Kirjoittaja Aamu » 13.06.2007 11:51
Minulla on myös samanlaisia havaintoja kuin mm. Jakella; joissain jt-pariskunnissa mies on selvästi alistanut naisen, joissain taas nainen käyttelee valtaa kulisseista. Oli myös sellaisia, joissa mies ei olisi selvästikään halunnut "olla pää", mutta kun oli pakko. Naisesta taas tuli ärsyttävä huoleton haihattelija, kun eihän sen tarvinnut välittää mistään muusta kuin kanssasisarten kanssa seurustelusta, ainakaan jos lapsia ei ollut. Ja sitten oli vielä niitä, joilla homma näytti oikeasti toimivan, ainakin ulospäin he olivat luoneet täydellisen vt-oppien mukaisen perheen, ja en yhtään epäile, etteivätkö he olisi saattaneet jopa olla onnellisiakin!
Itse en jt-aikoinani parisuhteessa elänyt, mutta nykyisessä suhteessani huomaan jt-oppien yhä vaikuttavan minuun. Olen selkeästi johtajatyyppi, mutta vähän häpeilen sitä, eihän sellainen heikommalle astialle sovi. Odotan myös mieheni ottavan vastuun kaikesta ja hermostun hänelle, jollei hän niin tee. Usein huomaan sanovani hänelle "mikset sinä tee näin ja näin, kuten sinun
kuuluisi tehdä?" johon hän vastaa kysymällä "miksi kuuluisi?". Onneksi olemme keskustelleet tästä ja alan päästä pahoista tavoistani, vaikka välillä yllätänkin itseni ajattelemasta kuin todistaja...
Niin tiukkaan sitä aikoinaan istutettiin sitä kaavaa siitä, millainen aviomies on sopiva ja millainen vaimon on oltava.
Minulla on myös samanlaisia havaintoja kuin mm. Jakella; joissain jt-pariskunnissa mies on selvästi alistanut naisen, joissain taas nainen käyttelee valtaa kulisseista. Oli myös sellaisia, joissa mies ei olisi selvästikään halunnut "olla pää", mutta kun oli pakko. Naisesta taas tuli ärsyttävä huoleton haihattelija, kun eihän sen tarvinnut välittää mistään muusta kuin kanssasisarten kanssa seurustelusta, ainakaan jos lapsia ei ollut. Ja sitten oli vielä niitä, joilla homma näytti oikeasti toimivan, ainakin ulospäin he olivat luoneet täydellisen vt-oppien mukaisen perheen, ja en yhtään epäile, etteivätkö he olisi saattaneet jopa olla onnellisiakin!
Itse en jt-aikoinani parisuhteessa elänyt, mutta nykyisessä suhteessani huomaan jt-oppien yhä vaikuttavan minuun. Olen selkeästi johtajatyyppi, mutta vähän häpeilen sitä, eihän sellainen heikommalle astialle sovi. Odotan myös mieheni ottavan vastuun kaikesta ja hermostun hänelle, jollei hän niin tee. Usein huomaan sanovani hänelle "mikset sinä tee näin ja näin, kuten sinun [b]kuuluisi[/b] tehdä?" johon hän vastaa kysymällä "miksi kuuluisi?". Onneksi olemme keskustelleet tästä ja alan päästä pahoista tavoistani, vaikka välillä yllätänkin itseni ajattelemasta kuin todistaja... ;) Niin tiukkaan sitä aikoinaan istutettiin sitä kaavaa siitä, millainen aviomies on sopiva ja millainen vaimon on oltava. :evil: