Kirjoittaja Vieras » 30.08.2008 12:39
Ei voi olla totta. Kyselin vanhemman rouvan mielipidettä siitä, että seura on antanut naurettavia, virheellisiä maailmanlopun ennustuksia. Tämä rouva melkein tulistuneena väitti, ettei sellaisia ennustuksia ole KOSKAAN annettu, koska "vain jumala voi tietää". Rouva oli omien sanojensa mukaan pitkän linjan jt, joten kyllähän hänen olisi pitänyt tietää. En voinut muuta kuin kehottaa häntä tutustumaan oman lahkonsa historiaan.
Kysyin myös heidän raamattunsa kirjoittajista, että keitä ovat. Kysyin kirjoittajien alkukielien asiantuntemuksesta ja koulutuksesta. Rouva kertoi silmät kirkkaina, että ei siinä mitään koulutusta tarvitse, koska "jumala ohjaa heidän työtään". Kysyin voiko muut tulkita raamattua kun nämä kirjoittajat, ja välittää jumalan sanaa myös muun kirjallisuuden kautta. Eivät voi. Miksi? Sitten tuli höpinää orjaluokasta, jolle on annettu tehtäväksi rahvaan sivistäminen. Kysyin, että kuinka luotettavia nämä viestit ovat. No, luotettavia tietenkin, koska tulevat jumalalta. Taas palattiin pieleen menneisiin ennustuksiin ja muuttuneisiin oppeihin, mm. maailmanloppuun, rokotuskieltoon ja sivaripalvelukseen. Keskustelu tyssäsi valitettavasti siihen, että rouva väitti kiven kovaan, ettei sellaisista ole IKINÄ ollut mitään mainintaa. Mites siinä sitten voi keskustelua jatkaa kysymällä esim. että miten täydellinen jumala voi erehtyä antamaan "orjaluokalle" vääriä viestejä, kun vääriä viestejä ei ole koskaan tullut.
Rouva selaili hätääntyneenä ja vimmoissaan pseudoraamattuaan ja ilmeisesti yritti nujertaa minut jollain jakeella, valitettavasti ei vaan löytänyt mitään etsimäänsä. Lopulta hän suivaantui niin, että katsahti kelloaan ja sanoi että pitää mennä, "on jo niin kauan seisoskeltu, että jalkoja ihan pakottaa". Odotin, että hän olisi tarjonnut minulle mahdollisuutta jatkaa keskustelua heidän kanssaan, mutta pettymyksekseni hän vain häipyi paikalta.
En olisi muuten mennyt juttelemaan rouvan kanssa, mutta olen viime aikoina nähnyt todella ahdistavia unia lapsuudestani ja herännyt omaan huutoon ja itkuun. Päivätkin ovat olleet paskoja ahdistavien unien takia. Ei siinä mitään jos unet olisivat vain unia, mutta kun ne ovat tapahtuneet oikeasti, ja jostain syystä pääkoppani käsittelee niitä unessa toooodella ahdistavalla tavalla. Tiukkailmeisen nutturapään näkeminen lehdet kourassa kadulla päivystämässä laukaisi minussa äärettömän vitutusreaktion, ja siinähän oli juuri oikea osoite mihin vähän purkaa tunteita. Ihme kyllä onnistuin näyttelemään melko ystävällistä. Jostain syystä vitutti siltikin koko päivän tuon änkyrän jukuripään kohtaaminen.
Ei voi olla totta. Kyselin vanhemman rouvan mielipidettä siitä, että seura on antanut naurettavia, virheellisiä maailmanlopun ennustuksia. Tämä rouva melkein tulistuneena väitti, ettei sellaisia ennustuksia ole KOSKAAN annettu, koska "vain jumala voi tietää". Rouva oli omien sanojensa mukaan pitkän linjan jt, joten kyllähän hänen olisi pitänyt tietää. En voinut muuta kuin kehottaa häntä tutustumaan oman lahkonsa historiaan.
Kysyin myös heidän raamattunsa kirjoittajista, että keitä ovat. Kysyin kirjoittajien alkukielien asiantuntemuksesta ja koulutuksesta. Rouva kertoi silmät kirkkaina, että ei siinä mitään koulutusta tarvitse, koska "jumala ohjaa heidän työtään". Kysyin voiko muut tulkita raamattua kun nämä kirjoittajat, ja välittää jumalan sanaa myös muun kirjallisuuden kautta. Eivät voi. Miksi? Sitten tuli höpinää orjaluokasta, jolle on annettu tehtäväksi rahvaan sivistäminen. Kysyin, että kuinka luotettavia nämä viestit ovat. No, luotettavia tietenkin, koska tulevat jumalalta. Taas palattiin pieleen menneisiin ennustuksiin ja muuttuneisiin oppeihin, mm. maailmanloppuun, rokotuskieltoon ja sivaripalvelukseen. Keskustelu tyssäsi valitettavasti siihen, että rouva väitti kiven kovaan, ettei sellaisista ole IKINÄ ollut mitään mainintaa. Mites siinä sitten voi keskustelua jatkaa kysymällä esim. että miten täydellinen jumala voi erehtyä antamaan "orjaluokalle" vääriä viestejä, kun vääriä viestejä ei ole koskaan tullut.
Rouva selaili hätääntyneenä ja vimmoissaan pseudoraamattuaan ja ilmeisesti yritti nujertaa minut jollain jakeella, valitettavasti ei vaan löytänyt mitään etsimäänsä. Lopulta hän suivaantui niin, että katsahti kelloaan ja sanoi että pitää mennä, "on jo niin kauan seisoskeltu, että jalkoja ihan pakottaa". Odotin, että hän olisi tarjonnut minulle mahdollisuutta jatkaa keskustelua heidän kanssaan, mutta pettymyksekseni hän vain häipyi paikalta.
En olisi muuten mennyt juttelemaan rouvan kanssa, mutta olen viime aikoina nähnyt todella ahdistavia unia lapsuudestani ja herännyt omaan huutoon ja itkuun. Päivätkin ovat olleet paskoja ahdistavien unien takia. Ei siinä mitään jos unet olisivat vain unia, mutta kun ne ovat tapahtuneet oikeasti, ja jostain syystä pääkoppani käsittelee niitä unessa toooodella ahdistavalla tavalla. Tiukkailmeisen nutturapään näkeminen lehdet kourassa kadulla päivystämässä laukaisi minussa äärettömän vitutusreaktion, ja siinähän oli juuri oikea osoite mihin vähän purkaa tunteita. Ihme kyllä onnistuin näyttelemään melko ystävällistä. Jostain syystä vitutti siltikin koko päivän tuon änkyrän jukuripään kohtaaminen.