Kirjoittaja AchanBeroean » 02.07.2008 00:41
Kaarmis kirjoitti:Tällaisia "todellisia ystäviä" jeppuloissa riittää... Sääntö johon on vain erittäin harvoja poikkeuksia, jos ollenkaan.
Koko ketjun otsikko hiukan nyppii minua, sillä siitä lahkoajattelussa kiinni oleva lukija saa vettä myllyynsä ja ajattelee - no niin, totuuden jättävät joutuvat yksinäisyyteen. Mielestäni otsikoinnissa kannattaa ajatella luopiomarkkinointihenkisemmin. Parempi otsikko olisi "Yksinäisyys lahkossa ja sen jälkeen".
Lahkossa on tosiaan kovasti ns. "hyvän päivän tuttuja", jotka tervehtivät ja tuntevat ja ovat hyvää pataa - usein vain valtakunnansalilla tai muussa lahkoaktiviteetissa. Heille "ystävyyden" mitaksi riittää lahkojäsenyys. Tuollaiset hyvän päivän tutut ovatkin itseasiassa joukko yksinäisiä, jotka lämmittelevät toistensa näennäisessä lämmössä, mutta kavahtavat toisiinsa tutustumista pintaa syvemmälle. Sillä, hän joka tuntee pintaa syvemmältä jehovantodistajan, tuntee ristiriitojen repimän, masentuneen, alistuneen ja epäilykset tukahduttaneen lehdenmyyjän, joka elää valheessa.
Kun sitten joku lahkossa haluaa lähempää ystävyyttä ja haluaa vaikka jakaa epäilyksiään lahko-opin suhteen, on harva kypsä sellaiseen lahkon kaikkivoipaisuuden kyseenalaistavaan ystävyyteen, koska silloin omakin lahkoriippuvuus ja sen epäloogisuus tulisi punnittavaksi, mikä taas on tabu, jota lahkotasapainoaan säilyttämään pyrkivälle lahkolaiselle on usein liian kivulis kohdattavaksi. Näin lähentymsiyritykset lahkoajattelua henkilökohtaisemmalla tasolla tulevat torjutuiksi, mistä seuraa henkinen yksinäisyys lahkossa.
Lahkossa on kiiltokuvaa ja pintaa. "Moni kakku päältä kaunis, mutta silkkoa sisältä". Lahkon sisäiset ystävyysuhteet osoittautuvat ontoiksi, kun ystävyyttä hiukankin koetellaan ja laitetaan vastakkain ystävän syystä tai toisesta heikentyneen lahkostatuksen kanssa.
[quote="Kaarmis"]Tällaisia "todellisia ystäviä" jeppuloissa riittää... Sääntö johon on vain erittäin harvoja poikkeuksia, jos ollenkaan.[/quote]
Koko ketjun otsikko hiukan nyppii minua, sillä siitä lahkoajattelussa kiinni oleva lukija saa vettä myllyynsä ja ajattelee - no niin, totuuden jättävät joutuvat yksinäisyyteen. Mielestäni otsikoinnissa kannattaa ajatella luopiomarkkinointihenkisemmin. Parempi otsikko olisi "Yksinäisyys lahkossa ja sen jälkeen".
Lahkossa on tosiaan kovasti ns. "hyvän päivän tuttuja", jotka tervehtivät ja tuntevat ja ovat hyvää pataa - usein vain valtakunnansalilla tai muussa lahkoaktiviteetissa. Heille "ystävyyden" mitaksi riittää lahkojäsenyys. Tuollaiset hyvän päivän tutut ovatkin itseasiassa joukko yksinäisiä, jotka lämmittelevät toistensa näennäisessä lämmössä, mutta kavahtavat toisiinsa tutustumista pintaa syvemmälle. Sillä, hän joka tuntee pintaa syvemmältä jehovantodistajan, tuntee ristiriitojen repimän, masentuneen, alistuneen ja epäilykset tukahduttaneen lehdenmyyjän, joka elää valheessa.
Kun sitten joku lahkossa haluaa lähempää ystävyyttä ja haluaa vaikka jakaa epäilyksiään lahko-opin suhteen, on harva kypsä sellaiseen lahkon kaikkivoipaisuuden kyseenalaistavaan ystävyyteen, koska silloin omakin lahkoriippuvuus ja sen epäloogisuus tulisi punnittavaksi, mikä taas on tabu, jota lahkotasapainoaan säilyttämään pyrkivälle lahkolaiselle on usein liian kivulis kohdattavaksi. Näin lähentymsiyritykset lahkoajattelua henkilökohtaisemmalla tasolla tulevat torjutuiksi, mistä seuraa henkinen yksinäisyys lahkossa.
Lahkossa on kiiltokuvaa ja pintaa. "Moni kakku päältä kaunis, mutta silkkoa sisältä". Lahkon sisäiset ystävyysuhteet osoittautuvat ontoiksi, kun ystävyyttä hiukankin koetellaan ja laitetaan vastakkain ystävän syystä tai toisesta heikentyneen lahkostatuksen kanssa.