Kirjoittaja Vieras » 18.07.2008 16:54
Uskonto aiheuttaa kovia paineita perheissä. Perheenisän tulisi vetää jotain malliperheen roolia ja kokouksissa ja konventeissa olla koko ajan todistamassa, kuinka "meidän perheesä pidetään kotitutkisteluja", ei katsota TV:tä, ei tavata maailmallisia eikä ylläpidetä harrastuksia tai ylipäänsä mitään oikeasti virkistävää toimintaa. Käydään perheenä kentällä. Puhutaan vain hengellisiä asioita.
Lastenkasvatus perustuu vahvasti auktoritettiin ja sulkemiseen ulkopuoliselta maailmalta. Lapsia pidetään usein "pieninä aikuisina", heille puhutaan kehitystasonsa ylittäviä asioita. On jatkuva kiire pukemisessa ja riisumisessa, kodin ylläpitämisessä. Lapsille tärkeät läksyt ja koulu jäävät vähemmälle, kun ei keritä niitä (vähäpätöisinä asioina) hoitaa. Lasten on pakko istua pitkään kokouksissa, joissa ei lapsen maailman kannalta ole mitään virikkeitä.
Kun asiat eivät niin vain menekään lasten tajuntaan, otetaan "keppi" avuksi. Nyt on laki muuttunut ja lapsia ei saa enää ruumiillisella kurituksella kasvattaa ja tämä on kyllä tuotu esille esim. konventtipuheissa. Muistan puheen, jossa sanottin, että luopiot väittävät, että Valtakunnansalien vessoissa lapsia pieksettäisiin ja että tämä ei pidä paikkaansa. Vanhimpien ja seuran auktoriteetti silti opetetaan vaikka kantapään (puhuttelut, keskustelut, tutkiminen) kautta.
Isät ylikuormitetaan tehtävillä seurakunnassa ja asioilla ei ole väliä niin kauan kuin kiiltokuva säilyy. Niin kauan kuin näyttää, että kaikki on hyvin, kaikki on hyvin. Opetuksen seurauksena lapsi sitten "aikuiskasteelle" noin 9 v. eteenpäin. Lapsihan tulloin tietää asioista enmmän kuin kukaan maailmallinen!
Vaikka vitsaa ei käytettäisikään, JT-lapsuus on usein jo näiden asioiden varjostama. Koulukiusaaminenkin on monen otettava vastaan.
Uskonto aiheuttaa kovia paineita perheissä. Perheenisän tulisi vetää jotain malliperheen roolia ja kokouksissa ja konventeissa olla koko ajan todistamassa, kuinka "meidän perheesä pidetään kotitutkisteluja", ei katsota TV:tä, ei tavata maailmallisia eikä ylläpidetä harrastuksia tai ylipäänsä mitään oikeasti virkistävää toimintaa. Käydään perheenä kentällä. Puhutaan vain hengellisiä asioita.
Lastenkasvatus perustuu vahvasti auktoritettiin ja sulkemiseen ulkopuoliselta maailmalta. Lapsia pidetään usein "pieninä aikuisina", heille puhutaan kehitystasonsa ylittäviä asioita. On jatkuva kiire pukemisessa ja riisumisessa, kodin ylläpitämisessä. Lapsille tärkeät läksyt ja koulu jäävät vähemmälle, kun ei keritä niitä (vähäpätöisinä asioina) hoitaa. Lasten on pakko istua pitkään kokouksissa, joissa ei lapsen maailman kannalta ole mitään virikkeitä.
Kun asiat eivät niin vain menekään lasten tajuntaan, otetaan "keppi" avuksi. Nyt on laki muuttunut ja lapsia ei saa enää ruumiillisella kurituksella kasvattaa ja tämä on kyllä tuotu esille esim. konventtipuheissa. Muistan puheen, jossa sanottin, että luopiot väittävät, että Valtakunnansalien vessoissa lapsia pieksettäisiin ja että tämä ei pidä paikkaansa. Vanhimpien ja seuran auktoriteetti silti opetetaan vaikka kantapään (puhuttelut, keskustelut, tutkiminen) kautta.
Isät ylikuormitetaan tehtävillä seurakunnassa ja asioilla ei ole väliä niin kauan kuin kiiltokuva säilyy. Niin kauan kuin näyttää, että kaikki on hyvin, kaikki on hyvin. Opetuksen seurauksena lapsi sitten "aikuiskasteelle" noin 9 v. eteenpäin. Lapsihan tulloin tietää asioista enmmän kuin kukaan maailmallinen! :o
Vaikka vitsaa ei käytettäisikään, JT-lapsuus on usein jo näiden asioiden varjostama. Koulukiusaaminenkin on monen otettava vastaan.