Veljesseura.org

Voin kyllä omasta kokemuksestani (mistäpä muustakaan, olen jäävi kommentoimaan kenenkään muun kokemuksia) sanoa, että me Jehova Jugend -kasvatuksen saaneet olemme enemmän tai vähemmän kaheleita. Meidät on lapsesta asti opetettu uskonnolliseen (ja sitä kautta inhimilliseen) yliarvoisuuteen, mutta sitten lopulta ymmärryksen lisäännyttyä käykin niin, että "maailma jyrää meitin".

Voin hyvin ymmärtää poikapuolesi kantaa, hän on kuitenkin elänyt aivan erilaisen nuoruuden mitä me... ei kauluspaitaa, solmiota ja kuvainnollista Vartiotorni-hihamerkkiä...

Oikeastaan poikasi on oikeassa. Sairas lahko tekee ihmisistä sairaita - käytökseltään arrogantteja ja muutenkin häijyjä. Loppujen lopuksi jokainenhan tekee valintansa henkilökohtaisella tasolla, mutta on varmaa, että moni nykyinen jt huomaa vielä pöhkön käytöksensä ja jokut ovat varmasti rajamailla astumassa ulos. Varmuus kasvaa pikkuhiljaa.

Onneksi minulla on ollut niin fiksuja lapsia, että he ovat itse huomanneet, miten teennäistä ja jäykkää jt elämä on. Kun aikoinaan näytin jt nuorille suunnattuja videoita, näkyi niissä tuo teennäisyys selvästi ja en voinut sanoa tyttärelleni vastaankaan, miten teennäiseltä ne vaikuttivat. Poikani kävi siviilipalveluksen, eikä häntä ole erotettu, koska ei juo eikä polta, mutta ei myöskään käy kokouksissa.

Nuorimmat kaksi poikaani ovat kutakuinkin normalisoituneet, enkä usko heidän saaneen minkäänlaisia traumoja jt elämästämme ja kaikesta pakkopullasta. ehkä poikasi osaa siksi katsoa asioita, kuten normaalit ja pitää oikeutetusi aivopestyjä ja manipuloituja ihmisiä hulluina. Mehän olemme taas kokeneet täysin epänormaalin kasvatuksen, missä meille on annattu ulkoiset vaatimukset ennekuin olemme ehtineet kasvaa sisältäpäin.

Joku sanoi, että todistajat kärsivät "pyhästä vihasta", joka tekee heidät suvaitsemattomiksi. Se oli mielestänosuva kommentti. Kärsin entisessä putkinäössäni siitä itsekkin ja huomaan jälestäpäin, miten väärässä ja suvaitsemattomuudessa olin ja elin, mutta onneksi pääsin siitä eroon ihan luonnollisella tavalla - viettämällä sitä kuuluisaa kaksoiselämää - joka on kuitenkin merkki siitä, että mieli normaalit ajatukset ehkä alitajuntaiset eivät ole sopusoinnussa tai samaa mieltä ulkoisten lahkovaatimusten kanssa.

Ei kun kaikkia kaksoiselämään kannustamaan - kyllä se totuus sieltä loppujen lopuksi esiin putkahtaa jos vain uskaltaa ajatella. Totuus vapauttaa!

Seurasin tänä syksynä BBC:n viisiosaista sarjaa Vuosi Tiibetissa. Se avasi aika monta luukkua omassa päässä. Miehiset miehet(siis ne munkit) veistää vuosi toisensa perään jakki-härän voista tehtyjä veistoksia ja tekee väripölystä maalauksia viikkotolkulla ja sitten ne tuhotaan siihen uskontoon kuuluvassa riitissa, että seurakunta muistaisi kaiken katoavaisuuden. Nuoret munkit tuntevat muuhunkin vetoa kuin luostarissa olemista, joten illan hämyssä laitetaan farkkut jalkaan ja pojat painuu baanalle.

Voi sanoa, että uskonto kuin uskonto on lahko ja kun olosuhteet on otolliset, uskonto syöttää ihmisen mieleen mitä sen sääntöihin kuuluu. Ja ihminen uskoo. Aina löytyy hyvää ja pahaa. Sarjan viimeisessä jaksossa kerrotiin, että Tiibetissä olevalla uskonnolla, joka sisältää erittäin paljon luontoa kunnioittavia ja säästäviä elementtejä, on itseasissa erittäin paljon merkitystä, että Kiina ja Intia saavat vettä jokiinsa ja tällä taas on iso merkitys koko maailman ekologialle.

Mielestäni ihminen voi olla miten perusfiksu ja älykäs hyvänsä, mutta hänellä on kuitenkin joku taipumus lakata käyttämästä järkeään kuka miltäkin osin, kun tulee kyse uskonnollisista tavoista. Viime pääsiäisenä katselin pitkästä aikaa syntymäuskoni kreikkalaiskatolisten pääsiaisyön palvelusta ja mietin, että mikä saa miehen pukemaan hameen päälleen ja pistämään kruunun päähänsä ja laulaa loilottamaan. Näinkin sen voi tulkita. Tämä sama ex-uskontoni, ei tosin Suomessa, kehitti Jugoslavian sodan aikaan "pyhän kolminaisuuden tervehtyksen", joka tehtiin, ennen kuin muslimi surmattiin. Siitä minulla oli pitkään lehtileike tallessa. Ei ihan viisaan touhua tämäkään. Edesmennyt isäni tapasi sanoa, että ihminen on myytinlaatija-sukua ja siihen kai nämä karttamiset, veistämiset ja loilottamiset sun muut loppupelissa perustuu.

Itselläni on saman ikäinen poika ja pari vanhempaa tyttöä. Olen heidän kanssaan asioista jutellut samoin tavoittein ja laajentanut tuota ihmisten joskus merkillistäkin, uskomuksiin perustuvaa, toimintaa vastaaviin muihin tapauksiin.
Useamman esimerkin kautta ainakin minä huomasin tuon suvaitsevaisemman mutta kuitenkin kriittisen ajattelutavan menneen perille.

Juttelin tänään poikapuoleni (15v) kanssa menneestä elämästäni ja siitä, miten jeppulat kohtelevat pois jääneitä. Keskustelu oli muuten asiallinen, mutta poika ei millään käsittänyt karttamissääntöä ja hylkäämistä. Hänen mielestään lahkolaiset ovat kirjaimellisesti hulluja jos he oikeasti toimivat kuten kerroin.

Mieltäni jäi vaivaamaan tuo, koska tiedän että useimmat lahkolaiset ovat ihan täysjärkisiä. Tavoitteenani olisi kasvattaa pojastani ymmärtäväinen ja laajakatseinen ihminen, mutta tuossa asiassa en ilmeisesti onnistu.

Miten selittää teini-ikäiselle suoraviivaiselle pojalle se, että karttamissääntö ei tee ihmisistä hulluja, vaan että lahko sairas? Koitin suoraan sanomista, mutta se ei toiminut.