Veljesseura.org

Vieras kirjoitti:Se aiheuttaa tilanteen, että pitää olla varovainen sanoissaan. Jos puhut kielteisesti "oikealle" todistajalle, voi seurauksia tulla, mutta ei silloin, jos puhut teeskentelijälle. Siitä taas seuraa "kauhun tasapaino": kukaan ei voi oikeasti uskoutua epäilyksissään kenellekään,

Juuri näin!!!

Voiko kukaan olla sisältä Jehovan todistaja? Ilman epäilyä suhteessa lahkoon tai sen oppeihin? Puhutaan tietysti "vilpittömistäkin" todistajista. Mutta eikö ainakin lahkon johdon luulisi olevan tietoinen käydyistä keskusteluista ja kaikista epäkohdista ja vääryyksistä?

Eikö tule salilla vähän skitso fiilis, jos alkaa ajatelemaan, että osa noista henkilöistä esittää ja osa luulee olevansa oikeasti Jehovan todistaja. Mutta kuoret ovat niin kovia, ettet voi varmasti tietää kuka on kuka! Aikamoista piiloleikkiä! Se aiheuttaa tilanteen, että pitää olla varovainen sanoissaan. Jos puhut kielteisesti "oikealle" todistajalle, voi seurauksia tulla, mutta ei silloin, jos puhut teeskentelijälle. Siitä taas seuraa "kauhun tasapaino": kukaan ei voi oikeasti uskoutua epäilyksissään kenellekään, vaan jokainen luulee, että on ainoa, joka ei ole sisältä oikeasti Jehovan todistaja.

Lavapuhujatkaan eivät aina seiso sanojensa takana, vaan käyvät lavalla "esittämässä" vakaumuksellisia näkemyksiä (meinasin kirjoittaa mielipiteitä, mutta niitähän lahkossa ei sen opeista saa olla).

Mä en koskaan ollut mukana vapaasta tahdostani. Ei siis esitin suurimman osan ajasta, olin olevinani Jehovan todistaja, koska sitä multa odotettiin. Onneksi siitäkin teeskentelystä on päässyt eroon jo vuosia sitten!

Jt-kakku päältä kaunis, vaikka silkkoa sisältä.

Kirsieveliina kirjoitti:

Jaakob kirjoitti:olen oppinut antamaan ihmisille sitä mitä oletan heidän minulta haluavan, mikä taas on johtanut välillä hankaliin tilanteisiin mm. ihmissuhteissa.

Tämä luonnehdinta sopii tännekin. Näin juuri. Sitä odottaa toisen tietävän sanomattakin, ja sitten molemmat ovat hämmentyneitä, kun näin ei olekaan...

Älkää välittäkö, myös päinvastainen käytös johtaa hankaluuksiin ihmissuhteissa. Tilanne on siis kutakuinkin plusmiinusnolla.

Vieras kirjoitti:Jos rakkaus on ehdollista, voiko todellista rakkautta silloin ollakaan? Mille perustalle oikeat, todelliset ihmissuhteet rakentuvatkaan?

Ei ole olemassa mitään "oikeita" tai "vääriä" tunteita/rakkautta/ihmissuhteita, vaan vain ERILAISIA kemiallisia reaktioita aivoissa.

Vieras kirjoitti:Jos omatunto on luettavissa painotuotteista, voiko silloin tuntea sisimmässään tunteita tai omien periaatteiden moraalista ohjausta?

Ainakin ensimmäisen polven Jt:t (="aikuisikäkäännynnäiset") ovat omaksuneet omaan persoonaansa hyvin sopivan uskonnon, mutta muiden sukupolvien Jt-edustajilla tilanne on usein päinvastainen.

Jaakob kirjoitti:olen oppinut antamaan ihmisille sitä mitä oletan heidän minulta haluavan, mikä taas on johtanut välillä hankaliin tilanteisiin mm. ihmissuhteissa.

Tämä luonnehdinta sopii tännekin. Näin juuri. Sitä odottaa toisen tietävän sanomattakin, ja sitten molemmat ovat hämmentyneitä, kun näin ei olekaan...

Aspis kirjoitti:Muistan jo aika nuorena (alle 8-vuotiaana, asuttiin silloin tietyssä paikassa ja siksi muistan iän suht hyvin) havahtuneeni ajatukseen, että olen kuin vanhanaikaisen sukelluspuvun sisällä.

Minulla tuo oli tynnyri. Ajattelin, että kasvanpa tosiaan tynnyrissä Ihmisten, jotka olivat valmiita naulaamaan lisää lautoja, mielestä tuossa ei ollut mitään ihmeellistä, mutta itselleni ainoaksi vaihtoehdoksi elää jäi rymistellä "kiviseen koskeen", ja siinähän kävi rytinä... Laudat antoivat sitten periksi.

.

Vieras kirjoitti:Tuleeko Jehovan todistajasta helposti ajan mittaan vain kuori, joka ulkoisesti reagoi ja käyttäytyy tietyllä, opetetulla tavalla?

Tulee. Omalla kohdallani on käynyt myös niin että olen oppinut antamaan ihmisille sitä mitä oletan heidän minulta haluavan, mikä taas on johtanut välillä hankaliin tilanteisiin mm. ihmissuhteissa.

Minulle se on ollut suurimmaksi osaksi, pelkkä opeteltu ja opetettu tapojen kuori. Kaikki mitä on tehty, "kentällä" käynti yms. on tehty, koska niin kuuluu tehdä. Säälittävää suorittamista kaikki tyyni. Sisällä tyhjyyttä, surua ja hippunen katkeruutta...

Ainoa mikä minussa on aitoa, on kaiketi sitten se, että välitän ystävistäni aidosti, enkä anna erottamisenkaan estää ystävyyttä. (Minua ei ole erotettu, vielä.)

Berzerk

Tuleeko Jehovan todistajasta helposti ajan mittaan vain kuori, joka ulkoisesti reagoi ja käyttäytyy tietyllä, opetetulla tavalla? Minkälainen on Jehovan todistajan sisin? Onko siellä rakkautta ja iloa vai - tyhjyyttä ja surua?

Jos rakkaus on ehdollista, voiko todellista rakkautta silloin ollakaan? Mille perustalle oikeat, todelliset ihmissuhteet rakentuvatkaan?

Jos omatunto on luettavissa painotuotteista, voiko silloin tuntea sisimmässään tunteita tai omien periaatteiden moraalista ohjausta?

Mikä ohjaa Jehovan todistajan kenttätyöhön? Onko se ulkoista suorittamista, josta ulkopuoliset näkevät vain tuo kuoren, vai merkitseekö se todistajan sisimmälle muuta kuin tunnetta siitä, että voi hyvin omatunnoin palauttaa kenttäraportin?

Jehovan todistajan kuori ja sisin - onko asiasta kokemuksia?