Veljesseura.org

Seurasin oman kasvattiäitini kuolemista useita päiviä. Kuoleminen on kovaa työtä; pulssi hakkaa, kuume korkealla, happiviikset, kipupumppu olkapäässä jne.

Kuoleman viimeinen tullessa, koin sen lähes yliluonnollisena asiana. Siinä se ihminen on, mutta silti ei enää ole.

Kasvattiäitini oli hieman yli 60-vuotias, eli liian nuori kuolemaan. Tunteet olivat tietysti pinnassa. Silti, järjelläkin ajatellen, en kykene ajattelemaan, että tässä oli kaikki. Järkeeni ei mahdu, ettei mitään jäänyt jäljelle, ettei mitään ole enää tälle ihmiselle tarjolla. En voi uskoa kaiken vaan loppuvan.

Uskon siis kuoleman jälkeiseen elämään. Mitä se on, missä ja millaisessa olomuodossa? Kukaan ei ole tullut kertomaan ja jos tulisi, juoksisin psykiatriselle osastolle.

Kuoleman näkeminen vierestä poistaa kuoleman pelon. Useimmille käy näin. Mielenkiintoista olisi tietää psykiatrien selitys tälle ilmiölle.

Lehtiveli kirjoitti:Yksi suurin syy siihen, että ihmiset kuuluvat Jehovan todistajien tapaisiin uskonnollisiin järjestöihin on kuoleman pelko ja toivo kuoleman jälkeisestä elämästä.

Kuolemanpelko on monen uskonnolliseen yhteisöön tai kirkkokuntaan kuuluvan osa. Kaiketi osa siitä on pelkoa kivusta, pelkoa tuntemattomasta, tai helvetinpelkoa, tms. -en tiedä, eikä passaa yleistää.

Mutta se voi liittyä esim. äärimmäisen ankaraan stressiin, missä elimistö on kuluttanut voimavaransa loppuun, kuten minulla. Se oli varsin karmiva kokemus. Sydän tuntui läpättävän, kuin lampaan saparo. Koko elimistö meni jonkinlaiseen shokkiin. Edes pisaraa verta (sokrimittausta varten) ei sormenpäästä saatu.

Tilanteeseen johti noin parin viikon äärimmäinen työponnistus hyvin vaativassa tehtävässä. Kaiketi ihminen on rakennettu niin, että tietty stressi on hyväksi, mutta sitetorajan ylityttyä kropan heikoin lenkki pettää, kenellä mikäkin, kokonaisuuden suojelemiseksi.

Vasta kun uskalsin avata sydämeni Jumalan rakkaudelle ja tunnustaa että tunnen vetoa kuolemanjälkeiseen elämään sain tehtyä ratkaisun erota koko Vt-järjestöstä(vein paperin eilen). vuosien toimettomana olon jälkeen luulin vain voivani jättäytyä pois, mutta ei, tei teon josta minun olisi pitänyt katua ja lähteä takaisin. Päätökseni olla nöyristelemättä Vt-seuraa pitää ja nyt on edessä miten aikuiset lapseni ja heidän puolisonsa tulevat suhtautumaan minuun.

Minä uskon ylösnousemukseen, koska Jeesus on kuolemallaan voittanut kuoleman ja lunastanut meidät. Vartiotornilaiseen odotteesen en usko. Todistajien paratiisi kun ei edes ole osa Jumalan valtakuntaa, näin olen ymmärtänyt.

Ymmärrän luullakseni teitä exiä jotka ette enää usko Jumalaan. Onhan se raju kokemus kun huomaa tulleensa petetyksi uskonnon taholta, ja niinpä irtiotto Vartiotorniseurasta merkitsee usein myös haluttomuutta korjata todistajien aikaansaamaa vääristynyttä jumalakuvaa. Tosiaan, kukapa sitä halauaisi palvella mieleensä istutettua kuvaa lakihenkisestä suorituspainotteisesta jumalasta kun vaihtoehtona on vapaus jatkuvasta suorittamisesta.

Kannattaisi kuitenkin harkita sitä mahdollisuutta, että viallisen jumalakuvan korjaaminen ja tervehenkisen uskon löytäminen voisi sittenkin olla vielä vapauttavampaa kuin vapaus uskosta. Pyhä Henki on kohtelias ja huomaavainen, joten usko ei tee ihmisestä vastenmielistä tai jotenkin outoa, vaan usko antaa elämälle tarkoituksen ja tietynlaisen ilon ja rauhan jokapäiväiseen elämään.

En kyllä itsekään usko enää kuolemanjälkeiseen elämään. Siinä jeput olivat oikeassa että kuoleman jälkeen ei ole mitään, on vain pelkkä iso tyhjyys. Se onkin ehkä ainoa oppi joka niiltä ajoilta on mieleen jäänyt. Toki mitenkään en väheksy niitä jotka uskovat kuolemanjälkeiseen elämään. Kunhan se ei ole jeppujen parasiittitoivon kaltaista haahuilua. Siinä pettää vain itseään.

edit: itseä ainaki tuon tosiseikan tunnustaminen on auttanut. Suhtautuminen kuolemaan ja elämään ja siihen ohueen lankaan siinä välissä on muuttunut. En pelkää kuolemaa, koska tiedän että ei se oo ollenkaan niin huono olotila. Itse asiassa jeppuaikoina pelkäsin kuolemaa paljon enemmän. Koska silloin ei voinut olla koskaan täysin varma että pääseekö sinne paratiisiin vai ei. Nyt voi olla aivan varma ettei pääse koska sellaista ei ole eikä tule

En pelkää kuolemaa enkä sitä mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Veljeni kuoli muutama vuosi sitten ja näin kuoleman silmästä silmään ja voin sanoa, että oli kauhea kokemus. Kuoleminen on vähitellen tukehtumista eikä mitään kaunista katsottavaa. Jaksan kuitenkin uskoa ylösnousemukseen.

Lehtiveli kirjoitti: Nyt kun olen pohtinut asioita uudelleen, en ainakaan tällähetkellä edes kaipaa "toivoa kuolemanjälkeisestä". Mielestäni on melko vapauttavaa ajatella, että tämä elämä on kaikki mitä on. Ei tarvitse kuin elää ja pyrkiä olemaan onnellinen ja tehdä hyviä tekoja. Siinäpä yksinkertainen elämän tarkoitus, eikä tarvitse pelätä tuonpuoleista.

On hyvä elää tänään tässä ja nyt, sillä vain tämänpuoleisesta elämästä on varmuus. Jos panostaa tässä elämässä liikaa tuonpuoleiseen, haaskaa elämäänsä tyhjän tavoitteluun.

Uskon riskin menettää tuonpuoleisessa elämässä jotain olevan huomattavasti pienemmän kuin riskin, joka muodostuu kurkottamalla tässä elämässä liiaksi tuonpuoleiseen ja menettävän siten tässä elämässä aikaa ja energiaa.

Varsinkin jehovat, jotka uskovat seuraamalla Vartiotorni-seuran valheita ostavansa itselleen paikan paratiisista, menettävät koko panostuksensa, sillä yksikään Vartiotorni-seuran ennusteita ei ole koskaan toteutunut, eikä tule toteutumaan myöskään paratiisi-odote.

m.näätinki kirjoitti: Hänellä oli niin kiire nähdä pian rakastamansa Kristus että kun toiset yrittivät estää hänen teloitusareenalle menoansa Roomaan,niin hän esti toisia kristittyjä piilottamasta häntä.
Siis ilmeisen selvästi EI MITÄÄN kuolemanpelkoa.Enemmänkin kuoleman halveksuntaa.
No,hän ei aivan ole esimerkkini,mutta kyllä se tekee meistä uskovista erinlaisen muihin nähden.Meillä ei ole mitään syytä pelätä kuolemaa.

Juuri niin. Ilman uskoa moni pelkää kuolemaa, uskonto taas antaa toivoa siitä, että elämä jatkuu vielä jossakin muodossa. Tämä taitaa olla yhteistä kaikille maailman uskonnoille. Ei muslimikaan pelkää kuolemaa ohjatessaan matkustajakoneen päin WTC-torneja.

Ilman uskoa tuonpuoleisesta jokainen terve ihminen pelkää kuolemaa sen verran, ettei halua kuolla ainakaan ennenaikaisesti. Uskonnolle on siis selvästi tilaus olemassa. Pelko on tehokas markkinointikeino ja kuolemattomuus meille kuolevaisille kieltämättä houkutteleva ajatus.

Se, täyttääkö tämä tuote, uskonto, ne lupaukset joilla sitä kaupataan on taas... noh, uskonasia

,mutta sinnepäin kuitenkin.
En nyt muista kirjoitinko ihan tuon 200 luvulla olleen piispan nimeä oikein,mutta hän oli ääri esimerkki ihmisestä joka "kiiruhti kuolemaan",ei vain kuvainnollisesti vaan ihan oikeasti.
Hänellä oli niin kiire nähdä pian rakastamansa Kristus että kun toiset yrittivät estää hänen teloitusareenalle menoansa Roomaan,niin hän esti toisia kristittyjä piilottamasta häntä.
Siis ilmeisen selvästi EI MITÄÄN kuolemanpelkoa.Enemmänkin kuoleman halveksuntaa.
No,hän ei aivan ole esimerkkini,mutta kyllä se tekee meistä uskovista erinlaisen muihin nähden.Meillä ei ole mitään syytä pelätä kuolemaa.
Tämä nyt oleva maallinen elämäntaipaleemme on meille vain väliaikaista.
Itse uskon Jeesuksen sanoihin:"joka minuun uskoo elää,vaikka olisi kuollutkin".
Missä tämä kuolemanjälkeinen elämämme on,on sitten eriasia.Se on siellä,mihin Paavali vietiin katsomaan asioita mistä ei ole lupa puhua.

Jt aivopesu saa aikaan asetelman:"usko harmagedonin jälkeiseen elämään järjestön lailla tai kuole.
Se on kiristystä,johon ihmiselle ei ole annettu valtaa.
"Isolle Pahalle" on aivan se ja sama mihin uskomme,kunhan emme vain usko Jeesuksen kuolleen puolestamme ja emme laita Jeesusta ykköseksi.
Jos on jt tai jättää jt opin on se sama "Isolle Pahalle".
Mutta voi!Jos ihminen alkaa puhua Jeesuksesta ja yksin hänestä on saatanalla peli pelattu tuon ihmisen kohdalta.Tuo ihminen saa ikuisen elämän,hän ei ja sekös häntä kismittää.

Siinä onkin se hyvä puoli, että "luopiopuolella" voi olla avoin uusille tulkinnoille. Jos joskus itse satun hurahtamaan uskoon, olen valmis muuttamaan mielipiteitäni. Tai jos jostain kumman syystä jumala voidaan tieteellisesti todistaa..

On vapaus uskoa mihin haluaa.

Tökkäsin "En"-vaihtoehtoa, koska tällä hetkellä fiilikset aiheen suhteen ovat miinuksen puolella. Kaiken järjen mukaan minun pitäisi uskoa kuoleman jälkeiseen elämään, kun kerran Jumalaankin uskon ja Raamattua pläräilen, mutta katkaistuani henkisesti suhteeni VT-seuraan, olen päättänyt aloittaa kaiken puhtaalta pöydältä tulkintojen suhteen. En siis ole varma, mitä uskoa. Vielä? Koskaan? Kuka ties.

Periaatteessahan Raamatun opit kuolemanjälkeisestä elämästä voisivat tarkoittaa mitä tahansa kummittelusta sielunvaellukseen, tai olla kokonaan vertauskuvallisia. En tiedä, uskallanko ikinä edes tehdä mitään "varmoja tulkintoja" tuollaisesta asiasta.

Katsokaas kun pessimisti ei pety.

Alueveli kirjoitti:

Jakke kirjoitti:

kirjallisuusveli kirjoitti:Mulla alkaa vähitellen mennä usko elämän jälkeiseen kuolemaan

Siis mitä häh? Onko tuo sun allekirjoituksena oleva lainaus todella VT:stä???

Onhan se
Hassu sattuma, juuri Lehtiveljen kanssa keskusteltiin tuosta luvallisesta valehtelusta.

Ok... Veikkokin voi taas hyvillä mielin jakaa lausuntojaan tiedotusvälineille. Voi elämä.

Jakke kirjoitti:

kirjallisuusveli kirjoitti:Mulla alkaa vähitellen mennä usko elämän jälkeiseen kuolemaan

Siis mitä häh? Onko tuo sun allekirjoituksena oleva lainaus todella VT:stä???

Onhan se
Hassu sattuma, juuri Lehtiveljen kanssa keskusteltiin tuosta luvallisesta valehtelusta.

kirjallisuusveli kirjoitti:Mulla alkaa vähitellen mennä usko elämän jälkeiseen kuolemaan

Siis mitä häh? Onko tuo sun allekirjoituksena oleva lainaus todella VT:stä???

Mulla alkaa vähitellen mennä usko elämän jälkeiseen kuolemaan