Veljesseura.org

[quote="rippeli"]Parasta mitä minulle on tapahtunut erottamisen jälkeen on se, että vuosien rämpimisen jälkeen huomasin eräänä päivänä, että elämässäni on vihdoin kaikki asiat kunnossa. [/quote]

Tuota odottaessa. T: lähiaikoina erotettu, koko ikänsä jt kuulunut.

Parasta mitä minulle on tapahtunut erottamisen jälkeen on se, että vuosien rämpimisen jälkeen huomasin eräänä päivänä, että elämässäni on vihdoin kaikki asiat kunnossa. Se oli omituinen tunne ja yhdistän sen yhä onnellisuuteen. Tunnen sen suurimmaksi saavutuksekseni, ja vaikka en tätä tilaa enää koskaan toista kertaa saavuttaisikaan, tiedän että olen ainakin kerran elämässäni kokenut sen.

[quote="sorbet"]aina piti olla menossa: kokousta, kenttää, konvaa, kirjistä...kotona ei osannut olla ollenkaan kun koko ajan oli tuli hännän alla.[/quote]
Noin saattaisi käydä myyntihenkilöstölle jossain markkinatalousorientoituneessa firmassa... Mutta että Vt-seurassa, en saata uskoa tätä todeksi! (Vaatikaa nyt ainakin enemmän palkkaa!)

Todella hyvä poitti tuo Paula, että ystäviä muutenkin kuin sen takia, että uskoo samaan asiaan. Eipä omalle kohdalle osunut todistaja aikana sellaisia ystäviä, jotka olisivat kovin luotettavia ja vilpittömiä olleet, päälle päin vain näytti siltä. Vaikka kuinka tienraivaajaa oltaisiin oltu, niin juoruttiin silti. Tiesi koko etelä-suomi meidän perheen asiat. Onneksi nykyään on ystävät, vähäisempi joukko kuin niin sanotut ystävät ennen, mutta sitäkin luotettavammat.

Uuden elämän rakentelu....

Omaa aikaa, omat ajatukset, ystävät ystävyyden vuoksi eikä siksi että ovat samassa uskonnossa.

Näkee elämän mahdollisuutena, ihana kuunnella muiden elämäntarinoita ja nauttia siitä ettei tarvi itsekään enään elää tietyn viitekehyksen sisällä!

.....eli vapaus elää ja ajatella, rakastaa ja olla rakastettu ihan vaan ihmisenä.

Jatkuva huono omatunto on poistunut.
Kaikki pakko tekemiset on jääneet todella vähälle. Ennen oli pakko tutkia, pakko kenttäillä, pakko pitää puheita jne.

Nyt teen asioita, kun siltä tuntuu ja jos ei tunnu niin en tee. Vapaus päättää itse tuo minulle päivittäin iloa. Ennen tuntui, että säädökset ja ryhmän paine sanelee ihan kaiken, niin kuin ne tekivätkin. Jopa hengittäminen on helpottanut, ennen tuntui kokouksiin ja kentälle mennessä, että norsu istuu rintakehän päällä, eipä istu enään!!! :D Olen perustanut oman perheen, joka rakastaa minua kaikkine vikoineen ja puutteineen. En voinut koskaan uskoa, että kohtaan tälläistä rakkautta, jota olen kohdannut mieheni tavattuani. Avioliitosta annettiin niin negatiivinen kuva Raamatussa. Inhosin Raamatussa niitä kohtia, joissa puhuttiin, että vaimon on oltava alamainen miehelleen. Sai kuulostamaan vaimon roolin samalta kuin tiskirätin roolin...
Nykyään on vapaus pukeutua miten haluaa, hameet on väistyneet farkkujen tieltä. Laukku on keventynyt, kun ei tarvitse raahata Raamattua ja kolmea kiloa lehtiä jatkuvasti mukana. Nyt laukussa kulkee kolme kiloa meikkejä, ei vaites :lol: Elämän tyylini on rauhoittunut, aina piti olla menossa: kokousta, kenttää, konvaa, kirjistä...kotona ei osannut olla ollenkaan kun koko ajan oli tuli hännän alla. Nyt minusta on kuoriutunut oikea koti-ihminen, kotona on kiva olla, poltella kynttilöitä ja ottaa ihan rennosti. Kirjahyllyssä ja levyhyllyssä uskaltaa pitää kaiken ihan näkösällä, kun ennen oli aina jotain piilossa jossain, jos vaikka joku tiukkapipoinen todistaja tykkäisi pahaa. Musiikista, kirjoista ja leffoista voi puhua ihan avoimesti, ennen piti tarkaan miettiä kelle kertoo ja mitä kertoo. Joku löysi aina jotain moraalitonta mistäkin kirjasta tai leffasta. Vapaalla ollessaan ,ei enään kyräile ja katsele, että seisooko joku vanhin selän takana :shock:
Mulla ne elämän muutokset on tälläisiä, pieniä, mutta antavat sitäkin enenmän minulle iloa :D

Itse olen vauvasta asti kasvatettu JT: oppeihin, joten ero järjestöstä ei ole ollut mitenkään helppo. Järjestöstä eroaminen on enemmän ja vähemmän aiheuttanut kausittaisia, syviäkin syyllisyyden ja epävarmuuden tunteita. Tämä ei kuitenkaan johdu siitä, että pätkääkään uskoisin JT-oppiin enää, tai että haluaisin palata takaisin, vaan enemmänkin siitä sisään syvään juurrutetusta "syyllisyydestä" ja rankaisemisen "pelosta". Se on jotenkin niin syvällä, ettei siitä toivu edes 14-vuodessa.

Positiivista on se, ettei tarvitse enää käydä kentällä ja pitää "puheita", tai siis niitä pakollisia "tutkistelulavasteita". :wink:
Toisaalta koetan kasvattaa myös omat lapseni niin, että he saavat itse valita oman uskonnollisen mielipiteensä aikuisiässä. Koetan tuoda heille tutuiksi erilaisia uskomuksia ja uskontoja mahdollisimman laajasti ja olen toitottanut toitottamastani päästyäni, että jokainen saa uskoa siihen mikä hyvältä tuntuu.

Mun elämänlaatuni ei ole varsinaisesti parantunut tai pahentunut erottamisen jälkeen... mutta muotoaan se on muuttanut. Ehkä enemmän tällähetkellä osaa kyseenalaistaa, mutta "totuuden" etsiminen on niin kovasti verissä, että se ei jätä rauhaan hetkeksikään. Käsitys siitä, mistä sen totuuden löytää on kuitenkin muuttunut aika radikaalisti... :D

Parasta:
1. Ikuinen syyllisyys loppui
2. Paniikkihäiriö lieveni, kun almanakka tuli omaan käyttöön, eikä siellä enää lue pakollista ti,to+su+ konventit,kierrosviikot+kenttä + oma tutkiminen + mahd. tutkistelun johtaminen (mulla oli niitä oikeestaan ihan loppuaikaa lukuunottamatta koko ajan)
3. Löyty se oikea kutsumus, miksi mä tällä palolla pyörin
4. Mahdollisuus/uskallus mennä mukaan yhteiskuntapolitiikkaan
5.Vapaus
6. Rehellisyys
7.Uuden asian opiskelu ihan vaan omaksi iloksi, vaikka siitä ei miksikään valmistu. Ennen ei olis ollu aikaa, eikä syyllisyydeltä ees uskaltanu mennä
8. Paremmat välit sukulaisten kanssa, kun ei koko ajan piinaa ajatus, et ne ei ole mukana
9. Uusia mahdolisuuksia ja ihmisiä
10. Rakkauttakin kotitarpeiksi
11. Kiitollisuus siitä, että oli mukana, mutta kuitenkin älysi lähteä pois kun tuli sen aika. Paljon huonomin olis voinut käydä. Aikansa kutakin.

Parasta on vapaus. Parasta on, että lapseni ovat kasvaneet vapaiksi. Se ei tarkoita ainoastaan vapautta vt-seuran typeristä käyttäytymissäännöistä vaan vapautta kasvaa ihmisinä, luoda itse omaa elämäänsä ja hakea itse sille suuntaa.

oman perheen perustaminen

[quote="Guest"]Mikä on paras asia mitä sinulle on tapahtunut jt:sta eroamisen jälkeen/johdosta?

Eroaminen itsessään on monille pitkä ja raskas prosessi, josta voi olla hyvin vaikea toipua, mutta miten se on loppujen lopuksi vaikuttanut elämänlaatuusi?[/quote]
Parasta on vapaus pohtia asioita. Toiseksi parasta se, että olen päässyt tekemään kiinnostavia töitä, JT-aikoina jouduin valitsemaan ihan vääränlaisia hommia.

Vapaus olla oma itseni hyvine ja huonoine puolineni. Se ei tietenkään onnistunut heti, koska Jt-elämä jättää jälkensä persoonaan.

Paljonkin, mutta eräs yksi asia oli se, että uskalsin ryhtyä toteuttamaan haaveitani. Olen aina tanssinut ja jatkoin sitä lisää ja liityin erilaisiin tanssiryhmiin, jossa sain matkustella ja esiintyä. Rupesin myös tekemään erilaisia promo töitä, joita en olisi JT aikana uskaltannut (ihan kuin niissä olisi ollut jotain väärää)Vapaus on kyllä se sana, mikä tulee mieleen. Elän erittäin normaalisti en ole rappiolla, mutta vaikka olisinkin, sekin olisi oma valintani siinä vaiheessa, eikä jonkun uskonnon sanelema. Ei elämää voi elää pumpulissa tai laput silmissä. Elämä tulee ennemmin tai myöhemmin eteen ja siinä vaiheessa uskonkäsitykset punnitaan.

Ihan parasta on se, ettei tarvitse enää käydä salilla ja konventeissa kuuntelemassa puuduttavia esityksiä ja rampata kentällä ei kiinnostuneiden ihmisten luona.

Mikä on paras asia mitä sinulle on tapahtunut jt:sta eroamisen jälkeen/johdosta?

Eroaminen itsessään on monille pitkä ja raskas prosessi, josta voi olla hyvin vaikea toipua, mutta miten se on loppujen lopuksi vaikuttanut elämänlaatuusi?