Kirjoittaja Arskavain » 23.11.2008 17:55
Moi!
Olipas tutunkuuloinen tarina tai kokemus. Olin 20 vee, kun tapasin vaimoni ja aloin seurustelle, vaikka hän ei ollut todistaja. rakastuin tulisesti ja kielsin olleeni sukupuoliyhteydessä, paitsi kerran myönsin, josta sain nuhteita seurakuntani taholta. Tuleva vaimoni alkoi kuitenkin tutkimaan erään sisaren kanssa, koska en ollut jättänyt seurakuntaa, vaikka minua tarkkailtiinkin ja välillä kyseltiin, olinko harrastanut sukupuoliyhteyttä. Kielsin kaiken.
Vajaan puolen vuoden seukkailun jälkeen menimme naimisiin (tein sen vanhempieni pyynnöstä), vaikka vaimoni ei ollut vielä jt, mutta kävi kanssani kokouksissa ja oli kuuntelemassa nuhdesaarnaani kanssani. Vaimoni kävi kokouksissa ja edistyi myöhemmin kasteelle kolmen vuoden päästä Ruotsissa asuessamme. Olin saanut hänet vakuuttumaan kaikesta.
Olen monista kokemuksistani kiitollinen silti, vaikka nykyään tekisinkin toisin. Olisin rehellinen itselleni ja muille (tuolloin pelkäsin erottamista ja sen tuomia sanktioita). Olin kaikenlaisten kyttäilyjen ja juorujen kohteena, idioottimaisten utelujen kohteena. Nykytietoni valossa en hyväksyisi enää sellaista nöyryytystä kenekään taholta.
Vaikka päätös on sinun, niin toimisin sinuna näin;
Eroaisin järjestöstä, hankkisin tietoa (kuten olet jo tehnytkin), miksi jt uskonto ei ole se totuus, jota he väittävät ja joka on meille exille joskus manipuloitu päähän. Eräs vasta itse jehovantodistajista eronnut antoi myös minulle hyvän vinkin. Hän oli soittanut jt ystävilleen ja hyvästeli heidät tavallaan. Voisi olla hyvä idea!
Kaksoiselämään ei kannata sortua, eikä antaa kenekään pomutella sinua uskonnon nimissä! Päätös vaatii tietenkin rohkeutta tunnustaa tosiasiat, mutta palkitsee jäljestäpäin oikealla elämällä. Olemme olleet pian 23 vuotta naimisissa ja olemme onnellisia, vaikka kumpikaan emme ole todistajia. Meidän ei tarvi teeskennellä. uskomme Jumalaan edelleen ja oikeudenmukaisuuden voittoon, sillä olemme nähneet omin silmin sen teennäisyyden järjestössä, joka vallitsee ja varmasti kulissien takana on vielä karmeampaa. Tosin syyllistyin siihen ennen itsekkin, mutta valheen ajat ovat minun kohdaltani ohi ja vasta nyt arvostan todellisia ystäviä, jotka eivät koskaan jätä.
Moi!
Olipas tutunkuuloinen tarina tai kokemus. Olin 20 vee, kun tapasin vaimoni ja aloin seurustelle, vaikka hän ei ollut todistaja. rakastuin tulisesti ja kielsin olleeni sukupuoliyhteydessä, paitsi kerran myönsin, josta sain nuhteita seurakuntani taholta. Tuleva vaimoni alkoi kuitenkin tutkimaan erään sisaren kanssa, koska en ollut jättänyt seurakuntaa, vaikka minua tarkkailtiinkin ja välillä kyseltiin, olinko harrastanut sukupuoliyhteyttä. Kielsin kaiken.
Vajaan puolen vuoden seukkailun jälkeen menimme naimisiin (tein sen vanhempieni pyynnöstä), vaikka vaimoni ei ollut vielä jt, mutta kävi kanssani kokouksissa ja oli kuuntelemassa nuhdesaarnaani kanssani. Vaimoni kävi kokouksissa ja edistyi myöhemmin kasteelle kolmen vuoden päästä Ruotsissa asuessamme. Olin saanut hänet vakuuttumaan kaikesta.
Olen monista kokemuksistani kiitollinen silti, vaikka nykyään tekisinkin toisin. Olisin rehellinen itselleni ja muille (tuolloin pelkäsin erottamista ja sen tuomia sanktioita). Olin kaikenlaisten kyttäilyjen ja juorujen kohteena, idioottimaisten utelujen kohteena. Nykytietoni valossa en hyväksyisi enää sellaista nöyryytystä kenekään taholta.
Vaikka päätös on sinun, niin toimisin sinuna näin;
Eroaisin järjestöstä, hankkisin tietoa (kuten olet jo tehnytkin), miksi jt uskonto ei ole se totuus, jota he väittävät ja joka on meille exille joskus manipuloitu päähän. Eräs vasta itse jehovantodistajista eronnut antoi myös minulle hyvän vinkin. Hän oli soittanut jt ystävilleen ja hyvästeli heidät tavallaan. Voisi olla hyvä idea!
Kaksoiselämään ei kannata sortua, eikä antaa kenekään pomutella sinua uskonnon nimissä! Päätös vaatii tietenkin rohkeutta tunnustaa tosiasiat, mutta palkitsee jäljestäpäin oikealla elämällä. Olemme olleet pian 23 vuotta naimisissa ja olemme onnellisia, vaikka kumpikaan emme ole todistajia. Meidän ei tarvi teeskennellä. uskomme Jumalaan edelleen ja oikeudenmukaisuuden voittoon, sillä olemme nähneet omin silmin sen teennäisyyden järjestössä, joka vallitsee ja varmasti kulissien takana on vielä karmeampaa. Tosin syyllistyin siihen ennen itsekkin, mutta valheen ajat ovat minun kohdaltani ohi ja vasta nyt arvostan todellisia ystäviä, jotka eivät koskaan jätä.