Kirjoittaja Jaakko Ahvenainen » 08.12.2008 22:16
Vaan eikö joulu ole pakanallinen juhla! Onhan toki: vasta neljännellä vuosisadalla sille kulttuuris-filosofisesti keksittiin antaan Jeesuksen, Jumalan todellisen valon, joka valaiseen koko maailman, syntymän merkitys. Muutoinhan vedettiin nykykielellä ns. "perseet olalle"-juhlaa, missä kirkastuva valo oli uuden elämän visio ja ajan seksikultti kukoisti, kuten nytkin, sillä ei ole - sanoo siirakki - sellaista juhlaa nykyäänkään, mitä ei ennen olisi ollut.
Mutta konsa olut tuopissamme vaahtoaapi ja hampaamma sian (saatanallisen saastainen eläin, jota kukaan tosiuskovainen ei syö) persuksiin iskemma ja sitä niin maar ylettömästi sisuksiimme ahtaamme, jottas kokonaisesta vyöstä (pituutta ei tarkemmin määritetty) loppuupi viimeinenkin, ja koko vyö, jolla itsemma olemma vyöttäneet joutaapi poijes paneman, kuten edesmennyt Juice myötätodistaapi.
Vaan älkäämme myöskään lahjuksia unohtako, sillä se on totisesti Valtakunnan mieleen, olletikin, jos syvällisessä synnintunnossamma sen hänelle lahjalootaa tiputtamamma pitääpi, kuten hyvä tapa sallii ja etenkin suopi. Mitäs suurempi on synnintunto, sitä suurempi olkoon lahjus, koskapa jopa paavi (itse perkele omassa omituisuudessaan) tätä suorastaan vaati.
Näin sitä suuressa synnintunnossa sopiipi Jehovaakin lähestyä valtakunnansalilla ylenpalttisen armon vuonna 28.12.2008. Vaan ken joulua, tätä pakanallista juhlaa muutoin viettääpi, antamatta ylenpalttisen suuria kahisevia seteleitä lahjalootaan pannakseen, hän totisesti -sanoo siirakki- on harmaketoonissa tuhkana tuuleen häviävä, eikä kukaan hänen muistoaan muista. Näin uskollinen ja vähä-älyinen palvelija muistuttaapi. Amen.
Vaan eikö joulu ole pakanallinen juhla! Onhan toki: vasta neljännellä vuosisadalla sille kulttuuris-filosofisesti keksittiin antaan Jeesuksen, Jumalan todellisen valon, joka valaiseen koko maailman, syntymän merkitys. Muutoinhan vedettiin nykykielellä ns. "perseet olalle"-juhlaa, missä kirkastuva valo oli uuden elämän visio ja ajan seksikultti kukoisti, kuten nytkin, sillä ei ole - sanoo siirakki - sellaista juhlaa nykyäänkään, mitä ei ennen olisi ollut.
Mutta konsa olut tuopissamme vaahtoaapi ja hampaamma sian (saatanallisen saastainen eläin, jota kukaan tosiuskovainen ei syö) persuksiin iskemma ja sitä niin maar ylettömästi sisuksiimme ahtaamme, jottas kokonaisesta vyöstä (pituutta ei tarkemmin määritetty) loppuupi viimeinenkin, ja koko vyö, jolla itsemma olemma vyöttäneet joutaapi poijes paneman, kuten edesmennyt Juice myötätodistaapi.
Vaan älkäämme myöskään lahjuksia unohtako, sillä se on totisesti Valtakunnan mieleen, olletikin, jos syvällisessä synnintunnossamma sen hänelle lahjalootaa tiputtamamma pitääpi, kuten hyvä tapa sallii ja etenkin suopi. Mitäs suurempi on synnintunto, sitä suurempi olkoon lahjus, koskapa jopa paavi (itse perkele omassa omituisuudessaan) tätä suorastaan vaati.
Näin sitä suuressa synnintunnossa sopiipi Jehovaakin lähestyä valtakunnansalilla ylenpalttisen armon vuonna 28.12.2008. Vaan ken joulua, tätä pakanallista juhlaa muutoin viettääpi, antamatta ylenpalttisen suuria kahisevia seteleitä lahjalootaan pannakseen, hän totisesti -sanoo siirakki- on harmaketoonissa tuhkana tuuleen häviävä, eikä kukaan hänen muistoaan muista. Näin uskollinen ja vähä-älyinen palvelija muistuttaapi. Amen.