Kirjoittaja Arskavain » 30.08.2008 11:26
Todistajana ollessani sain kuunnella usein kysymyksiä tai huomautuksia, kuten; montako traktaattia olet levittänyt? Teitä ei ole näkynyt kokouksissa (vihainen sävy). Oletko käynyt pikkujoulun aikaan hotellissa?
Nuorempana kuulin, miten lapsia tulee valvoa kokousten aikana huomautuksena tai kun olin ohittanut seurakunnan vanhimman autolla ajaen ilmeisesti ylinopeutta lähdettyämme konventista. "Kristityn tulee noudattaa lakia", sain "tietää".
Usein kuulin huomauttelua toisista veljistä ja sisarista, kun "hän oli semmonen ja tämmönen". "Itse en osta mitään jouluun liittyvää", kun olimme ostaneet lapsillemme suklaatäytteiset joulukalenterit. Kuulin myös juoruja toisista ja voi, itsekin siihen sortuneena, toisten tekemisiä tai tekemättä jättämisiä päiviteltiin.
Erotettuja varsinkin.
Millaisia tunteita sellainen käytös herättää?
Minun mielestä tuollainen yleinen ominaisuus jehovantodistajissa on seurausta kontrollista, oman erinomaisuuden tähdentämistä, nipottamista ja oman "omantunnon" tyrkyttämistä, jonka katsoo olevan uskossa "totuuteen" rankingia alempana. Olin hirveän tarkka esim. lasteni tekemisistä, jotta se mielyttäisi minua ja "koulutettua" omatuntoani oikeasta asenteesta Jehovan järjestöön. Saatoin "nähdä punaista", jos lapseni oli tehnyt syntymäpäivä kortin. Hänen kuului omata sama viihaava kanta kaikkea järjestössä paheksuntaa ja synniksi luokiteltuja asioita ja asenteita kohtaan. Tietenkin "vanhurkaaksi vihaksi" kutsuttu leimahdus syttyi ennemmin toisia, kuin itseään kohtaan. Jotenkin se oli kaikki sellaista pätemistä ja joskus sai tuta, kun joku päti sinua kohtaan...Hampaita kiristeltiin puolin ja toisin.
Uskon tämän oman erinomaisuuden korostamisen olevan suoraan vaikuttava tekijä erotettuja tuntemaa vihaa kohtaan. Vaikka erotettu tai mielellään "luopioksi" kutsuttu puhuisi tottakin, niin sitä ei noteerata juuri tuon "härän punaisen vaatteen" tähden. Ei nähdä kokonaisuutta, vaan viha lehahtaa, koska tuo ei olekkaan enää oman erinominaísuuden korostamisen vaikutuspiirissä, vaikka erottamisen karttamiskäytäntö tarjoaa erinomaisen työvälineen juuri viimeisenä keinona kostaa tuolle "saatanalliselle katumattomalle väärintekijälle". "Hahaa siitäs sait!"
Todistajana ollessani sain kuunnella usein kysymyksiä tai huomautuksia, kuten; montako traktaattia olet levittänyt? Teitä ei ole näkynyt kokouksissa (vihainen sävy). Oletko käynyt pikkujoulun aikaan hotellissa?
Nuorempana kuulin, miten lapsia tulee valvoa kokousten aikana huomautuksena tai kun olin ohittanut seurakunnan vanhimman autolla ajaen ilmeisesti ylinopeutta lähdettyämme konventista. "Kristityn tulee noudattaa lakia", sain "tietää".
Usein kuulin huomauttelua toisista veljistä ja sisarista, kun "hän oli semmonen ja tämmönen". "Itse en osta mitään jouluun liittyvää", kun olimme ostaneet lapsillemme suklaatäytteiset joulukalenterit. Kuulin myös juoruja toisista ja voi, itsekin siihen sortuneena, toisten tekemisiä tai tekemättä jättämisiä päiviteltiin.
Erotettuja varsinkin.
Millaisia tunteita sellainen käytös herättää?
Minun mielestä tuollainen yleinen ominaisuus jehovantodistajissa on seurausta kontrollista, oman erinomaisuuden tähdentämistä, nipottamista ja oman "omantunnon" tyrkyttämistä, jonka katsoo olevan uskossa "totuuteen" rankingia alempana. Olin hirveän tarkka esim. lasteni tekemisistä, jotta se mielyttäisi minua ja "koulutettua" omatuntoani oikeasta asenteesta Jehovan järjestöön. Saatoin "nähdä punaista", jos lapseni oli tehnyt syntymäpäivä kortin. Hänen kuului omata sama viihaava kanta kaikkea järjestössä paheksuntaa ja synniksi luokiteltuja asioita ja asenteita kohtaan. Tietenkin "vanhurkaaksi vihaksi" kutsuttu leimahdus syttyi ennemmin toisia, kuin itseään kohtaan. Jotenkin se oli kaikki sellaista pätemistä ja joskus sai tuta, kun joku päti sinua kohtaan...Hampaita kiristeltiin puolin ja toisin.
Uskon tämän oman erinomaisuuden korostamisen olevan suoraan vaikuttava tekijä erotettuja tuntemaa vihaa kohtaan. Vaikka erotettu tai mielellään "luopioksi" kutsuttu puhuisi tottakin, niin sitä ei noteerata juuri tuon "härän punaisen vaatteen" tähden. Ei nähdä kokonaisuutta, vaan viha lehahtaa, koska tuo ei olekkaan enää oman erinominaísuuden korostamisen vaikutuspiirissä, vaikka erottamisen karttamiskäytäntö tarjoaa erinomaisen työvälineen juuri viimeisenä keinona kostaa tuolle "saatanalliselle katumattomalle väärintekijälle". "Hahaa siitäs sait!"