Kirjoittaja Kirsieveliina » 29.08.2008 21:21
Ukko halusi töidensä jälkeen käydä kirjastossa lukemassa TM:ää (ei, meidän kylppäristä ei löydy kaikkia numeroita!) ja itse olin kaksi päivää ollut mökkihöperönä ärsyttävässä flunssassa, lähdin mukaan jaloittelemaan viileään syysilmaan. Lukusalissa silmään sattui ensin mormonien Liahona-lehti. Kiiltäväpintaista paperia, yllättävän paksu lukupaketti. Isällisiä hahmoja, kuinka ollakaan, menestystarinoita lakimiesurasta ja "uhrautumisesta". Maalauksellista Raamatun tapahtumien kuvitusta. Koko lehti oli jaettu kolmeen yhtä laajaan osaan: aikuisille, nuorille, lapsille. Lapsille oli sarjakuvaa ja ohjeita "kunnioittamiseen" leikkaa, liimaa ja askartele -muodossa. Pukukoodista oli vetoomusjuttu: tuotathan kunniaa asialle kirkon tilaisuuksissa. Hieman kävi kylmät väreet silmäillessä yhteisön omaa kieltä. Jos kieli tekee jo noin selvän pesäeron, ulkopuolisuuden tunnun, täytyy sisäpuolisuuden kokemuksen kielestä olla jäsenille merkittävä!
Vartiotornin yleisöpainos oli odotettua kevyempi läpyskä. En muistanutkaan, että lehti on noin pienikokoinen. Etukannen selite Jumalan valtakunnan julistaja oli heti vakavammalla asialla olevan oloinen. Kansi vetoaa henkilökohtaisesti: tunnetko luojasi hyvin. "Nuorille lukijoillemme" oli köyhä yhden sivun juttu, jota somisti nörtin ja yksinäisen oloisen pojan väritön piirroskuva pullonpohjasilmälaseissaan ja innokkaana tutkijana - kertonee lasten asemasta todistajilla. Joku onnellinen suku oli päässyt perhepotrettiin, kireät naamat väkinäisessä hymyssä. (Pääseekö noihin juttuihin anomuksesta?) Loppupuolelta luin jutun "kuumenneesta maapallosta". Koko jutun draaman kaari alkoi asiantuntemuskatsauksella, jolla liityttiin normaalin maailmaan: ilman tarkkoja lähdetietoja lainattiin Timea, IPCC-kokousta: tutkijat* tietävät jotain, mutta eivät kaikkea, mutta onneksi Jumala tietää kaikkein eniten (vrt. lapsia hiekkalaatikolla: "Meidän äiti..." "Meidämpä äiti..."). Irrallisesta yleistietoa maapallon toiminnasta, veden kiertokulusta ymv. eli luotettavuusosuus. Sitten tuli onnellisuusosuus. Ensimmäinen ihmispari sai elää paratiisimaisissa olosuhteissa niin onnellisina. Sitten pettymys- ja pelotteluosuus ja paheksuva yleistys ulkopuolisista: ihmiset turmelevat maata enemmän kuin koskaan. (Todistajat tietysti kulkevat kaikki matkat apostolinkyydillä...) Pahat tuhotaan. Toiveiden herättämisosuus. Paratiisi ennallistetaan. Ja lopuksi pelonsekainen ravistelu: Toivottavasti sinulle käy yhtä onnellisesti?
* tutkijoista puhuttiin ensi alkuun vetoavasti ja arvostaen. Saman lehden toisella sivulla esiteltiin nuorten kohtaamia "kiusauksia", joita "monet pitävät suosittuina": 1) joku voi pitää mamerona, jos et polta yhtä tupakkaa. Yliopisto-opiskelu oli päässyt sijalle 2), jo ennen moraalittomia elokuvia tai bileitä: "hyvää tarkoittava opettaja saattaisi kehottaa sinua..." Kyllä on maailma uhkia täynnä!!
PS. Harmi ettei sisäpainosta ole saatavilla. Olisi mielenkiintoista tehdä havaintoja siitäkin näin ulkopuolisen silmin.
Ukko halusi töidensä jälkeen käydä kirjastossa lukemassa TM:ää (ei, meidän kylppäristä ei löydy kaikkia numeroita!) ja itse olin kaksi päivää ollut mökkihöperönä ärsyttävässä flunssassa, lähdin mukaan jaloittelemaan viileään syysilmaan. Lukusalissa silmään sattui ensin mormonien Liahona-lehti. Kiiltäväpintaista paperia, yllättävän paksu lukupaketti. Isällisiä hahmoja, kuinka ollakaan, menestystarinoita lakimiesurasta ja "uhrautumisesta". Maalauksellista Raamatun tapahtumien kuvitusta. Koko lehti oli jaettu kolmeen yhtä laajaan osaan: aikuisille, nuorille, lapsille. Lapsille oli sarjakuvaa ja ohjeita "kunnioittamiseen" leikkaa, liimaa ja askartele -muodossa. Pukukoodista oli vetoomusjuttu: tuotathan kunniaa asialle kirkon tilaisuuksissa. Hieman kävi kylmät väreet silmäillessä yhteisön omaa kieltä. Jos kieli tekee jo noin selvän pesäeron, ulkopuolisuuden tunnun, täytyy sisäpuolisuuden kokemuksen kielestä olla jäsenille merkittävä!
Vartiotornin yleisöpainos oli odotettua kevyempi läpyskä. En muistanutkaan, että lehti on noin pienikokoinen. Etukannen selite Jumalan valtakunnan julistaja oli heti [u]vakavammalla asialla [/u]olevan oloinen. Kansi vetoaa [u]henkilökohtaisesti[/u]: tunnetko luojasi hyvin. "Nuorille lukijoillemme" oli köyhä yhden sivun juttu, jota somisti nörtin ja [u]yksinäisen [/u]oloisen pojan väritön piirroskuva pullonpohjasilmälaseissaan ja innokkaana tutkijana - kertonee lasten asemasta todistajilla. Joku onnellinen suku oli päässyt perhepotrettiin, kireät naamat väkinäisessä hymyssä. (Pääseekö noihin juttuihin anomuksesta?) Loppupuolelta luin jutun "kuumenneesta maapallosta". Koko jutun draaman kaari alkoi [u]asiantuntemuskatsauksella[/u], jolla liityttiin normaalin maailmaan: ilman tarkkoja lähdetietoja lainattiin Timea, IPCC-kokousta: tutkijat* tietävät jotain, mutta eivät kaikkea, mutta onneksi Jumala tietää kaikkein eniten (vrt. lapsia hiekkalaatikolla: "Meidän äiti..." "Meidämpä äiti..."). Irrallisesta yleistietoa maapallon toiminnasta, veden kiertokulusta ymv. eli [u]luotettavuusosuus[/u]. Sitten tuli [u]onnellisuusosuus[/u]. Ensimmäinen ihmispari sai elää paratiisimaisissa olosuhteissa niin onnellisina. Sitten [u]pettymys- ja pelotteluosuus [/u]ja [u]paheksuva yleistys [/u]ulkopuolisista: ihmiset turmelevat maata enemmän kuin koskaan. (Todistajat tietysti kulkevat kaikki matkat apostolinkyydillä...) Pahat tuhotaan. [u]Toiveiden herättämisosuus. [/u]Paratiisi ennallistetaan. Ja lopuksi pelonsekainen [u]ravistelu[/u]: Toivottavasti sinulle käy yhtä onnellisesti?
* tutkijoista puhuttiin ensi alkuun vetoavasti ja arvostaen. Saman lehden toisella sivulla esiteltiin nuorten kohtaamia "kiusauksia", joita "monet pitävät suosittuina": 1) joku voi pitää mamerona, jos et polta yhtä tupakkaa. Yliopisto-opiskelu oli päässyt sijalle 2), jo ennen moraalittomia elokuvia tai bileitä: "hyvää tarkoittava opettaja saattaisi kehottaa sinua..." [b]Kyllä on maailma uhkia täynnä!![/b]
PS. Harmi ettei sisäpainosta ole saatavilla. Olisi mielenkiintoista tehdä havaintoja siitäkin näin ulkopuolisen silmin.