06.06.2008 22:47

Olen ollut pitkään pelkästään "lukijatasolla" (älypäätä lainatakseni).Nyt luettuani tätä kirjoitussarjaa tuli mieleen taas vastata. Itse liityin JT joukkoihin aikuisiällä, melko pian kun muutin takas kotipaikkakunnalleni opiskelujeni jälkeen. Olin varsin yksinäinen ja luulen että luulin löytäväni JTden joukosta tosi ystäviä. Kesti pari vuotta kunnes silmäni aukesivat. Sen jälkeen kun olin henkisesti jättänyt JTjoukot, alkoi hirveä kumppaninetsintä muualta kuin järjestön joukosta. Siitä ei nyt jäänyt käteen kuin katkeria kokemuksia, ja onneksi viisastuneempi pää. Tällä hetkellä nautin vapaasta elämisestä ja uusista kavereista ja ystävistä jotka sain uuden harrastuksen parista. Aloitin vapaaehtoistyön eläinsuojelun parissa ja olen kivasti löytänyt samanhenkisiä kavereita. Työn lomalta ja harrastukselta ei nykyään paljon muuta ehdi.
Ketjun aloittaja, jonka nimimerkkiä en juuri nyt muista, kyseli onko rakkautta olemassa. Voin vakuuttaa että, on mutta silloin pitää uskaltaa luottaa ja laittaa itsensä likoon aitona ihmisenä.Juuri sellaisena kun on.
Itselleni teki aikanaan hyvää käydä mielent. toim. selvittämässä päätäni sen jälkeen kun jätin järjestön. Puhuminen ja muiden kanssa jakaminen tekee aina hyvää ja selvittää mukavasti päätä. Mikäli ketjun aloittaja haluaa keskustella sähköpostitse allekirjoittaneen kanssa yhteys os. Viiru08@gmail.com.
MIkäli joku muukin haluaa vaihtaa ajatuksia aiheesta kuin aiheesta, niin auttakaamme toisiamme eteenpäin elämässä ja toipumaan... SissiOlivia

Ylös