Veljesseura.org

Minusta muistotilaisuutta ei voi verrata syntymäpäiväjuhlakieltoon, koska kyseessä ei ole juhla vaan muistotilaisuus. Tunnelma ei ole iloinen, eikä alkoholia tarjoilla (usein tavallisissa hautajaisissa tarjoillaan). Puheessa kyllä puhutaan kuolleesta, mutta toivolla suuri rooli, kuten kirkollisissakin menoissa.

Kyllä minusta lahkon hautajaisissa itkeskelltiin ihan normaalisti, mutta totta on, että joku on heti muistuttamassa, että "vaikka ruumiin voivat tappaa, sielua ei hävittää". Minua ärsytti eniten omien puritisti vanhempieni vauhkoaminen siitä, että kunnon todistaja ei pidä mustaa hautajaisissa. Siksi salilla näkyikin ylensä jotain tummaa väriä, muttei pelkkää mustaa. Sehän olisi niin kauhea rikos ylösnousemus toivoa vastaan, jos kulkisi mustissa. Jälleen yksi esimerkki, miten toivon sanoma on korvattu kirjanoppineisuudella, typerien ihmisten säännöillä siitä, miten jumalaa pitää palvella..

Itse minua hieman kauhistuttaakin se, että jos kuollessani, minulla ei edelleenkään ole muuta perhettä kuin todistaja sukuni, järjestetäänkö minunkin hautajaiseni jonkin vanhimman ivallisella johdolla. Olen nähnyt kyseisen tapahtuvan kahdesti, kun erotettu on suvun toimesta haudattu jt kaavan mukaan (ei salilla, sinne ei kai enää kelpaa, mutta haudalla).

Hautajaisissa vainaja juuri ja juuri mainitaan. Luomustahan ei sovi muistella.

Sen sijaan puhutaan yleisesti ylösnousemustoivosta jne. Eli kyseessä on lähes puhdas värväystilaisuus.

Kiinnitäpä huomiota, itkeekö kukaan hautajaisissa. Itkevän uskoa kun pidetään heikkona.

Muuten, kun synttärikielto on perusteltu muiden syiden lisäksi sillä, että tämä juhlittava on vain luomus, niin kuinka tämä oppi mahdollisesti ilmenee hautajaisissa ?

Voitte laittaa adressin, myös ristillä varustetut luetaan, mutta risti on tosiaan uskonnon mukaan virheellinen käsitys. Tilaisuus itse on yleensä muistotilaisuus salilla, jossa vanhin (pappia vastaava) pitää hyvin samantyyppisen saarnan kuin kirkollisissa menoissa (toinen sanoo taivaaseen, toinen paratiisiin, mutta toivo uudesta elämästä on sama), lauletaan omia virsiä ja jälkikäteen yleensä sukulaiset järjestävät kahvituksen valitsemassaan paikassa.

Itse ehdin todistaja aikanani 7 hautajaisiin ja kaikkien jälkeen oli kyllä normaalit kahvitukset, ja 5 kertaa menimme mukaan hautausmaalle. Kahdessa tapauksessa emme tunteneet kuollutta kovin hyvin perheenä, joten menimme vain salille.

Jos menee hautajaisiin ja siellä puheenpitäjä kertoo jehovantodistajain uskosta, niin se on värväyspuhe sille ei-todistajalle, jonka toivotaan kiinnostuvan.

Jos vieras on itkettyneen oloinen ja herkistynyt, näkevät läsnäolevat todistajat hänessä riistaa, ja pyrkivät häntä "lohduttamaan" oppien mukaan, ottamaan yhteyttä ja värväämään. Värväys on se, mitä varten todistaja on, hän uskoo myös sillä parantavan omaa pelastumismahdollisuuttaan.

Todistajat etsivät myös tietoja vakavasti sairastuneista ja avioeron kokeneista, joista pyrkivät saamaan jäseniä, kuten yksittäistapauksissa ovat liittyneet muiden uskontokuntien hautajaisten liepeille samoin värväysmotiivein.

sirpa-leena kirjoitti: Omaiset tarjoavat jossain paikassa tilaisuuden jälkeen kahvit tai sitten ei (ei -vaihtoehto oli minun lähtöni aikaan n.5 sitten yleisempää).

Adressin voi ihan hyvin laittaa edesmenneen kotiin. JT-uskontoon ei kuulu risti, joten mieluusti sellainen adressi, josta tämä symboli puuttuu. En laittais siihen myöskään värssyä, jossa on jotain taivaaseen menosta. Luultavimmin sukulaisesi uskoo olevansa haudan levossa ja eräänä päivänä nousevansa omana itsenään elämään ikuisesti maan, joka on muuttunut paratiisiksi,päällä. Kukkiakin voi kotiin laittaa, jos siellä on omaisia niitä vastaanottamassa.

Useinmiten hautajaiset ovat sellaiset, että vainaja on jo haudattu tai haudataaan lähipäivinä lähipiirissä ilman sen kummempia seremonioita ja Jehovan todistajien valtakunnansalilla pidetään nk. muistotilaisuus. Sinne mennään tyhjin käsin, mitään seppeleen laskuja ei ole. Muistotilaisuudella on oma kaavansa, yleisö vaan istuu ja kuuntelee. Omaiset tarjoavat jossain paikassa tilaisuuden jälkeen kahvit tai sitten ei (ei -vaihtoehto oli minun lähtöni aikaan n.5 sitten yleisempää).

Sellaisenkin tapauksen muistan, että lähiomaiset hautasivat edesmenneen keskenään ja leski ilmoitti haudan paikan minne voi käydä laskemassa kukkia, jos tahtoo. Ainoastaan yksissä hautajaisissa olin, mikä pidetiin sen kaupuingin tavallisessa hautauskappelissa ja vainaja oli arkussa läsnä. Sen jälkeen hänet vietiin toiselle paikkakunnalle haudattavaksi sukuhautaan. Siellä taisi olla jotain kukkien laskua, mutta vanhimman puhe oli samanlainen kuin salilla pidettävissä muistotilaisuuksissa. Teoriassa puhe voidaan pitää myös itse haudalla, mutta siitä on kai aika tarkkaan jo luovuttu.

Riippuu edesmenneen perheestä missä määrin he kutsuvat sukulaisia, jotka eivät ole Jehovan todistajia mukaan. Kutsu riippuu myös siitä missä laajuudessa hautajaiset pidetään. Valtakunnnan salilla pidettävä tilaisuus ei ole pakollinen. On niinkin käynyt, että edesmennyt oli perheensä/sukunsa ainoa Jehovan todistaja, eikä hän jättänyt seurakunnan vanhimmille mitään säädöstä hautajaisistaan ja sukulaiset sitten päättivät haudata niin kuin ylleensäkin ilmeisesti ev.lut pappeineen kaikkineen.

moi

Kun erään tuttuni sukulainen menehtyi pois niin tarvisin tietoa kuinka tulisi toimia kun kyseessä on Jehovan todistaja ja haluaisimme häntä muistaa. Esim. onko tapana laittaa adressi tai jokin vastaava ja kuinka muistotilaisuus tapahtuu jne.

Kiitos vastauksista jo etukäteen