Kirjoittaja Markku Meilo » 29.05.2007 16:57
Ei taida olla yhtä suurinta ongelmaa, eikä jehovantodistajissa. Valtaosa jehovantodistajista on vilpittömiä, vaikka seuraavatkin Vt-seuraa tarpeettoman sokeasti. Vt-seura ottaa kaiken, mitä sille annetaan, antamatta samalla vilpittömyydellä takaisin.
Jos yksittäistä ongelmaa etsii, niin huomaa, että yhden ongelma ei kosketa toista. Esimerkiksi opetuksen oikeellisuudesta tuntuu olevan huolissaan hyvin harva, karttaminenkin hyväksytään melko laajalti, verioppia ei juuri pysähdytä ajattelemaan.
Vt-seuran suurimmaksi ongelmaksi paljastuu vasta myöhemmin se ongelma, josta alkaa havaittavampi kato. Suurin ongelma kautta aikojen onkin sitten jo toinen juttu.
Vt-seura perustettiin pelastamaan ongelmalta, elli milleristien 1844-pettymykseltä, pettymysongelma lakaistiin sivuun keksimällä uusia selityksiä, joista tuli uusia ongelmia. 1874-paluu oli selittetävä näkymättömäksi, 1881 ylöstempaamattomuus meni melko vähin tappioin, mutta 1914 oli jo jäsenkadon paikka, jotkin raamatuntutkijat riistivät pettymyksessä henkensäkin.
Suhteellisella jäsenkadolla mitattuna suurin ongelma oli vuosi 1925. Vuoteen 1927 mennessä jäljellä oli noin 1/5 jäsenistöä. Vuoden 1975 kato oli suhteessa paljon laimeampi. Seuraava katoa aiheuttanut tilanne oli 1914-sukupolviopin vesittäminen, siitä jäsenkadosta on merkki edelleen joissakin Euroopan maissa mm. Suomessa.
Kaikki aiemmat katovuodet ovat liittyneet pieleen menneeseen vuosilukuun ja sen jonkinlaiseen ennustukseen. Vaikka Vt-seura pitäytyisi tarkoista vuosiluvuista, niin 607+2520=1914-näkemys painaa nyt voimakkaasti päälle kaikkine sivujuonteineen. Nimenomaan tämä viimemainittu saattaa hyvinkin olla Vt-seuran seuraava suuri ongelma. On tietysti selvää, että se tulee silloin olemaan myös todistajien suuri ongelma.
Esimerkiksi veriopin peruminen voisi USA:ssa johtaa oikeudenkäynteihin, joten puhtaasti rahasyistä voisi olettaa oppinäkemysten oikomisen alkavan halvemmasta päästä. Halpaahan sekään ei ole kun väen kaikotessa lahjoitukset hupenevat, vaikka nyt rahaa olisi saatava paikkaamaan aukkoa, joka syntyy kun pedofilian uhreja ostetaan hiljaisiksi.
Ei taida olla yhtä suurinta ongelmaa, eikä jehovantodistajissa. Valtaosa jehovantodistajista on vilpittömiä, vaikka seuraavatkin Vt-seuraa tarpeettoman sokeasti. Vt-seura ottaa kaiken, mitä sille annetaan, antamatta samalla vilpittömyydellä takaisin.
Jos yksittäistä ongelmaa etsii, niin huomaa, että yhden ongelma ei kosketa toista. Esimerkiksi opetuksen oikeellisuudesta tuntuu olevan huolissaan hyvin harva, karttaminenkin hyväksytään melko laajalti, verioppia ei juuri pysähdytä ajattelemaan.
Vt-seuran suurimmaksi ongelmaksi paljastuu vasta myöhemmin se ongelma, josta alkaa havaittavampi kato. Suurin ongelma kautta aikojen onkin sitten jo toinen juttu.
Vt-seura perustettiin pelastamaan ongelmalta, elli milleristien 1844-pettymykseltä, pettymysongelma lakaistiin sivuun keksimällä uusia selityksiä, joista tuli uusia ongelmia. 1874-paluu oli selittetävä näkymättömäksi, 1881 ylöstempaamattomuus meni melko vähin tappioin, mutta 1914 oli jo jäsenkadon paikka, jotkin raamatuntutkijat riistivät pettymyksessä henkensäkin.
Suhteellisella jäsenkadolla mitattuna suurin ongelma oli vuosi 1925. Vuoteen 1927 mennessä jäljellä oli noin 1/5 jäsenistöä. Vuoden 1975 kato oli suhteessa paljon laimeampi. Seuraava katoa aiheuttanut tilanne oli 1914-sukupolviopin vesittäminen, siitä jäsenkadosta on merkki edelleen joissakin Euroopan maissa mm. Suomessa.
Kaikki aiemmat katovuodet ovat liittyneet pieleen menneeseen vuosilukuun ja sen jonkinlaiseen ennustukseen. Vaikka Vt-seura pitäytyisi tarkoista vuosiluvuista, niin 607+2520=1914-näkemys painaa nyt voimakkaasti päälle kaikkine sivujuonteineen. Nimenomaan tämä viimemainittu saattaa hyvinkin olla Vt-seuran seuraava suuri ongelma. On tietysti selvää, että se tulee silloin olemaan myös todistajien suuri ongelma.
Esimerkiksi veriopin peruminen voisi USA:ssa johtaa oikeudenkäynteihin, joten puhtaasti rahasyistä voisi olettaa oppinäkemysten oikomisen alkavan halvemmasta päästä. Halpaahan sekään ei ole kun väen kaikotessa lahjoitukset hupenevat, vaikka nyt rahaa olisi saatava paikkaamaan aukkoa, joka syntyy kun pedofilian uhreja ostetaan hiljaisiksi.