Veljesseura.org

Tässä pari rallia, jotka soivat mulla eroprosessin edetessä, Pink Cream 69:

[url]http://www.youtube.com/watch?v=dEwU0sU0yvc[/url]

[url]http://www.youtube.com/watch?v=K65jvKLgRZw[/url]

[url]http://www.youtube.com/watch?v=rRIcbU7I-jo[/url]

Frollo muuten muistuttaa hurjasti VT-seuraa...

Disneyn Notredamen kellonsoittaja - "Out there"
Todella hieno laulu, kun Quasimodo kaipaa vapauteen...

Dope - Die Motherfucker Die.

Jostain syystä kuuntelin eroamisen aikoihin paljon Rage Against the Machinea ja olisi hämärä muistikuva, että aikaisemmin joku oli sen ilon minulta kieltänyt. Ja ostin kirpparilta myös kulahtaneen seksipistooli-levyn, koska viimeisessä konventissa jossa olin se mainittiin. En pitänyt.

Stratovarius - No Turning Back

So long I have been accepting what I've seen,
never really speaking my mind.
Now the heat's leaking out. I'd like to scream and shout.
I want to leave it all behind.

There's no one else to turn the wheel,
I've got my own life to steer.

No Turning Back, coz I wanna know who I am and I want to live my life.
No Turning Back, tomorrow's awaiting, I'm on the way.

Hard to find the right words and not to make it worse.
A choice that has to be done, it is just my life.
Can't make no compromise and to stop what has begun.

There's no one else...

I have all the strings in my hands.
The choices that's been laid for me.
I am not taking more commands,
coz now finally I'm free.

[quote="rippeli"]Sille voisikin aloittaa oman ketjun yleisellä keskustelupalstalla...[/quote]

Siellähän se on ollu jo kohta vuoden. [url=http://veljesseura.org/foorumi/viewtopic.php?f=6&t=653][b]KLIK![/b][/url]

[quote="Vieras"]Täällä ei puhuta musiikista tavanomaisesti, että oikeastaan kuuluisi saada mitali rintaan sen vuoksi minkälaista musiikkia kuuntelee ja samalla katsoen kanssakeskustelijaansa ikäänkuin nenänvartta pitkin.

miksi[/quote]

Koska tämä ei ole musiikkipalsta. Nyt puhutaan siitä miten musiikki on auttanut eroprosessissa. Ei siitä mikä musiikki on parasta tai paskinta. Sille voisikin aloittaa oman ketjun yleisellä keskustelupalstalla...

Lohduttanut on sekin, että joku muu on havainnut henkisen puolen haavojen olevan hankalia (millaisiakohan taustoja löytyy biisin takaa):

[i]Once there was this kid who, got into an accident and couldn't come to school.
But when he finally came back, his hair had turned from black into bright white.
He said that it was from when, the cars had smashed so hard.

Once there was this girl who, wouldn't go and change with the girls in the change room.
But when they finally made her, they saw birthmarks all over her body.
She couldn't quite explain it, they'd always just been there.

But both girl and boy were glad, cause one kid had it worse than that:

Cause then there was this boy whose, parents made him come directly home right after school.
And when they went to their church, they shook and lurched all over the church floor.
He couldn't quite explain it, they'd always just gone there.

Mmm, mmm, mmm, mmm...[/i]

-Crash Test Dummies : Mmm Mmm Mmm Mmm

[quote="Jakke"]Ymmärsinkö tämän viestin? En ymmärtänyt. :shock:[/quote]

En minäkään ymmärtänyt punaista lankaa tuosta mainitsemastasi viestistä. :oops:

Tuohon mainitsemaasi viestiin kohdistuen ei täsä oikein voi pohtia muuta kuin sen, että tässä ketjussa musiikki-asia liittyy jollakin sidonnaisuudella Jehovan Todistajuuteen ja siitä erkaantumiseen. Siksi kenties viestien sisällöt saattavat olla tavanomaisesta musa-höpötyksestä vähän poikkeavia.

Onhan tuolla YK-puolella tuo ketju http://veljesseura.org/foorumi/viewtopic.php?f=6&t=653 , jossa musiikista keskustellaan toisesta näkökulmasta.

[quote="Vieras"]Täällä ei puhuta musiikista tavanomaisesti, että oikeastaan kuuluisi saada mitali rintaan sen vuoksi minkälaista musiikkia kuuntelee ja samalla katsoen kanssakeskustelijaansa ikäänkuin nenänvartta pitkin.

miksi[/quote]

Ymmärsinkö tämän viestin? En ymmärtänyt. :shock:

Täällä ei puhuta musiikista tavanomaisesti, että oikeastaan kuuluisi saada mitali rintaan sen vuoksi minkälaista musiikkia kuuntelee ja samalla katsoen kanssakeskustelijaansa ikäänkuin nenänvartta pitkin.

miksi

[quote="Aamu"]En ole saatananpalvoja, vaikka kuuntelenkin ko. musiikkia. [/quote]

Vaikka saatananpalvonta takavuosina USA:ssa ja vähän Euroopassakin oli yleinen kauhistelun aihe ja kaikenlaisista rituaalimurhista ym. kirjoiteltiin, niin ainakaan USA:ssa viranomaiset eivät ole löytäneet juurikaan todisteita tällaisesta toiminnasta. Tästä oli joku FBI:n raporttikin luettavana, kun nyt vaan löytäis....

Täällä jotain asiaa sivuavaa: [url=http://www.stopbadtherapy.com/myths/sra.shtml][b]KLIK![/b][/url]

Monesti varsinkin uskonnollisten fanaatikkojen puheissa sekoitetaan puurot ja vellit, eli löydään samaan soppaan satanistit, saatanan palvojat, heavy/rock eri muodoissaan, pedofiilit, sarjamurhaajat, itsemurhakultit ym. Jos noiden välille vedetään yhtäläisyysmerkit, niin kyllähän se huolestuttaa.

[quote="Jaakko Ahvenainen"]Aamu: Mikä on äärimmäisyys musiikissa! Jouduin aikoinani keskustelemaan murrosikäisen poikani kanssa tästä. Mm. "Kiss", tai muukaan "hard rock" ei tuntunut varsinkaan sanoitukseltaan kovin hyvältä, saati "Purple Heart". Jotenkin se iski arvojani vastaan. Pääsin juniorini kanssa yhteisymmärrykseen sen kummemmin häntä painostamatta.

Nyt, kun hän on aikuinen, ei minulla ole valtaa hänen musiikkimakuunsa. Hänellä on valta tehdä omat musiikkivalintansa, eikä minulla ole oikeutta siihen puuttua. Näin ollen haluan kunnioittaa juniorini omaa vakaumusta ja antaa hänen tehdä omat valintansa musiikin suhteen.

Olenhan itsekin ollut aikoinaan tässä suhteessa "radikaali": Soitin mm. Mårtensonin "Voiko sen sanoa toisinkin"-levyä ja muuta gospel-musiikkia seurakuntamme nuorten illoissa, vaikka sitä "körttipiireissä" hyvinkin paheksuttiin.[/quote]

Niinpä. Minusta äärimmäisyys musiikissa on juuri sitä, että se joko edustaa tiettyjä arvoja tai on niitä vastaan. Omalla kohdallani saatanallisuus musiikissa muodostui ehkä juurikin vastakohdaksi elämääni tuputettuja kristillisiä arvoja kohtaan. Minulle ongelma muodostui lähinnä siitä etten nähnyt mitään ongelmaa metallin kuuntelussa. Siis minusta oli ihan ok olla todistaja ja kuunnella blackmetalia. Se, että ajattelin Saatanaa tai paheellisia asioita ei tarkoittanut minusta sitä että haluaisin jotenkin toteuttaa kuulemaani, ja sillä kannalla olen edelleen. En ole saatananpalvoja, vaikka kuuntelenkin ko. musiikkia. En ihannoi kuolemaa vaikka useissa lauluissa niin tehdään jne jne. Jehovantodistajissa alkoi vähitellen ärsyttää se asenne että pahoista ja kielletyistä asioista hyssyteltiin. Täytyyhän sitä tuntea vihollisensa right? Miksi en saisi kuunnella lauluja siitä miten palvotaan paholaista ja päättää sitten itse onko viisaampaa palvoa jumalaa vai saatanaa. Näin siis silloin ajattelin, ja ajattelen edelleen. Tietenkin ymmärrän, miksi todistajalle ei tee hyvää kuunnella paheelliseen toimintaan kannustavaa musiikkia, mutta eikö uskon pitäisi olla niin luja että ansan pystyy välttämään? Eikö karttamisen pitäisi perustua omaan tietoiseen valintaan eikä vain aivopesuun jonka tuloksena ei edes tiedä mitä karttelee? Tämä ei nyt ehkä ole sovellettavissa yleisemmin, mutta musiikin suhteen ihmettelin nuorempana tätä. Nyt, kuten Ahvenainenkin sanoi, ei asialla ole enää väliä.

Tämä voisi sopia tilanteisiin jossa on juuri itse oman tahtonsa mukaisesti tehnyt lopullisen pesäeron lahkoon sekä myös siltä osin jossain määrin alkavan eron Seuran asentamaan kuvainnolliseen aivopulttiin. Jollei muuta niin teema I Feel Good...

J.B. I Feel Good http://www.youtube.com/watch?v=u5HRzaOFhec
[quote][i]Whoa-oa-oa! I feel good, I knew that I would, now
I feel good, I knew that I would,[/i][/quote]

[size=35]I Feel Good -teema sopii erkaantumisesta Seuraan. Ei toki välttämättä jt-sukulaisten/ystävien menettämiseen. Mutta minkäs teet jos edellämainitut pitävät Seuran asentaman kuvainnollisen aivopultin asetuksista tiukasti kiinni.[/size]