Kirjoittaja djsm » 27.07.2008 02:35
Lukijain kysymyksiä X/X/2008 (jatkoa kysymykseen 1/6/2008):
Kastemadot ja monet muut madot hukkuvat sateen yllättäessä, elleivät ne pian löydä riittävän kuivaa paikkaa. Kuinka ne siis maailmanlaajuisen vedenpaisumuksen jälkeen saattoivat jatkaa ekosysteemin kannalta tärkeää tehtäväänsä?
Vartiotorni vastaa (mahdollisesti):
Ensimäinen Mosexen Kirja 7:8-9 (
Coco Pyhä Raamattu 1642) kertoo: "Caikista madoista maan päällä menit hänen tygöns Arckijn caxittain coiras ja naaras nijncuin Herra hänelle käskenyt oli." Uudemmat raamatunkäännökset jopa laajentavat pelastuneiden joukkoa (Kirkkoraamattu 1933): "Kaikkia, joita maassa matelee, meni Nooan luo arkkiin kaksittain." Vedenpaisumuksen jälkeen madot poistuivat arkista (1. Moos. 8:17) ja antamatta miljardien lajitovereidensa kohtalon häiritä (minkä esimerkin madot meille antavatkaan) ne ovat levittäytyneet kaikkialle, kuten nykyään noin 4000 vuotta myöhemmin voimme havaita. Kuinka tämä on ollut mahdollista?
Kunhan matopariskunta vuorovedolla kaivaen jaksoi pitää tasaisen tappavaa matkavauhtia metrin tunnissa, se hyvin ehätti Araratilta esimerkiksi Australiaan noin 1000 vuodessa. Kriitikot ovat huomauttaneet sen edellyttävän, että maan matkamiehen reitti kulki suorinta tietä. Tosi kristityt eivät kuitenkaan anna tämän horjuttaa uskoaan. On nimittäin perusteltua olettaa niillä olleen geeneissään ajantasaistettu, vedenpaisumuksen jälkeen päivitetty versio maailmankartasta, koska myös muuttolinnut ovat tarvinneet vastaavan päivityksen. Lisäksi, kuten Utah Universityn tutkija ja kirjan "The Truth of Deluge" kirjoittaja Prof. Brainworm toteaa: "Madot selviävät vaikeissakin olosuhteissa (Markus 9:47-48)."
Toinen ratkaisu on, että madot vain hengailivat odotellen Baabelin kieltensekoitusta ja sen jälkeen salamatkustivat onkimatoina aboriginaalien veneissä. Tämä ratkaisu näyttäisi vastaavan kriitikkojen toiseenkin kysymykseen, nimittäin siihen kuinka madot pääsivät ylittämään vedenpaisumuksen yhteydessä avautuneet laajat merialueet. Kypsien kristittyjen ei ole syytä tuhlata kallista aikaa asian pohtimiseen, sillä voimme odottaa saavamme lisävalaistusta tähänkin kysymykseen päästessämme vedenpaisumuksen vastakuvan eli Harmagedonin jälkeen keskustelemaan ylösnousseiden ensimmäisten aboriginaalien kanssa.
[b]Lukijain kysymyksiä X/X/2008 (jatkoa kysymykseen 1/6/2008):[/b]
Kastemadot ja monet muut madot hukkuvat sateen yllättäessä, elleivät ne pian löydä riittävän kuivaa paikkaa. Kuinka ne siis maailmanlaajuisen vedenpaisumuksen jälkeen saattoivat jatkaa ekosysteemin kannalta tärkeää tehtäväänsä?
[b]Vartiotorni vastaa (mahdollisesti):[/b]
Ensimäinen Mosexen Kirja 7:8-9 ([url=http://www.finbible.fi/jakeittain/VT/1Moos_7.htm]Coco Pyhä Raamattu[/url] 1642) kertoo: "Caikista madoista maan päällä menit hänen tygöns Arckijn caxittain coiras ja naaras nijncuin Herra hänelle käskenyt oli." Uudemmat raamatunkäännökset jopa laajentavat pelastuneiden joukkoa (Kirkkoraamattu 1933): "Kaikkia, joita maassa matelee, meni Nooan luo arkkiin kaksittain." Vedenpaisumuksen jälkeen madot poistuivat arkista (1. Moos. 8:17) ja antamatta miljardien lajitovereidensa kohtalon häiritä (minkä esimerkin madot meille antavatkaan) ne ovat levittäytyneet kaikkialle, kuten nykyään noin 4000 vuotta myöhemmin voimme havaita. Kuinka tämä on ollut mahdollista?
Kunhan matopariskunta vuorovedolla kaivaen jaksoi pitää tasaisen tappavaa matkavauhtia metrin tunnissa, se hyvin ehätti Araratilta esimerkiksi Australiaan noin 1000 vuodessa. Kriitikot ovat huomauttaneet sen edellyttävän, että maan matkamiehen reitti kulki suorinta tietä. Tosi kristityt eivät kuitenkaan anna tämän horjuttaa uskoaan. On nimittäin perusteltua olettaa niillä olleen geeneissään ajantasaistettu, vedenpaisumuksen jälkeen päivitetty versio maailmankartasta, koska myös muuttolinnut ovat tarvinneet vastaavan päivityksen. Lisäksi, kuten Utah Universityn tutkija ja kirjan "The Truth of Deluge" kirjoittaja Prof. Brainworm toteaa: "Madot selviävät vaikeissakin olosuhteissa (Markus 9:47-48)."
Toinen ratkaisu on, että madot vain hengailivat odotellen Baabelin kieltensekoitusta ja sen jälkeen salamatkustivat onkimatoina aboriginaalien veneissä. Tämä ratkaisu näyttäisi vastaavan kriitikkojen toiseenkin kysymykseen, nimittäin siihen kuinka madot pääsivät ylittämään vedenpaisumuksen yhteydessä avautuneet laajat merialueet. Kypsien kristittyjen ei ole syytä tuhlata kallista aikaa asian pohtimiseen, sillä voimme odottaa saavamme lisävalaistusta tähänkin kysymykseen päästessämme vedenpaisumuksen vastakuvan eli Harmagedonin jälkeen keskustelemaan ylösnousseiden ensimmäisten aboriginaalien kanssa.