Kirjoittaja Torninvartija » 18.08.2008 15:37
Tämä konventtien kissa ja hiiri -leikkihän alkoi jo vuosia sitten. Jo vuonna 1997 eli heti erottamiseni jälkeen osallistuin konventtiin ja joka vuosi siitä lähtien (tänä vuonna en ehtinyt). Konventti on mulle paikka muistella menneitä ja katsella ihmisiä, myös sukulaisiani, joista monia näen ainoastaan konventeissa. Mulla on myös kokoelma konventtivalokuvia 1950-luvulta "meidän päiviimme". Pari vanhaa konventtikuvaa on nähtävissä täällä:
http://www.flickr.com/photos/jonivalkil ... 559751122/
Jonain päivänä laitan esille hieman laajemman kokoelman mielenkiintoisia konventtikuvia. Jotkut kuvat ovat mielenkiintoisia siksi, että niiden ottamisen vuoksi mut on heitetty pihalle, siis sillä tekosyyllä, että häiritsen konventin ohjelmaa ottamalla valokuvia pienen pienellä kompaktikamerallani.
Muinaisten konventtien muistelu herättää mielenkiintoisia kysymyksiä: osoittautuiko Jehovan todistajien kronologia maailman lopusta oikeaksi? Mihin uskoivat ne Jehovan todistajat, jotka esiintyvät konventissa tässä vuonna 1971 tehdyssä dokkarissa?:
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4 ... &t=&a=5044
Tervehdin konventissa kaikkia tuttuja ja muutamat tulevat juttelemaankin. Olen tavannut konventeissa myös sellaisia tuttuja joiden kanssa olen puheväleissä, tältä palstalta esim. nimmarit RaM ja Raymond (Reiskan laulukirja tosin alkoi vähän tutista kun istuin hänet lähistölleen).
Jo vuonna 1997 en pitänyt tarpeellisena sen mainostamista, että minut oli erotettu järjestöstä ja että järjestön sääntöjen mukaan kanssani ei saanut puhua. Yleisönpalvelijat, joista jotkut tunsin (esimerkiksi Sacha Mäkelä), varjostivat minua ja tulivat selittämään, että "on hyvä että olen konventissa, mutta tiedäthän että et saa puhua täällä ihmisten kanssa". Yleisönpalvelijat katsoivat myös asiakseen tulla kertomaan ihmisille, joiden kanssa puhuin, että olen erotettu, eikä kanssani saa puhua.
Järjestö luultavasti toivoisi, että se voisi aivan vapaasti sulkea tapahtuman ulkopuolelle sellaiset henkilöt, jotka suhtautuvat kriittisesti heidän toimintaansa. Järjestö ei kuitenkaan voi tehdä tätä, koska lait kieltävät sen: pelkkien väärien mielipiteiden vuoksi ihmisiä ei voida sulkea pois yleisistä tilaisuuksista. Järjestön pitää siksi toimia lain tulkinnanvaraisuuden rajamailla. Vedoten järjestyshäiriöiden mahdollisuuteen, se voi joissain tapauksissa estää ei-toivottujen henkiöiden osallistumisen konventtiin.
Ymmärrän, että monet ovat jo kyllästyneet tähän aihepiiriin, mutta pidän tämän asian esillä pitämistä sen arvoisena. Vaikka kyse ei ole suurimmasta Vartiotorni-seuran harrastamasta vääryydestä, se on yksi osoitus autoritaarisen järjestelmän epätoivoisesta yrityksestä pitää kriittiset näkemykset poissa jäsentensä mielistä.
Tämä konventtien kissa ja hiiri -leikkihän alkoi jo vuosia sitten. Jo vuonna 1997 eli heti erottamiseni jälkeen osallistuin konventtiin ja joka vuosi siitä lähtien (tänä vuonna en ehtinyt). Konventti on mulle paikka muistella menneitä ja katsella ihmisiä, myös sukulaisiani, joista monia näen ainoastaan konventeissa. Mulla on myös kokoelma konventtivalokuvia 1950-luvulta "meidän päiviimme". Pari vanhaa konventtikuvaa on nähtävissä täällä:
[url]http://www.flickr.com/photos/jonivalkila/sets/72157594559751122/[/url]
Jonain päivänä laitan esille hieman laajemman kokoelman mielenkiintoisia konventtikuvia. Jotkut kuvat ovat mielenkiintoisia siksi, että niiden ottamisen vuoksi mut on heitetty pihalle, siis sillä tekosyyllä, että häiritsen konventin ohjelmaa ottamalla valokuvia pienen pienellä kompaktikamerallani.
Muinaisten konventtien muistelu herättää mielenkiintoisia kysymyksiä: osoittautuiko Jehovan todistajien kronologia maailman lopusta oikeaksi? Mihin uskoivat ne Jehovan todistajat, jotka esiintyvät konventissa tässä vuonna 1971 tehdyssä dokkarissa?:
[url]http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=100&t=&a=5044[/url]
Tervehdin konventissa kaikkia tuttuja ja muutamat tulevat juttelemaankin. Olen tavannut konventeissa myös sellaisia tuttuja joiden kanssa olen puheväleissä, tältä palstalta esim. nimmarit RaM ja Raymond (Reiskan laulukirja tosin alkoi vähän tutista kun istuin hänet lähistölleen).
Jo vuonna 1997 en pitänyt tarpeellisena sen mainostamista, että minut oli erotettu järjestöstä ja että järjestön sääntöjen mukaan kanssani ei saanut puhua. Yleisönpalvelijat, joista jotkut tunsin (esimerkiksi Sacha Mäkelä), varjostivat minua ja tulivat selittämään, että "on hyvä että olen konventissa, mutta tiedäthän että et saa puhua täällä ihmisten kanssa". Yleisönpalvelijat katsoivat myös asiakseen tulla kertomaan ihmisille, joiden kanssa puhuin, että olen erotettu, eikä kanssani saa puhua.
Järjestö luultavasti toivoisi, että se voisi aivan vapaasti sulkea tapahtuman ulkopuolelle sellaiset henkilöt, jotka suhtautuvat kriittisesti heidän toimintaansa. Järjestö ei kuitenkaan voi tehdä tätä, koska lait kieltävät sen: pelkkien väärien mielipiteiden vuoksi ihmisiä ei voida sulkea pois yleisistä tilaisuuksista. Järjestön pitää siksi toimia lain tulkinnanvaraisuuden rajamailla. Vedoten järjestyshäiriöiden mahdollisuuteen, se voi joissain tapauksissa estää ei-toivottujen henkiöiden osallistumisen konventtiin.
Ymmärrän, että monet ovat jo kyllästyneet tähän aihepiiriin, mutta pidän tämän asian esillä pitämistä sen arvoisena. Vaikka kyse ei ole suurimmasta Vartiotorni-seuran harrastamasta vääryydestä, se on yksi osoitus autoritaarisen järjestelmän epätoivoisesta yrityksestä pitää kriittiset näkemykset poissa jäsentensä mielistä.