arjalaisuus

Lähetä vastaus


Tämän kysymyksen tarkoitus on estää roskapostitusta foorumille.
Hymiöt
:D :) :( :o :shock: :? 8) :lol: :x :P :oops: :cry: :evil: :twisted: :roll: :wink: :!: :?: :idea: :arrow: :| :mrgreen: :geek: :ugeek: :angel: :clap: :crazy: :eh: :problem: :shh: :shifty: :sick: :silent: :think: :thumbdown: :thumbup: :wave: :wtf:

BBCode on Käytössä
[img] on käytössä
[url] on käytössä
Hymiöt ovat käytössä

Otsikko
   

Laajenna näkymää Otsikko: arjalaisuus

Kirjoittaja Markku Meilo » 22.06.2007 20:31

Bergerac kirjoitti:Itse asiassa Seura itse kirjallisuudessaan suositteli sitä, että ei ehkä kannattaisi seurustella tai mennä naimisiin "eri-rotuisten" kanssa.
(Minulla ei tähän hätään ole Seuran lähdeviitettä tähän asiaan...)
Tässä ensihätään:

Is it wrong for a white person and a colored one to marry if they truly love each other? Does the Bible give any counsel in this regard?W. M., U.S.A.

Gods Word does not forbid marriage between the races. On the contrary, it shows that all races are related in that they all came from one man originally. (Acts 17:26) No one race is esteemed better in Gods sight than another. As the apostle Peter expressed it: "God is not partial, but in every nation the man that fears him and works righteousness is acceptable to him."Acts 10:34, 35.

What Gods Word does command is that dedicated Christians should marry "only in the Lord." Should it happen that one or the other had been married before, it would be necessary that they be Scripturally free; either in that the mate is deceased or has been legally divorced because of adultery.1 Cor. 7:39.

Obviously, those who marry seek happiness. And the Scriptures indicate that a marriage or wedding should be a very happy occasion. The countless happily married couples give evidence that marriage can bring deep satisfactions, contentment and much joy. However, it also follows that due to human imperfection marriage does bring with it a certain amount of "tribulation in their flesh," as the apostle Paul terms it.1 Cor. 7:28.

It is quite likely that those who marry across racial lines will have more of this tribulation than will others. Christians cannot change prevailing human customs, prejudices and laws but must put up with them. They should therefore take a very realistic view of matters and recognize the added difficulties such a marriage will have to face. In many parts of the earth there is still much racial discrimination, and entering such a marriage may result in restricting the Christians opportunities for preaching the good news of Gods kingdom. Also, children born of such a marriage most likely will face similar added obstacles as soon as they are old enough to mingle with other children.

Then again, the law in certain lands and states forbids interracial marriage. Since Christians must recognize Caesars right to regulate marriage, Christians residing in such states or lands and contemplating interracial marriage would have to move to a land or state where such marriages are legal, and it would be inadvisable for them to return to their own land or state or to go to any others having such laws.

In view of these factors, those who contemplate such a marriage will do well to consider the step seriously. Is it truly love or chiefly physical attraction? Would it be in the best interests of both? Is this marriage the best possible solution to their problem or reason for wanting to marry? Before marriage the love between two persons may seem sufficiently strong, but is it strong enough to endure the added obstacles such a marriage brings with it? If two persons of different races decide to take such a step, no one should criticize them. The really important factors, it may not be forgotten, are those plainly stated in the Scriptures. (w60 July 15 p. 447)

Ja tässä hieman tuoreempi:

What is the view of Jehovah’s witnesses toward interracial marriage?—France.
Jehovah’s witnesses at all times seek to reflect the Biblical view of matters. The Bible does not specifically discuss interracial marriage. It does, however, show how Jehovah God views humankind and it provides guiding principles for those considering marriage.

Superiority of race is nowhere taught or implied in the Bible. Jehovah God accepts as his approved servants people out of all races, without discrimination. The Bible tells us “[God] made out of one man every nation of men, to dwell upon the entire surface of the earth, and he decreed the appointed times and the set limits of the dwelling of men, for them to seek God, if they might grope for him and really find him.” (Acts 17:26, 27) “God is not partial, but in every nation the man that fears him and works righteousness is acceptable to him.”—Acts 10:34,35.

So, the Bible nowhere implies that racial differences in themselves have anything to do with the properness of marriage. Of the remarriage of widows, the apostle Paul wrote: “A wife is bound during all the time her husband is alive. But if her husband should fall asleep in death, she is free to be married to whom she wants, only in the Lord.” (1Cor. 7:39) Thus the Christian is free to marry anyone who is Scripturally and legally free to do so, as long as that one is truly a fellow believer.

Are there any other factors, then, worth considering? Yes, for Christians seek to exercise good judgment and wisdom in all they do. Among other things, they are encouraged to “go on walking in wisdom toward those on the outside,” those outside the Christian congregation.—Col. 4:5.
In many areas interracial marriages are becoming increasingly common. People are traveling more, and often find the ways and customs of people of other lands attractive. War, too, has played a part, and many European and North American soldiers have married Asiatic wives. There is, then, a somewhat broadened viewpoint on the part of many toward interracial marriage.
Nevertheless, not all persons share this broadened viewpoint, nor do all appreciate Bible standards. Many deep-seated prejudices remain in the world of mankind. A Christian, being realistic, must face life as it is—not as he wishes it might be.
In a few places, there are even laws making interracial marriages illegal. When that is the case, Christians are under Scriptural obligation to obey them, as such laws do not make it impossible for them to worship God with “spirit and truth.” (John 4:24; Rom. 13:1) Of course, if a Christian would prefer to move to a locality where such laws are not enforced, he is certainly free to do so.
In other communities, local prejudices produce discrimination and unkind treatment toward those of certain races of mankind. These prejudices do not make interracial marriage wrong. For the discerning Christian, nonetheless, they may give cause for thought as to the advisability of such marriage. No matter what the racial backgrounds of the mates, marriage of itself requires much adjustment on the part of both persons to be successful and to bring happiness. Human imperfection causes all marriages to bring some measure of ‘tribulation in the flesh,’ as the apostle Paul wisely points out. (1 Cor. 7:28) In certain localities, where racial prejudices are strong, this could put added strain on the marital relationship and could be especially trying for any children resulting. So the Christian should give thoughtful consideration to the probable consequences before entertaining the prospect of interracial marriage.

Persons of different races may have very similar backgrounds, culturally, socially and as to education. Or their backgrounds may be very different. Sometimes the varied habits, attitudes and customs that go with different backgrounds seem to add interest to the marriage union. Yet widely differing backgrounds, even among marriage mates of the same race, can and sometimes do give rise to problems, making marital adjustment more difficult. In making his decision, the Christian should also rightly weigh these factors—for the other person’s happiness as well as his own.
The Christian is under obligation to proclaim the good news of the Kingdom to others. (Matt. 24:14; 28:19, 20) As a factor, then, he may consider whether or not interracial marriage is likely to create a seriously adverse effect on the attitude of the people in his community toward this Kingdom-announcement work. The examples of Christ Jesus and his apostles show that they were willing to forgo things to which they had a right rather than severely hinder persons from being receptive to the truth of God’s Word.—Rom. 15:3; 1 Cor. 10:32,33.

However, after weighing all these factors thoughtfully, each Christian must make his own decision—in good conscience and motivated by love for God and for his neighbor. (w73 Dec. 1 pp. 735-736)

Kirjoittaja Bergerac » 22.06.2007 17:08

Mielestäni Seura määrittelee Jehovan Todistajille selkeitä sanallisia, sanattomia sekä kuvainnollisia arjalaisia ja osaltaan rotusortoon viittaavia asioita. On vaikea kuvitella kuinka kansainvälinen tosi TM ala Seura totuus -lahko tälläistä harrastaa tai on harrastanut.

Jehovan Todistajat ja jehofiilit tietysti vetävät herneen nekkuliin tuosta mainitusta asiasta.

Mutta miten Seura itse toimii ?

Muistellaan aluksi konventtikutsuja. Kuinka moni muistaa konventtikutsun jossa olisi kuvallisesti kuvattu "erirotuinen" todennäköinen avioliittoon vihkitty pariskunta lapsineen. (kuten esimerkkinä erittäin pikitumma afrikkalainen mies, skandinaavinen vitivalkea blondi ja heidän yhteinen mulattilapsi). Itse en muista yhtäkään tälläistä.

Tässä osviittana tämän kesän konventtimainos jossa ei perinteisesti ole "eri-rotuisia".

Seuran sattumalta kuvaamat samanrotuiset, jälleen kerran


Yleensä Seura haluaa kuvata kirjallisuudessaan ns, puhtaita "samanrotuisia" perheitä kuten tähän tapaan:
Seuran tapa kuvata, ei näy eri-rotuisia

Muistaako joku Seuran kirjallisuudesta kuvia joissa olisi selkeästi eri-rotuinen aviopari kuvattu yhdessä ? Uskon että näitä löytyy mutta edustanevat promillen luokkaa kaikesta mahdollisesta Seuran materiaalista.

Itse asiassa Seura itse kirjallisuudessaan suositteli sitä, että ei ehkä kannattaisi seurustella tai mennä naimisiin "eri-rotuisten" kanssa.
(Minulla ei tähän hätään ole Seuran lähdeviitettä tähän asiaan...)

Seura siis ehkä jollakin tavalla suosii arjalaista menttaliteettia ? Vahingoksi en suostu ymmärtämään Seuran täsmällistä vuosikausia kestäviä kuvia eli mainostuksia samanrotuisista. Pikemminkin täysin tarkoituksenmukaiseksi.

Edir: linkkien ulkoasu

Kirjoittaja kyrillos » 31.05.2007 11:03

Pehmoluopio kirjoitti:
metsäläinen kirjoitti: Tulee vaan mieleen onko myös seuran johtohenkilöillä käsittelemätöntä vihaa ja onko se valta mitä he käyttävät piilotettua vihaa ? Ja se viha kohdistuu tiedostamattomana ulkopuolisiin ja myös sisäpuolella oleviin, niihin jotka näyttävät olevan " heikkoja " ja hieman erilaisia kuin puhdasrotuinen mallijulistaja.
Jehovan todistajien(kin) ainaiset pettymykset kun lupaukset jäävät toteutumatta luovat suuttumusta, kaunaa ja vihaa, joka sitten purkautuu tavalla tai toisella, useimmiten se kanava on ryyppääminen.

Jehovan todistajilla ja muilla totalitäärisillä järjestelmillä on jonkinlainen käänteinen evoluutio, tyhmimmät ja lahjattomimmat selviävät ylimmäksi. Täälläkin aika moni ex-veli on sanonut voineensa suorastaan pahoin vanhimmistossa. Sellainen, joka siellä viihtyy täytyy olla niin pinnallinen ja ehkä häikäilemätönkin, ettei omatunto koskaan kolkuttele.
olen täysin samaa mieltä.
ryppääminen lienee keino sivuuttaa "omantunnon" kolinat.
vaikka kirjoitit kovin sanoin niin kokemukseni mukaan asia on juuri niin että pinnalliset ja häikäilemättömät etenevät seuran hierarkiassa.
tosin monen muunkin vastaavan järjestön ja politiikan hierarkiassa.

Kirjoittaja Pehmoluopio » 31.05.2007 09:20

metsäläinen kirjoitti: Tulee vaan mieleen onko myös seuran johtohenkilöillä käsittelemätöntä vihaa ja onko se valta mitä he käyttävät piilotettua vihaa ? Ja se viha kohdistuu tiedostamattomana ulkopuolisiin ja myös sisäpuolella oleviin, niihin jotka näyttävät olevan " heikkoja " ja hieman erilaisia kuin puhdasrotuinen mallijulistaja.
Jehovan todistajien(kin) ainaiset pettymykset kun lupaukset jäävät toteutumatta luovat suuttumusta, kaunaa ja vihaa, joka sitten purkautuu tavalla tai toisella, useimmiten se kanava on ryyppääminen.

Jehovan todistajilla ja muilla totalitäärisillä järjestelmillä on jonkinlainen käänteinen evoluutio, tyhmimmät ja lahjattomimmat selviävät ylimmäksi. Täälläkin aika moni ex-veli on sanonut voineensa suorastaan pahoin vanhimmistossa. Sellainen, joka siellä viihtyy täytyy olla niin pinnallinen ja ehkä häikäilemätönkin, ettei omatunto koskaan kolkuttele.

Kirjoittaja kyrillos » 30.05.2007 22:36

metsäläinen kirjoitti:Sinä kyrillos elät ja tunnet , että elämä on rakkaus.
kiitos samoin

Kirjoittaja metsäläinen » 30.05.2007 22:33

Sinä kyrillos elät ja tunnet , että elämä on rakkaus.

Kirjoittaja kyrillos » 30.05.2007 22:21

kyllä kyllä,
mutta on ihmisiä jotka vaan haluavat uskoa todistajien tavalla.
liittyvät vapaaehtoisesti todistajiin.

ja tietysti myös niitä jotka haluaisivat uskoa todistajien tavoin mutta eivät syystä tai toisesta vaan enää voi.

Re: Turhapuro

Kirjoittaja metsäläinen » 30.05.2007 22:05

Markku Meilo kirjoitti:Aika virtuoosina pidän henkilöä, joka tietoisesti kuolettaa itseään henkisesti ja esittää/uskoo samanaikaisesti elävänsä hengellisessä paratiisissa.
Aika virtuoosina pidän sitä henkilöä joka ei tunnusta sitä miltä tuntuu. ! Joka kuolettaa itsensä. Ja joka sanoo että elää.

Quottausta ehjätty - MM

Re: Turhapuro

Kirjoittaja Markku Meilo » 30.05.2007 21:11

kyrillos kirjoitti:...mutta jos joku tuntee kuoleentuvansa henkisesti todistajien joukossa, niin eiköhän hän tee sen omasta vapaasta tahdostaan.
Aika virtuoosina pidän henkilöä, joka tietoisesti kuolettaa itseään henkisesti ja esittää/uskoo samanaikaisesti elävänsä hengellisessä paratiisissa.

Re: Turhapuro

Kirjoittaja kyrillos » 30.05.2007 20:11

Turhapuro kirjoitti:Hitlerillä oli missio... niin on Jehovan Todistajillakin, sillä erolla, että ne ei tapa konkreettisesti, vaan henkisesti.
kovaa puhetta.
mutta jos joku tuntee kuoleentuvansa henkisesti todistajien joukossa, niin eiköhän hän tee sen omasta vapaasta tahdostaan.

Quottaus ehjätty - MM

Kirjoittaja Tony » 30.05.2007 15:15

Nightderanger kirjoitti:Ei sitä niin eriskummalliseksi voi sanoa. Mitä on lapsesta tai vähän vanhemmastakin asti kuullut joka tuutista niin turruttaa nupin ja pitää totuutena. VT-seuralla on omat Goebbelsinsa jotka osaavat perustella kaiken "uskottavasti", ainakin useimmille rivitodistajille kelpaavasti.
No juu, eihän se systeemissä sisällä ollessaan kummalliselta tunnu, mutta ulkoapäin katsoessa tilanne näyttäytyy vähintäänkin epätoivoisena - kummassakin tapauksessa.

Kirjoittaja Nightderanger » 30.05.2007 14:20

Tony Syrjänen kirjoitti:Hitlerillä ja hallintoelimellä on se sama eriskummallinen asema, kun sitä hetkeksikään jää tosissaan miettimään, ei voi kuin ihmetellä kuinka tuollaiset tahot saavat massat polvistumaan edessään ja syömään kädestään, vaikka toimintansa kuinka epäinhimillistä olisi. Joukossa tyhmyys tiivistyy sanotaan..
Ei sitä niin eriskummalliseksi voi sanoa. Mitä on lapsesta tai vähän vanhemmastakin asti kuullut joka tuutista niin turruttaa nupin ja pitää totuutena. VT-seuralla on omat Goebbelsinsa jotka osaavat perustella kaiken "uskottavasti", ainakin useimmille rivitodistajille kelpaavasti.
Ja massassa ihmisen älykkyys kummasti kyllä laskee :) Se on äärimmäisen valitettava tosiasia. Tosin jos tuon saisi toimimaan niin päin että kokonaiset seurakunnat eroaisivat kerralla... joskus laumasieluisuus voisi olla hyvästä :D
Hitlerin kansansuosiolla oli kyllä eräs vankka peruste, se kaveri piti vaalilupauksensa. Poisti työttömyyden. VT-seuran lupausten kanssa on vähän heikompaa :D

Kirjoittaja Tony » 30.05.2007 12:13

metsäläinen kirjoitti:Ja muutenkin se tunteettomuus, kaikki on kliinistä, viiltävää järkeilyä, kuin että ois lämpö ja tunne siitä että hei sinä ymmärrät minua tunteiden tasolla, eikä kaikkea tarvi järkeistää. Itse kaipasin inhimillistä välittämistä.

Välittämistä siitä miltä minusta tuntuu, mutta ei . Tyhjät tynnyrit vain kolisi.
Juuri näin!

Minusta tuo vartiotorniseuran edistämä tunteettomuus on ihmisille vain ja ainoastaan pahasta. Kaikki kun on säädetty toimimaan vain vt-seuran sallimien arvojen mukaan, syntyy paljon tilanteita, joissa oma inhimillisyys, välittäminen ja tunteet siirretään sivuun ja esitetään ihan muuta minäkuvaa ulospäin kuin tarve olisi.

Vaikka tuollainen toiminta on vahingollista kaikille, mielestäni siitä kärsivät eniten murrosikäiset. Kun tunteiden pauhatessa, matkalla kohti aikuisuutta ihminen asetetaan tietynlaiseen käyttäytymismuottiin, luo se paljon epäinhimillisiä tilanteita ja lisää entisestään henkilön muutoinkin riittäviä paineita matkalla aikuisuuteen.

Hitlerillä ja hallintoelimellä on se sama eriskummallinen asema, kun sitä hetkeksikään jää tosissaan miettimään, ei voi kuin ihmetellä kuinka tuollaiset tahot saavat massat polvistumaan edessään ja syömään kädestään, vaikka toimintansa kuinka epäinhimillistä olisi. Joukossa tyhmyys tiivistyy sanotaan..

Kirjoittaja metsäläinen » 30.05.2007 10:35

Hitlerillähän oli vihaa, ja sitä vihaa mikä hänen sisällään oli , hän ei pystynyt käsittelemään itsessään ja ottamaan siitä vastuuta. Sääli että niin monet menivät siihen ansaan mukaan.

Siksi se viha jopa raivo monessa muodossa projisioitui aivan viattomiin ja syyttömiin ihmisiin. Kunnes loppuaikoina hitlerin viha kohdistui omaan kansaansa ja lopuksi itseensä, tappamalla itsensä. Rakkaudesta ei ollut tietoakaan.

Tulee vaan mieleen onko myös seuran johtohenkilöillä käsittelemätöntä vihaa ja onko se valta mitä he käyttävät piilotettua vihaa ? Ja se viha kohdistuu tiedostamattomana ulkopuolisiin ja myös sisäpuolella oleviin, niihin jotka näyttävät olevan " heikkoja " ja hieman erilaisia kuin puhdasrotuinen mallijulistaja. Ja siksi on välillä joutunut kyselemään että missä on se rakkaus joka on kristittyjen tuunusmerkki.

Ja muutenkin se tunteettomuus, kaikki on kliinistä, viiltävää järkeilyä, kuin että ois lämpö ja tunne siitä että hei sinä ymmärrät minua tunteiden tasolla, eikä kaikkea tarvi järkeistää. Itse kaipasin inhimillistä välittämistä.

Välittämistä siitä miltä minusta tuntuu, mutta ei . Tyhjät tynnyrit vain kolisi.

Turhapuro

Kirjoittaja Turhapuro » 30.05.2007 09:59

Raamattu on sinänsä varmasti hieno kirja. Aivan samoin kuin Hitler julisti arjalaisuutta ja sen rodun puhtaana pitämistä Jehovan Todistajat tekevät samaa. Hitler vaan konkreettisesti tapatti miljoonia ihmisiä. Jehovan Todistajat hehkuttaa, että Jumala tappaa. VTS:n oppien mukaan kuolee kohta lähes 6 miljardia ihmistä. Oli Hitlerin "usko" aivan yhtä sairas. Raamattu on sinänsä erikoinen teos, että samanlaista ei muuta ole... koraaniin en ole tutustunut. Tulkinta vain on kysymysmerkki. Miksi jeppulat luulevat osaavansa ja saavansa kaiken tiedon Jumalalta? Hallintoelintä hehkutetaan suoraksi kanavaksi Jumalaan. Täytyy hihna luistaa tosi pahasti, jos tuohon vielä joku uskoo. Hallintoelin on aivan kuin todella ison yrityksen hallitus. He käyttävät ja suunnittelevat vain rahojen optimaalista monistamista. Pelkkä bisnes. Huolehtivat siitä, että esim. pedofiilit saavat järjestössä suojelua ja maksavat siitä paljon. Oma pesä (lue firma) kun täytyy pitää puhtaana. Jo vuosia, ennen kuin erosin, niin kierrosvalvoja kysyi minulta, onko minulla vaatimuksia erään vanhimman toimien suhteen. Sanoin, että ei ole. Miksi olisi? Sehän olisi vain merkki "pikkusieluisuudesta". He eivät reagoi mihinkään yksittäiseen epäkohtaan. Kysymys on uskottavuudesta. Jos kaikki epäkohdat Suomen toiminnassakin tulisi julki, tai vanhimpia poistettaisiin tehtävistään tekemiensä mokien takia, niin uskottavuus menisi. Tiedän vanhimpia, jotka ovat luopuneet "saavutetuista eduista" vapaaehtoisesti. Sinänsä kornia, että aikoinaan siihenkin riitti, että oma jälkeläinen töpeksi. Onko se isän syy jos lapsi teininä tai jo aikuisiän saavutettuaan ei pysy "totuudessa"... Näitä riittää ja pikku hiljaa lisää. Tekisi mieli kertoa asioita oikeilla nimillä, mutta sekin on kornia. Kumpa ihmiset vain ymmärtäisivät JT seuran mädännäisyyden. Yhtä kaikki taas kerran. Hitlerillä oli missio... niin on Jehovan Todistajillakin, sillä erolla, että ne ei tapa konkreettisesti, vaan henkisesti.

Ylös