Veljesseura.org

Guest kirjoitti:Mikä niissä kouluissa ja varsinkin yliopistossa muuten olisi sitten niin hirveän saatanallista?

Näkemyksessä opinahjoista "saatanallisina" paljastuukin käänteisesti todistajien oma päämetodi ihmisiin vaikuttamisessa, eli usko annettujen vaikutteiden jonkinlaiseen vääjäämättömään pinttymiseen pahaa aavistamattomaan mieleen ja yleinen viehtymys kaikenlaiselle altistumiselle. 1940-lukulaisen viestintäteorian hengessä uskotaan, että tieto mikä ihmiseen "kaadetaan", alkaa hänessä vaikuttaa. Ihminen on siis tahdoton ja periaatteeton pesusieni, johon imeytyy kaikki ympärillä häilyvä vastustamattomasti?

Vähemmän tuolla olen nähnyt vaippaikäisiä kaikenkuolaajia, (jopa tieteen) kyseenalaistamista sitäkin enemmän.

Mutta tuollainen on tietysti jo ajatuksena mahdoton peruspuudutetulle saliaivolle, jonka tärkein käyttötapa on kaulanvenytys lavan suuntaan uusimpien värisyttävien toimintakoodien vastaanottoon.

Jos joku nuori jossain srk:ssa, yksikin henkilö, lukee tämän ja uskoo hyvään neuvoon käydä mieleisiään koulua nuorena välittämättä siitä, mitä ne vanhimmat sanovat, viestini tavoite on onnistunut.

Asioista tietämättömät lapset jättävät koulunsa kesken JT-opetuksen paineessa. Myöhemmin voi tulla katkeruus: miksen saanut opiskella nuorena, kun se olisi ollut silloin paljon helpompaa? Opetuskielto on osa mielenhallintaan kuuluvaa tiedon panttaamista. Mikä niissä kouluissa ja varsinkin yliopistossa muuten olisi sitten niin hirveän saatanallista?

Koulutus sallitaan silloin, jos sitä voi JT-työssä hyödyntää (sanoi myös eräs nimimerkki konventtipuhuja, joka meni Beteliin). Taitaa olla yhteiskunta tullut sen verran monimuotoiseksi, ettei Betelissäkään pärjää enää ihan vaan kansakoulupapereilla. Nykyään eletään tietoyhteiskunnassa ja tiedon saanti ja levitäminenkin esim netin kautta on tullut interaktiivisuuden kautta mahdolliseksi.

Koulujen käyminen tulisi olla jokaisen oma asia eikä se koskaan (edes JT-opin jätettyään) ole mahdoton asia. Nykyään on paljon eri syistä aikuisopiskelijoita, joten ei kannata pelätä, että joutuisi johonkin nuorisoporukan sekaan. On myös mahdollisuus pyrkiä eri kiintiöissä oppilaitoksiin, lukio ei aina ole pakollinen ylempiin tutkintoihinkaan. Avoin yliopisto, Työväenopisto, työvoimapoliittiset kurssit, Aikuislukio, Yliopiston omat kiintiöt, netin erityyppiset verkkokurssit, kansanopistojen kurssit, yliopisto, ammattikorkeakoulut yms. Tarjontaa on paljon, jos vain rohkeutta katkaista JT-siteet ja lähteä uutta maailmankuvaansa luomaan. Kokemus voi olla enemmän tai vähemmän hämmentävä, riippuen siitä, kuinka paljon ja millaista tietoa JT:t ovat onnistuneet opiskelijalta peittelemään.

Rahallista tukea jatko-opintoihin on vielä aikuisiälläkin mahdollista saada: kannattaa selvitellä eri lähteitä. Työvoimatoimistoltakin voi asiaa kysellä, samoin Kelasta.

Kapteeni kirjoitti:Ystäväpiirissäni on tosin Filippiiniläisnainen joka luulee osaavansa Suomea koska hänellä on Suomen passi. Yritän seurapiiri elämässä välttää hänen läheisyyttään, koska hänellä on aina minut nähdessään puheripuli siltä ajalta, kun hän työskenteli Kalastajatorpalla tekemässä läskisoosia.

Otan osaa. Aina ei voi voittaa...

Luulen että jos yllättäen vaihdan Suomen kielelle tai jos olen stressaantunut, niin silloin kyllä kuulee että en puhu Suomea joka päivä. Mutta kun olen ollut käymässä Suomessa, niin ei siinä mene kun puoli päivää, niin Suomea puhuu, ikäänkuin ei olisi koskaan ollut poissa. Tosin en ehdi käymään Suomessa joka vuosi.

Ongelma joka on varmaan tuttu monelle ulkomailla elävälle Suomalaiselle on, että Suomen kieleen on tullut sanoja joita ei koskaan ole oppinut. Suomi on kansainvälinen maa. Myöskin esimerkiksi minun tapaukseessa on sanoja jotka yleensä oppii vasta aikuisena. Esimerkiksi sanoja jotka liittyvät työelämään.

Minulla on pari poikaa jotka jo ovat aikuisia. He eivät osaa Suomea. Rakas ex. vaimoni kuuluu "white caucasian" rotuun, mutta ei osaa suomalais-ugrilaisia kieliä. Nykyinen naiseni on vinosilmäinen toisen rodun ja värin edustaja.

Ystäväpiirissäni on tosin Filippiiniläisnainen joka luulee osaavansa Suomea koska hänellä on Suomen passi. Yritän seurapiiri elämässä välttää hänen läheisyyttään, koska hänellä on aina minut nähdessään puheripuli siltä ajalta, kun hän työskenteli Kalastajatorpalla tekemässä läskisoosia.

Seuraava saattaa kuulostaa hurskaalta, mutta totta se on: puhun Herrani kanssa päivittäin Suomeksi.

Opiskeluun hyvinkin löyhästi liittyen: Millä konstilla Kapteeni pidät suomenkielentaitoasi yllä siellä maailman merillä seilatessasi? Kuuluuko puheestasi se, että olet ollut kauan poissa synnyinmaasta?

Joo Japi sinne vaan koulun penkille. Meikäläinenkin on suorittanut erilaisia tutkintoja viimeisen vuoden aikana. Toissa viikolla olin 4 tunnin helvetissä ja suoritin pienen lakitutkinnon kansainvälisesssä meri- ja shipping lainsäädännössä. Lukea saa enemmän kuin nuoremmat, mutta ihan hauskaa toisinaan. Mutta jos on pitkä aika kun on lukenut oppikirjoja, niin kannattaa olla realistinen ja aloittaa esimerkiksi ainoastaan parilla aineella ensialkuun, että ikäänkuin saa aivot toimimaan. Yksi asia pitää kanssa muistaa, että nuoret nykyään tietävät enemmän. Esimerkiksi minun alalla monilla nuorilla on vankka teoreettinen alku- ja ammattikoulutus. Sen takia toisinaan joutuu ensin opettelemaan kirjoista sen minkä nuo nuoret jo tietävät. Mutta toisaalta aikuisena on se etu, että ei mene niin paljon aikaa vittuun ja viinaan. Muistan kun itse olin nuorena miehenä perämies koulussa, niin paljon meni aikaa noihin kahteen asiaan.

Minun opiskelussa olen ollut yhteydessä oppilaitokseen internettin kautta ja jos mahdollista niin olen käynnyt luennoilla. En myöskään opiskelujen takia seilaa pitkillä linjoilla vaan olen yhteysaluksen/ matkustajapaatin kippari. Suurta apua olen saanut muilta opiskelijoilta ja ollaan usein iltaisin istuttu yhdessä projekteja tekemässä.

Myöskin ennen opintoja kannattaa syventyä opiskelutekniikkaan. Minä luin ihan ensialkuun pari kirjaa tuosta aiheesta koska siitä oli niin kauan aikaa kun olin opiskellut.

Sattumalta osui silmiin tieto ilmaisista kielikursseista

www.radiolingua.com

www.univerb.se

Toivottavasti sitten löytyy jos joku pyrkii hakemaan. Hitto, lieneekö netissä esim. ylioppilaskirjoitusten matematiikan kokeiden ratkaisut, teknillisten koulujen ym pääsykoetehtävien ratkaisut ? (jne)

Tosiaan, tiedoksi asiasta aiemmin tietämättömille. Toiseen asteen koulutuksen (esim. ammattikoulu) saaneena voi hakea nykyään jopa (ylempään)korkeakouluihin/yliopistoihin. Yleensä tämä merkitsee pääsykokeita tai ennakkovalintaa plus pääsykokeita plus haastattelua. Joissain tapauksissa taitaa olla vaatimuksena esim. 3-vuotinen tutkinto, vaikka alalla ei väliä olisikaan.

Hieno homma Japi, opiskelu kannattaa aina, jos nyt ei välttämättä taloudellisesti tai työllistymisen kannalta, mutta itsensä löytämisen kannalta sillä on suuri merkitys. Ja tämähän on paljon arvokkaampaa kuin mikään raha tai omaisuus, ainakin omasta mielestäni...

Minäkin paukautan tässä koneistaja-metallimiehen kursseille, kun yhteiskunta aikoinaan kusetti sen verran, että täällä maakunnissa "trendialojen" (ammatti)korkeakoulupapereilla voi nykyään pyyhkiä lähinnä hanuriaan. No, aina kannattaa yrittää jotakin...

Lukiossa voi valmistella jatkoa

Insinööriksi haluava voi ja pitääkin huolella käydä matikat. Ja jos on kurssimuotoinen lukio, ja jos jotkin alat, kuten biologia, tulee perustellusti arvioiduksi "kunhan läpi pääsee" niin intensiivinen muutaman illan lukeminen ennen koetta voi riittää.

Jos vaikka ruotsi osoittautuu vaatimukseksi jatko-opinnoissakin, kannattaa panostus tehdä lukiossakin. Muutoin tuntiseuraaminen ja läksyjen teko tapaavat riittää jo hyväänkin arvosanaan.

Jotkut käyvät kesäyliopistokursseja. Niitä ei kannata ahmottaa liikaa, jos vaikka matikasta ainoastaan jaksaa jäljentää laskut taululta vihkoonsa, tuntee itsensä myöhemmin tyhmäksi. Kesäyliopistokurssi yhdessä kielessä samanaikaisena aamusta iltaan lukemisena mahtaa tuoda melkoisen kielitaidon.

Mieleiset alat on hyvä tietää, kannattaa myös ajatella hetki mahdollista tulevaa uutta työtä. Myös mahdollinen muu työ jo nyt sen tulevan alan omaavassa laitoksessa saattaa joskus tulla kyseeseen.

Joillakin aloilla (tietotekninen? Kuopio?) hakuja syksyllä, mutta keväällähän se valtavirran haku tapahtuu.

T. Opintoneuvoja K.

Okei.. lisää tyhmiä kysymyksiä tyypiltä joka ei jostain sattuneesta syystä näihin asiohin koskaan perehtynyt vaikka pitänyt olisi: onko niin että yliopistoon voi hakea vain kerran vuodessa (pääsykokeet loppukeväästä tms) eli esim. nyt on liian myöhäistä tälle vuodelle jo?

Guest kirjoitti:Onko esmes 3 vuoden ammatillisen tutkinnon suorittanut samalla viivalla yljoppilaiden kanssa? Ettei heille ole vaan varattuna jotain pikkuruista kiintiötä tms vaan pääsykokeisiin voi mennä aivan samalla lailla?

Kiintiö ei ole ihan pikkuruinen. Muistaakseni se menee noin fifty-fifty, yo-kiintiössä ja pelkällä valintakokeella painitaan eri sarjoissa. Mut tossahan heitettiinkin hyvä lähde.

Suomalaisten yliopistojen erityispiirre on, että pääsykoe on vaikea mutta opiskelu sinällään "helppoa". Muualla se menee usein toisinpäin, tervetuloa kaikki ja sitten vuosi vuodelta luulot pois.

Se etu, minkä lukiosta voi saada, on varmaan esseekirjoittamiseen totuttautuminen. Riippuu alasta, mutta pääsykokeessa on tärkeintä "toimia alan vaatimalla tavalla". Vastaustekniikka ratkaisee. Yhteiskuntatieteellisellä alalla esim. käytetään paljon esseevastauksia. Itse olin melko heikossa hapessa 14 sivun kirjoittamisen jälkeen. Tärkeintä ei ole "kaiken muistaminen", vaan kokonaisuuden hahmottaminen. Mutta tosiaan, en osaa muista aloista sanoa mittään. Valmennuskurssien tasoja arvioidaan vaihdellen, mut ainakin alan opiskelijajärjestöjen järkkäämät voi olla hyviä. Osa taas pelkkää rahastusta, joten kannattaa ottaa selvää. Valmennuskurssi voi antaa viime silauksen, jos sellaista kaipaa. Melko askeettiseen elämään hehkeän kevään kuukausiksi kannattaa silti varautua

Japi-40 kirjoitti:Kävin tänään vihdonkin ilmotautumassa Töölön aikuislukioon. Jehovan todistaja aikana olisin halunut opiskella mutta vanhin jonka kanssa olin tutkinut ei pitänyt sitä hyvänä asiana. Nyt harmittaa se,että tuli aikoinaan lähdettyä mukaan Jehovan todistajien huuhaa juttuihin tuon ajan olisi voinut hyvin käyttää opiskeluun. Tässä vähän jännittää opiskelu kun en ole ollut koulunpenkillä 26.teen vuoteen. Mutta nyt kuitenkin tunnen itseni hyvin onnelliseksi siitä,että voin opiskella.

Tosi hieno homma Japi, hyvä kun tuolla ikää on vielä yritystä. Itse hain ammattikoulun käyneenä korkeakouluun, mutta ei tullut kutsua edes valintakokeisiin... niin paljon hakijoita ilm. Olen vielä nuori, siinä kolmenkympin kynnyksellä, ja tulen kyllä yrittämään uudestaan. Kyllä se koulutus niin tärkeää on, että ilman sitä on aika vaikea perustaa elämää minkään varaan, tällaisessa yhteiskunnassa.
Lukio myös on järkevä vaihtoehto. Sieltä saa mainioita kavereita. Hyviä tyyppejä, vaikka ovatkin "maailmallisia", eivätkä kyllä tee pahaa. Vaikka kyllähän opiskelupiireistä tällaisia "keppostelijoita" löytyy, mutta aina heidän kanssaan tulee toimeen kun ymmärtää ronskia huumoria, heh.
Kaikkea hyvää sulle Japi sinne opiskeluun, ja pidä pintas tuossa yleismaailmallisen järjen lisäämisessä myöskin opiskelijoiden keskuudessa.

Terv: MakeKamu