Kirjoittaja sirpa-leena » 15.06.2008 21:11
Mulla on sellanen muistikuva, että jos joku seurakuntalainen meni maailmallisen kanssa naimisiin, niin se oli kyllä sallittua, mutta häihin ei saanu mennä kun ihan lähiperhe, jos niiden omatunto salli ja periaatteessa kukaan ei saanut onnitella.
Sun kohdalla varmaan ongelma on paikka, kirkko. Oletettavasti olet kirkon jäsen, kun Sinut siellä vihitään? Erotettujen kohdalla kaiketi lähipiirin perhe, isä, äiti, siskot ja veljet voisivat tulla, jos omatunto sallii, erotetun häihin, mutta ei kaiketi jos hän on liittynyt toiseen uskontokuntaan? Jos joku sukulainen ei ole ollu mukana niin saattoi mennä kirkkohäihin, jos omatunto sallii, mut erotetun kirkkohäihin omatunto ei saa ees sallia!
Sun vanhemmat on olleet kaiketi seuran sääntöjen kannalta "yli-harmaalla" aluella. Nimittäin, jos oikein muistan, niin vaan sellasten lasten/lähisukulaisten, jotka ei ole ollu mukana, avopuoliso vois yöpyä samassa taloudessa, mut eri huoneissa. Mä sain omana aikanani "paimennusta", että mun katolinen isäni ei olis saanu olla yötä meillä avovaimonsa kanssa samassa huoneessa.Pääsin pälkähästä, kun mulla oli tämä "pää" eli mun ei-uskova aviomies, jolla oli lupa asia päättää ja hän sit päätti, et voi olla. Kun erosin mua erikseen muistutettiin, et nyt isä ei avovaimoineen enää voi mun luona yöpyä, kun olin suoraan vastuussa Jumalalle. Onneks isä oli jo niin vanha, vaivainen ja kun asuikin toisessa päässä Suomea, ei enää jaksanu matkustella,niin ei tarvinnu isälle ikinä kertoo.
Varmaan sun vanhempia ahdistaa kun linjankin on tiukentunut oliko nyt elokuun 2003 Valtakunnan palveluksen myötä. Jos se sua yhtään lohduttaa, niin mä tulkitisisin, et yli-harmaalla alueella liikkuminen tarkoittaa, et sun vanhemmat tosi paljon välittää susta, mutta kun ne säännöt ei jätä rauhaan, ei vaikka kukaan ei suoraan mitään sanoiskaan. Omatunto on kuin "poltinraudalla" merkitty, ei siitä yli pääse.
Ja sit se poltinrauta teettää kaikkee ihan pöhköpäistä, kuten mun tapauksessa ensin aviomieheen turvautumista, et kävi niin kuin mä oikeestaan pohjimmiltaan halusin ja sitten oli muu onni myötä, ettei tarvinnu isän kanssa ottaa puheeksi. On tosi eettistä ja aitoon omaantuntoon pohjautuvaa!!!! Nykyään pidän tommosta ihan omantunnon irvikuvana! Mutta silti muistan ajan, kun mieluummin nielin vaikka surun ja kaiken tragikomiikan mitä asian ympärille rakentu kuin jaksoin sisäistä nalkutusta.
Koita aatella, et se ei kuitenkaa ole mitenkään henkilökohtaista vaan rakenteellista ja et ne tulis, jos seura sallis! Niin ja nauti häistäs, mukavaa on kun löytynyt kumppani!
Mulla on sellanen muistikuva, että jos joku seurakuntalainen meni maailmallisen kanssa naimisiin, niin se oli kyllä sallittua, mutta häihin ei saanu mennä kun ihan lähiperhe, jos niiden omatunto salli ja periaatteessa kukaan ei saanut onnitella.
Sun kohdalla varmaan ongelma on paikka, kirkko. Oletettavasti olet kirkon jäsen, kun Sinut siellä vihitään? Erotettujen kohdalla kaiketi lähipiirin perhe, isä, äiti, siskot ja veljet voisivat tulla, jos omatunto sallii, erotetun häihin, mutta ei kaiketi jos hän on liittynyt toiseen uskontokuntaan? Jos joku sukulainen ei ole ollu mukana niin saattoi mennä kirkkohäihin, jos omatunto sallii, mut erotetun kirkkohäihin omatunto ei saa ees sallia!
Sun vanhemmat on olleet kaiketi seuran sääntöjen kannalta "yli-harmaalla" aluella. Nimittäin, jos oikein muistan, niin vaan sellasten lasten/lähisukulaisten, jotka ei ole ollu mukana, avopuoliso vois yöpyä samassa taloudessa, mut eri huoneissa. Mä sain omana aikanani "paimennusta", että mun katolinen isäni ei olis saanu olla yötä meillä avovaimonsa kanssa samassa huoneessa.Pääsin pälkähästä, kun mulla oli tämä "pää" eli mun ei-uskova aviomies, jolla oli lupa asia päättää ja hän sit päätti, et voi olla. Kun erosin mua erikseen muistutettiin, et nyt isä ei avovaimoineen enää voi mun luona yöpyä, kun olin suoraan vastuussa Jumalalle. Onneks isä oli jo niin vanha, vaivainen ja kun asuikin toisessa päässä Suomea, ei enää jaksanu matkustella,niin ei tarvinnu isälle ikinä kertoo.
Varmaan sun vanhempia ahdistaa kun linjankin on tiukentunut oliko nyt elokuun 2003 Valtakunnan palveluksen myötä. Jos se sua yhtään lohduttaa, niin mä tulkitisisin, et yli-harmaalla alueella liikkuminen tarkoittaa, et sun vanhemmat tosi paljon välittää susta, mutta kun ne säännöt ei jätä rauhaan, ei vaikka kukaan ei suoraan mitään sanoiskaan. Omatunto on kuin "poltinraudalla" merkitty, ei siitä yli pääse.
Ja sit se poltinrauta teettää kaikkee ihan pöhköpäistä, kuten mun tapauksessa ensin aviomieheen turvautumista, et kävi niin kuin mä oikeestaan pohjimmiltaan halusin ja sitten oli muu onni myötä, ettei tarvinnu isän kanssa ottaa puheeksi. On tosi eettistä ja aitoon omaantuntoon pohjautuvaa!!!! Nykyään pidän tommosta ihan omantunnon irvikuvana! Mutta silti muistan ajan, kun mieluummin nielin vaikka surun ja kaiken tragikomiikan mitä asian ympärille rakentu kuin jaksoin sisäistä nalkutusta.
Koita aatella, et se ei kuitenkaa ole mitenkään henkilökohtaista vaan rakenteellista ja et ne tulis, jos seura sallis! Niin ja nauti häistäs, mukavaa on kun löytynyt kumppani!