Minne matka?

Lähetä vastaus


Tämän kysymyksen tarkoitus on estää roskapostitusta foorumille.
Hymiöt
:D :) :( :o :shock: :? 8) :lol: :x :P :oops: :cry: :evil: :twisted: :roll: :wink: :!: :?: :idea: :arrow: :| :mrgreen: :geek: :ugeek: :angel: :clap: :crazy: :eh: :problem: :shh: :shifty: :sick: :silent: :think: :thumbdown: :thumbup: :wave: :wtf:
BBCode on Käytössä
[img] on käytössä
[url] on käytössä
Hymiöt ovat käytössä
Otsikko
   

Laajenna näkymää Otsikko: Minne matka?

Re: Minne matka?

Kirjoittaja Marilyn » 30.05.2007 22:22

Johanneksen poika kirjoitti: Joku viisas on joskus sanonut, että "tärkeintä ei ole päämäärä vaan se, että on liikkeellä sitä kohti".
Olen samaa mieltä! Ja se liike jatkuu koko elämän. En usko että ihminen välttämättä tulee saavuttamaan päämääräänsä täydellisesti koskaan. Mutta elämähän on matka.

Itse olen elänyt viime vuosiin saakka mielessäni ajatus siitä päivästä jolloin saavutan sen "Jonkin" jota olen etsinyt ja *PIM* olen onnellinen. Mutta mutta... Tärkeintä on kuitenkin elää nyt niin kuin haluaa, eikä vain kuvitella sitä mitä haluaa... Se teettää paljon työtä, mutta elämä on, niin kuin Matti sanoisi, laiffii.

Tärkeintä on lähteminen... liikkeelle lähteminen.
Jukka kirjoitti: Mihin matka? Irti jostakin vai irti jonnekkin?
Elämään. Ensin pois jostakin ja sitten kohti jotain toista.

Re: Minne matka?

Kirjoittaja Markku Meilo » 30.05.2007 12:49

Tony Syrjänen kirjoitti:Eikö elämä sellaisenaan riitä?
Ei riitä kaikille, osa haluaa selvittää 'mikä on elämän tarkoitus'-mysteerin.

Re: Minne matka?

Kirjoittaja Tony » 30.05.2007 12:30

Jukka kirjoitti: Mitä minua hyödyttää tietää totuus? Sorrutaanko täälläkin siihen mihin seurakin sortuu, sanomaan tee näin, pohdi tätä, suosittelen tuota ja sitten jätetään henkilö oman onnensa nojaan?

Mihin matka? Irti jostakin vai irti jonnekkin?
Itse ainakin olen kiitollinen siitä, että tiedän "nämä totuudet". Illuusiossa eläminen ei kiehdo minua kovinkaan paljoa. No nyt kysyt elänkö nykyään vain toisessa illuusiossa. En tiedä, mutta olen valmis ottamaan vastaan totuuksia jokaiselta elämän alalta. Siitä tässä on kysymys, uskalluksesta asettaa oma ajattelutapa pohdinnan alle. Tuota ei mielenhallinnassa rypevä jehovantodistaja uskalla tehdä, vaan haluaa jatkaa illuusiossaan.

Totuus vartiotorniseurasta antaa henkilölle elämän avaimet käteen, ei sen tarvitse henkilölle elämää valmiiksi rakentaa. Se on meidän jokaisen oma tehtävämme. Vertaistuki antaa oivaa konsultaatiota siitä, että meitä on elämän pohtijoita vartiotorniseuran jälkeen paljonkin, ja ettei jehovantodistajuuden jättäminen ole elämän jättämistä - päinvastoin.

Kysyt mihin matka, irti jostakin vai irti jonnekin? Onko tuohon tiedettävä vastausta? Eikö elämä sellaisenaan riitä? Ja se että siitä yrittää rakentaa itselleen ja läheisilleen inhimillistä ja hyvää kaikkinensa? Mitä muuta elämän tulisi olla?

Kirjoittaja Markku Meilo » 30.05.2007 12:15

pahkeinen kirjoitti:...diagnoosit ovat tarkentuneet noista ajoista, vaikka se samalla tarkoittaakin eri sairauksien lukumäärän lisääntymistä.
Erään uskonnollisen järjestön näkemyksiin sopii oikein hyvin sairauksien lukumäärän lisääntyminen vuoden 1914 jälkeen.

Kirjoittaja pahkeinen » 30.05.2007 11:43

Kuinka monelle asialle ja ilmiölle on annettu luokitus viimeisen sadan vuoden aikana? Ja kuinka monta teoriaa sekä nimitystä on kumottu samana aikana? Minä tervehdin ilolla sellaista kehitystä.
1800 -luvun lopun kirjallisuutta lueskellessa huomaa, että suurin osa sairauksista ovat joko keuhkotautia tai hermosairautta. Molemmat sairaudet ovat oireiltaan melko laajoja, joten onneksi diagnoosit ovat tarkentuneet noista ajoista, vaikka se samalla tarkoittaakin eri sairauksien lukumäärän lisääntymistä.

Kirjoittaja Markku Meilo » 30.05.2007 02:18

Lehtiveli kirjoitti:Nykyään kun osataan hoivata paremmin, tunnistetaan ns. ylivilkkaus sairaudeksi.
Kuinka monelle asialle ja ilmiölle on annettu luokitus viimeisen sadan vuoden aikana? Ja kuinka monta teoriaa sekä nimitystä on kumottu samana aikana? Minä tervehdin ilolla sellaista kehitystä.

Kirjoittaja Lehtiveli » 29.05.2007 23:00

ADHD:sta vielä sen verran, että aika usein tuntuu siltä että aikaisemmin ADHD oli vaan "typerä ja ylivilkas", ja kepillä ruotuun. Nykyään kun osataan hoivata paremmin, tunnistetaan ns. ylivilkkaus sairaudeksi.

Kirjoittaja Markku Meilo » 29.05.2007 22:36

Jukka kirjoitti:Minun oma ajatteluni ja uskoni perustuu omiin kokemuksiini ja näkemyksiini.
Ihan hyvä lähtökohta, josta jatkat:
Jukka kirjoitti:Opiskelen lähihoitajaksi, olen tehnyt lasten parissa töitä kaksi vuotta ja työskennellyt myös vanhusten kotipalvelussa. Näistä saamien kokemusten perusteella voin sanoa että maailmassa on jotain pahasti vialla.
Millaisena näet lasten ja vanhusten aseman ja tilanteen vaikka 100...500 vuotta sitten?
Jukka kirjoitti:Moni pitkään lastenhoitoalalla ollut työntekijä pyörittää päätään kun lasten pahoinvointi on kasvaut räjähdysmäisesti.
Viimeisen vuosisadan aikana lapsikuolleisuus on vähentynyt räjähdysmäisesti, samoin lapsiorjien ja -työvoiman käyttö.
Jukka kirjoitti:Kukaan ei kuitenkaan tahdo ottaa siitä vastuuta vaan lopulta kaikki kaadetaan adhd-tyylisten sairauksien niskaan. Adhd diagnoosien määrä on kasvanut huimasti.
Kiitos hienojen diagnoosien, yleensäkin asioiden esiintymistiheys kasvaa siinä vaiheessa kun asialle annetaan nimi ja se tilastoidaan.
Jukka kirjoitti:Tosiasia on kuitenkin se että suurin osa on virheellisiä ja hoidettavissa hyvin helposti. Kukaan ei kuitenkaan välitä tehdä mitään koska kukaan ei halua ottaa asiasta vastuuta. Tämä on sitä meidän suurta demokratiaa ja byrokratiaa.
Jos näin on, niin olettaisi asiaa tuntevien tekevän jotain, tämä forumi ei kuitenkaan ole ADHD-asiantuntijoiden tihentymä.
Jukka kirjoitti:Tuli paratiisia tai sitten ei, olen huomannut että ihmiset juoksevat rakkauden ja hyväksynnän perässä. Yrittävät löytää riippuvuuksista edes hetken onnellisuuden ja näin juututaan ikuiseen oravanpyörään.
Totta, tämäkin palsta rakentuu aiheeseen, jossa 'rakkaus' ja 'hyväksyntä' ovat erittäin merkittävässä asemassa, oravanpyöräkin on aiheessa kuvaava sana.
Jukka kirjoitti:Tosiasia on se että että maailma voi huonosti, uskoi kuka mihin jumalaan tahansa tai uskoi sitten mihinkään.
Koska ja millä perusteella katsot maailman voineen huonommin? Olisiko ehkä orjakaupan palauttaminen ratkaisu?
Jukka kirjoitti:Kuinka moni teistä...Kuinka moni teistä...Kuka teistä...
Tälläkin forumilla kirjoittavista monet tekevät sen, minkä katsovat parhaiten osaavansa. Kohdallani näe mitään järkeä lähteä vastustamaan jotain asiaa vain vastustamisen ilosta, asiasta on oltava riittävästi selvillä, jotta kantaansa voi myös uskottavasti puolustaa.

Kirjoittaja Jukka » 29.05.2007 21:55

Markku Meilo kirjoitti:
Jukka kirjoitti:Minusta ihmisten ajattelutavassa ja uskomuksissa on jotain pahasti vialla.
Neljä vuosikymmentä sitten olin hengellisyyteni huipulla ja tuo oli yksi päälimmäisiä ajatuksia, joka on jäänyt mieleen tuosta ajasta.

Itse ajattelin ja uskoin tuolloin, että vajaassa vuosikymmenessä Jehova oikaisee väärän ajattelun ja väärät uskomukset. Näin odotti äitikin, joka hehkutti etten ennen paratiisia ehdi täyttää 30 ikävuotta.
Minun oma ajatteluni ja uskoni perustuu omiin kokemuksiini ja näkemyksiini. Opiskelen lähihoitajaksi, olen tehnyt lasten parissa töitä kaksi vuotta ja työskennellyt myös vanhusten kotipalvelussa. Näistä saamien kokemusten perusteella voin sanoa että maailmassa on jotain pahasti vialla. Moni pitkään lastenhoitoalalla ollut työntekijä pyörittää päätään kun lasten pahoinvointi on kasvaut räjähdysmäisesti. Kukaan ei kuitenkaan tahdo ottaa siitä vastuuta vaan lopulta kaikki kaadetaan adhd-tyylisten sairauksien niskaan. Adhd diagnoosien määrä on kasvanut huimasti. Tosiasia on kuitenkin se että suurin osa on virheellisiä ja hoidettavissa hyvin helposti. Kukaan ei kuitenkaan välitä tehdä mitään koska kukaan ei halua ottaa asiasta vastuuta. Tämä on sitä meidän suurta demokratiaa ja byrokratiaa.

Tuli paratiisia tai sitten ei, olen huomannut että ihmiset juoksevat rakkauden ja hyväksynnän perässä. Yrittävät löytää riippuvuuksista edes hetken onnellisuuden ja näin juututaan ikuiseen oravanpyörään.

Tosiasia on se että että maailma voi huonosti, uskoi kuka mihin jumalaan tahansa tai uskoi sitten mihinkään. Me olemme pahasti hukassa eikä sitä tosiasiaa muuta se että irtaantuu jostain uskonnosta. Täytyy löytää suunta joka on aivan päinvästainen kuin se tie mitä nyt kuljetaan.

Itse kuljetan käsissäni näkyviä arpia syvän masennukseni vuoksi. Nykyään kuitenkin normaali olotila on onnellisuus. En siis voi olla kovin pahasti harhautunut. Jeesuksen ohjeet rakkaudesta ovat parantaneet omaa elämänlaatuani huomattavasti ja olen vasta polkuni alussa. Tämän kaiken sanon täysin vilpittömästi. En enää aio alistua minkään uskonnon, en poliittisen järjestön enkä minkään muunkaan yhteisön alle.

Pyrin riippumattomuuteen. Jos se on väärä tie niin uskon että vilpittömyyteni ja nöyryyteni ansiosta löydän oikean tien mutta ikinä en alistu tähän mätään poliittiseen ja materialistiseen järjestelmään jossa pedofilia kukoistaa. Nyt en takerru yhden uskonnon pedofiliaan vaan tarkoitan kaikkia, myös sitä saksalaista poliittista pedofilia puoluetta. Kuinka moni teistä käy mielenosoitukseen sitä vastaan? Kuinka moni teistä taistelee nykyistä oikeusjärjestelmää vastaan joka päästää pedofiilit kadulle hetken terapian jälkeen? Kuka teistä tietää mitä on avohoito?

Kirjoittaja Markku Meilo » 29.05.2007 19:38

Jukka kirjoitti:Minusta ihmisten ajattelutavassa ja uskomuksissa on jotain pahasti vialla.
Neljä vuosikymmentä sitten olin hengellisyyteni huipulla ja tuo oli yksi päälimmäisiä ajatuksia, joka on jäänyt mieleen tuosta ajasta.

Itse ajattelin ja uskoin tuolloin, että vajaassa vuosikymmenessä Jehova oikaisee väärän ajattelun ja väärät uskomukset. Näin odotti äitikin, joka hehkutti etten ennen paratiisia ehdi täyttää 30 ikävuotta.

Kirjoittaja Jukka » 29.05.2007 18:35

Pehmoluopio kirjoitti:
Jukka kirjoitti: Jostain syystä niinsanotun hyvinvoinnin lisääntyminen
Onko mielessäsi käynyt se, että koko hyvinvoinnin lisääntyminen on bluffia?
Tiedän että nykyinen teollinen hyvinvointi on illuusiota.

No, mikä muu itsemurhia nostaisi ellei yhteiskunnan rappeutuminen? Mikä rappeuttaa yhteiskunnan? Luonnollinen kehityskö? Minusta ihmisten ajattelutavassa ja uskomuksissa on jotain pahasti vialla.

Kirjoittaja Pehmoluopio » 29.05.2007 09:34

Jukka kirjoitti: Jostain syystä niinsanotun hyvinvoinnin lisääntyminen
Onko mielessäsi käynyt se, että koko hyvinvoinnin lisääntyminen on bluffia?

Kirjoittaja Alueveli » 28.05.2007 12:41

Jukka kirjoitti:Täällä on tullut kommenttia siitä kuinka nykyinen länsimainen yhteiskunta on tuonut edistystä ja että ei ole apsoluuttista totuutta. Nämä mielipiteet ovat yleisesti vallalla ja voimme itse todeta niiden vaikutuksen ympäristöömme ja ihmisiin. Jostain syystä niinsanotun hyvinvoinnin lisääntyminen nousee samaa tahtia esimerkitsi psykoosien määrän kanssa, itsemurhista ja liikalihavuudesta puhumattakaan.
Oletko varma, että tässä on kyse syystä ja seurauksesta. Tilastojahan voidaan tulkita myös väärin. Se legendaarisin esimerkkihän on virhetulkinta siitä, että jäätelön syöminen lisää hukkumiskuolemia. Toki käppyrät ovat ihan oikeassa, nuo kaksi arvoa usein kulkevat käsi kädessä, mutta taustalla olevana syynä ei suinkaan ole jäätelöt, vaan lämmin kesä.

En siksi haluaisi itsestäänselvyytenä vetää johtopäätöstä absoluuttisen totuuden puuttumisesta psykooseihin ja itsemurhiin.

Kirjoittaja Jukka » 28.05.2007 12:33

Kommenttia tuli sen verran mukavasti etten voi niihin kaikkiin ottaa yksittäin kantaa. Kokeilen siis yhdellä kertaa :)

Huomasin tuossa kaksi asiaa mitkä olivat tekstistäni ymmärretty väärin. Ensiksi etten tarkoita riippumattomuudella erakoitumista vaan mielen vapautta. Esimerkitsi alkoholisti on mielellisestikkin pullonsa vanki. Ajatukset pyörii vain siinä. Riippumattomuus tarkoittaa siis kykyä ottaa vastaan ja päästää irti täysin saumattomasti. Tämä on mahdollista ja sen todistaa vastasyntyneen vauvan käytös. Vastasyntynyt on biologisesti riipuvainen äidistään mutta esimerkitsi tapa jolla hän tartuu sormeen on mielenkiintoinen. Käsi ottaa sormesta kiinni ja päästää irti ilman sen kummempaa pohtimista. Näin tapahtuu koska oli sen aika tapahtua.

Toiseksi, kysymys "onko uskolla merkitystä" oli kohdaltani retorinen. Uskon uskon voimaan. Uskon merkitys on esimerkitsi psykologisen tieteen kannalta tärkein kysymys. Koko nykyinen psykologinen tiede perustuu uskon voimaan. Muulla sitä ei voida selittää. Voitte tarkistaa tämän itse.

Täällä on tullut kommenttia siitä kuinka nykyinen länsimainen yhteiskunta on tuonut edistystä ja että ei ole apsoluuttista totuutta. Nämä mielipiteet ovat yleisesti vallalla ja voimme itse todeta niiden vaikutuksen ympäristöömme ja ihmisiin. Jostain syystä niinsanotun hyvinvoinnin lisääntyminen nousee samaa tahtia esimerkitsi psykoosien määrän kanssa, itsemurhista ja liikalihavuudesta puhumattakaan.

Se jolla on korvat kuulkoot ja jolla silmät nähkööt.

Re: Minne matka?

Kirjoittaja Markku Meilo » 28.05.2007 11:18

Jukka kirjoitti:Riittääkö että irtaantuu järjestöstä jos on kiinni kymmenessä muussa riippuvuudessa? Onko riippuvuus esimerkitsi työstään yhtään sen parempi vaihtoehto kuin riippuvuus uskonnosta?
Mitä sitten kukin työriippuvuudella tarkoittaa, niin kyllä kai se on useimmin eri sarjassa kuin riippuvuus 1800-luvun amerikkalaisesta uususkonnosta.
Jukka kirjoitti:Jos täällä on tarkoitus vain pyöritellä ihmisten pyörittämän seuran mokia ja virheitä niin voin sanoa, rakkaat ihmiset, että politiikan ja hallituksen puolella ne parhaat salaliittoteoriat löytyy. Kirkkokin on sellainen valheiden pesä että pahempaa paikkaa saa etsiä. Tai miten olis sellainen kohde kuin itsemurhalahkot? Siinä riittää tutkimista muutamalle ihmisiälle.
Tarkoitatko, että Vt-seura pitäisi jättää rauhaan ainoastaan siksi, että mätää löytyy muualtakin? Ainakaan minä en Vt-seuran lisäksi tunne mitään muuta mätää systeemiä niin hyvin, että voisin perustellusti sellaisesta kirjoittaa. Ajatuksesi mukaan minun, tai kenenkään muun ei tulisi kirjoitella ennen kuin olisimme kykenevät kirjoittelemaan muidenkin tahojen mädännäisyydestä. Vartiotorniseurasta voin kirjoittaa, vaikka Jumalan olemassaoloon en uskokaan.

Ylös