Veljesseura.org

Tää on hyvä huomio ja taidettiinpa almi asiasta jutella kun tapasimmekin. Varastaminen on itsestäänselvästi väärin, sen asian takia ei tarvitse edes pinnistellä. Satasen löytyminen kadulta on vähä sellainen rajatapaus... Tuskin viitsisin sitä poliisilaitokselle toimittaa, jos ilmiselvää omistajaa ei viidessä sekunnissa löytyisi lähistöltä.

Valehteleminen sen sijaan on vaikeampi juttu. JT-aikoina oli ilmiselvää, että valehtelu ja totuuden vääristely oli tapa. Jos ovenavaaja oli kylliksi perillä asioista, hän kysyi asioita joihin piti vastata enemmän tai vähemmän valehdellen. Esimerkiksi sopinee vaikkapa suhtautuminen erotettuihin ja maailmanlopun ennusteet. Lisäksi omien ja ystävien hölmöilyjen salailu oli varsin arkipäiväistä. Joka tapauksessa, muunnellun totuuden puhuminen oli tapa joka tuli suunnilleen selkäytimestä. Kun on kasvanut lapsuutensa sellaisessa kulttuurissa, on melko vaikea päästä siitä eroon. Siksi tiedän olevani todella hyvä valehtelija. Siksi tämä on asia joka teettää työtä jatkuvasti. Valehteleminen ei "maailmassa" ole läheskään yhtä hyväksyttyä kuin JT-piireissä (niin paradoksaaliselta kuin se saattaa kuulostaakin) ja niinpä siperia on opettanut, että pahan tavan viimeisetkin rippeet on saatava karsittua. Vasta "maailmallisena" olen oppinut, että rehellisyys on ihan oikeasti se, joka maan perii.

Jehovan todistajien oikeuskomiteoissa tämä "venyvä rehellisyyskäsite" on tavanomainen "ilmiö."

Vanhimmat kuulustellessaan "tietävät" enemmän kuin todella ja sanovat "jonkun" sanoneen enemmän tai vakavampaa kuin todellisuudessa on sanonut / tapahtunut.

almi kirjoitti:Tajusin, että en missään tapauksessa varastaisi mitään tavaraa, koska se olisi rikos. Sen sijaan voin kyllä pitää ihan tyyntä pokerinaamaa ja tarpeen vaatiessa jopa valehdella ilmettä räpäyttämättä, jos tarvis on. Olen siis saanut kunnon jt-kasvatuksen: ei saa varastaa, koska se on epärehellistä. Mutta valehdella saa ja pitää, jos siihen on syytä.

Oon ite ihan samanlainen! Olen hirveän tarkka siitä, että lakia noudatetaan, en esim. lataa laitonta musiikkia vaan maksan tunnollisesti 99cnt/biisi. Enkä koskaan kävele päin punaisia. Mutta tarpeen tullen ei tee yhtään tiukkaa luikasta pieni valhe, tai vaikka vähän isompikin. Toisekseen huomaan liioittelevani ihan liian usein, mikä on mielestäni ällöttävää. En tosin tiedä johtuuko tämä kaikki ex-jehovantodistajuudesta vai onko se vain ihan luonnollista käytöstä ihmiselle. 100%-nen rehellisyyskin kun on kuitenkin mielestäni mahdotonta, johan siinä loukkaisi ihmisiä ihan turhan päiten.

Bergerac kirjoitti:Vaikka Seuran kirjallisuus aina välillä hekumoi Jehovan Todistajien rehellisyydestä, niin toisaalta hekumoi silläkin että mm teokraattisen sodankäynnin yhteydessä tms on valehtelu oikeutettua.

Ja ikävä kyllä se sama ominaisuus voi siirtyä yksityiselämän puolelle. Ks. rippelin postaus... Minä olen huomannut muutaman kerran puhuneeni pyöreitä erinäisten julkisten tahojen kanssa keskustellessani.

almi kirjoitti: Tajusin, että en missään tapauksessa varastaisi mitään tavaraa, koska se olisi rikos.

Jäin miettimään onko 100 euron setelin löytäminen ja sen itsellä pitäminen varastamista.
Toisaalta se varmaan on mutta no jaa...

Itse pitäisin setelin itselläni, tuskin veisin poliisille.

Luulisin että osa tai suurin osa vilpittömistä Jehovan Todistajista jättäisi viemättä setelin poliisille. Vaikka Seuran kirjallisuus aina välillä hekumoi Jehovan Todistajien rehellisyydestä, niin toisaalta hekumoi silläkin että mm teokraattisen sodankäynnin yhteydessä tms on valehtelu oikeutettua.

Nätisti sanottuna VT-seuran oppi olisi kaunistelua, mutta toteutumattomien ennustusten suhteen, kuten nyt 1975, Raamattu sanoo, että siitä tuntee väärän profeetan, joka antaa toteutumattomia ennustuksia. Seuran antama ennustus sitten kaunistellaan joksikin yksittäisten lahkolaisten liiallisiin odotuksiin. Mutta väärän profetian on kyllä seura itse esittänyt enteenä. Harvemman rivitodistajan on mahdollista tuoda omia ajatuksiaan esiin brandin kontrolloidussa viestinnässä.

On makuasia, puhutaanko annetuista ennustuksista "vääränä profetiana" tai "vanhana valona" - samasta asiastahan tässä puhutaan. On myös silmiinpistävää, kuinka rivien rehellisyys iskostetaan siihen pisteeseen, että lyijykynän varastava työtoveri pitäisi vasikoida ja sitten kuitenkin ollaan puoltamassa ihmisten elämänratkaisuihin vaikuttavaa "valoa", joka nähtävästi voi olla uutta, vanhaa tai uudelleen käyttöön otettua vanhaa.

Rehellisyys ymmärretään useimmiten suoruudeksi ja näyttäisi olevan aihepiirejä, joista kodeissa saarnaavat todistajat mieluummin vaikenevat tai sanatulvin selittävät nämä piirteet pois. Suoria, selkärankaisia vastauksia kaikkeen ei ole. Väärät vanhat käsitykset on suljettava pois eikä niistä uudemmille edes kerrota - ehkä siksi, että alkaisivat ajattelemaan ennen kasteaskelta. Sen jälkeenhän onkin suljettu järjestön hallintapiiriin kohtalaisen sitovasti.

En tiedä, onko valehtelua se, jos ei kerrota kaikkea asiaan liittyvää (ennen kuin "kypsässä vaiheessa", jolloin voidaan sanoa, että vihreä kirja on musta). Tai ymmärtääkö todistaja kasteessa todellakin esimerkiksi asemansa järjestön sääntöjen mukaan (tuntee raamatulliset perusteensa, mutta ei asemaansa yhdistyksessä: on vain "Jehovan todistaja")

almi kirjoitti:Keskustelin tänään erään tuttavani kanssa myymälävarkauksista. Tuttavani kertoi, kuinka myymälästä X on viety tavaraa ja miten tästä on jääty kiinni. Juttu oli aika mehevä.

Tajusin, että en missään tapauksessa varastaisi mitään tavaraa, koska se olisi rikos. Sen sijaan voin kyllä pitää ihan tyyntä pokerinaamaa ja tarpeen vaatiessa jopa valehdella ilmettä räpäyttämättä, jos tarvis on. Olen siis saanut kunnon jt-kasvatuksen: ei saa varastaa, koska se on epärehellistä. Mutta valehdella saa ja pitää, jos siihen on syytä. (Esim. "valon kirkastuminen, 1975-opetukset jne.) Minusta tämä taipumus on vastenmielinen.

Olettekos itse törmänneet samanlaiseen ilmiöön?

Tähän voidaan lisätä toteutumattomat lupaukset. Se kai opitaan salilla kun tutkitaan paratiisin alkamisajankohtaa. Esimerkiksi lapselle voi luvata mitä vain, vaikkapa tietokoneen. Lupauksen täyttämistä voidaan siirtää ikuisuuteen. Normaali ihminen pitäisi sitä valehteluna.

Keskustelin tänään erään tuttavani kanssa myymälävarkauksista. Tuttavani kertoi, kuinka myymälästä X on viety tavaraa ja miten tästä on jääty kiinni. Juttu oli aika mehevä.

Tajusin, että en missään tapauksessa varastaisi mitään tavaraa, koska se olisi rikos. Sen sijaan voin kyllä pitää ihan tyyntä pokerinaamaa ja tarpeen vaatiessa jopa valehdella ilmettä räpäyttämättä, jos tarvis on. Olen siis saanut kunnon jt-kasvatuksen: ei saa varastaa, koska se on epärehellistä. Mutta valehdella saa ja pitää, jos siihen on syytä. (Esim. "valon kirkastuminen, 1975-opetukset jne.) Minusta tämä taipumus on vastenmielinen.

Olettekos itse törmänneet samanlaiseen ilmiöön?