Veljesseura.org

Vieras kirjoitti:Esim. Me Naiset julkaisi muutama vuosi sitten sen naisen kertomuksen, joka ajautui siihen että kotona vajosi sohvalle odottamaan maailmanloppua. Kunnes sai erottua. Tarina on netissä ja tulostettavissa.

Nellique kirjoitti:"Oma-aloitteista ystävyyttä ja aitoa rakkautta" *repeää*

Bergerac:
Laumaopuksen ohjeet vilpittömille jt-vanhimmille kirjoitti:
Äskettäin seurakunnan yhteyteen tulleet tarvitsevat erityisesti huomiota.
Tullessaan ensimmäistä kertaa valtakunnansaliin uudet saattavat tuntea olevansa vieraita; me haluamme muuttaa tuon tunteen lämpimäksi ystävyyden tunteeksi.
Jos havaitset jonkun uuden seisoskelevan yksinään tai juttelevan vain sen kanssa, joka pitää hänelle tutkistelua, tee aloite lähestyäksesi ja tervehtiäksesi häntä ja esitelläksesi hänet toisille.
Opeta yleisönpalvelijoita tervehtimään uusia ja muistuta heitä silloin tällöin sen tekemisestä.
Valmenna kaikkia veljiä ja sisaria lähestymään uusia ja tutustumaan heihin oma-aloitteisesti.Voit viettää aikaa uusien kanssa muinakin aikoina, kenties käydä heidän kotonaan tai kutsua heidät omaan kotiisi.
Tällainen henkilökohtainen kiinnostus saa heidät näkemään että Jehovan kansan keskuudessa vallitsee aito rakkaus.

Jaakko Ahvenainen kirjoitti: Niukin naukin ajoissa salille, jotkut kättelevät jotkut eivät. Ja ohjelman loputtua kiiruusti kotiin, paitsi jos on ihka uusi tai eteiseen tulijan "päänahka" muutoin arvokas. Päänahan arvosta riippuen erinäisiä huomionosoituksia suodaan, joka saa uuden "systeemistä" tietämättömän luulemaan saapuneensa vihdoin uskonnollisen päämääränsä kliimaksiin. Tätä ylitsevuotavaa ystävällisyyttä, yms. kutsutaan ammattiterminologiassa "rakkauspommitukseksi". Aikanaan se loppuu yhtä äkisti kuin on alkanutkin. Mutta enhän ole Jehovan todistaja, omaan vain sen nylkemättömän päänahkani.

Laumaopuksen ohjeet vilpittömille jt-vanhimmille kirjoitti:Äskettäin seurakunnan yhteyteen tulleet tarvitsevat erityisesti huomiota.
Tullessaan ensimmäistä kertaa valtakunnansaliin uudet saattavat tuntea olevansa vieraita; me haluamme muuttaa tuon tunteen lämpimäksi ystävyyden tunteeksi.
Jos havaitset jonkun uuden seisoskelevan yksinään tai juttelevan vain sen kanssa, joka pitää hänelle tutkistelua, tee aloite lähestyäksesi ja tervehtiäksesi häntä ja esitelläksesi hänet toisille.
Opeta yleisönpalvelijoita tervehtimään uusia ja muistuta heitä silloin tällöin sen tekemisestä.
Valmenna kaikkia veljiä ja sisaria lähestymään uusia ja tutustumaan heihin oma-aloitteisesti.
Voit viettää aikaa uusien kanssa muinakin aikoina, kenties käydä heidän kotonaan tai kutsua heidät omaan kotiisi.
Tällainen henkilökohtainen kiinnostus saa heidät näkemään että Jehovan kansan keskuudessa vallitsee aito rakkaus.
Se täyttää myös tyhjiön, joka syntyy, kun he jättävät entiset toverinsa ja maailmallisen ajanvietteen.

Valtakunnan palveluksessamme 1975/11 kirjoitti:Me kaikki haluamme olla vieraanvaraisia, mihin sisältyy todellinen sydämellisyys ja alttius vieraittemme ja tuntemattomien vastaanottamisessa ja kestitsemisessä. Niiden, jotka pyrkivät tulemaan päteviksi vanhimman tehtävään, tulisi erityisesti osoittaa tätä kiitettävää ominaisuutta, mikä merkitsee niin paljon lämpimälle yhteenkuuluvaisuuden hengelle seurakunnassa.
Eivät vain aikuiset, vaan nuoremmatkin voivat esitellä itsensä uusille tulokkaille ja toivottaa heidät tervetulleeksi

Nellique kirjoitti:Ilmeisesti seurakuntien sisällä ON aitoa välittämistä ja rakkautta, vai? Muutenhan kukaan ei olisi niin vietävissä? Eihän puhtaalla itsepetoksella pitkälle pötkitä? Kertokaa siitä seurakunnan sisäisestä tunnelmasta, jokin koukku siinä täytyy olla.

Nellique kirjoitti: Oikeasti. Mitä minä muka voin tehdä - oikeasti!??

Nellique kirjoitti: Ilmeisesti seurakuntien sisällä ON aitoa välittämistä ja rakkautta, vai? Muutenhan kukaan ei olisi niin vietävissä? Eihän puhtaalla itsepetoksella pitkälle pötkitä? Kertokaa siitä seurakunnan sisäisestä tunnelmasta, jokin koukku siinä täytyy olla.

Ilmeisesti seurakuntien sisällä ON aitoa välittämistä ja rakkautta, vai? Muutenhan kukaan ei olisi niin vietävissä? Eihän puhtaalla itsepetoksella pitkälle pötkitä? Kertokaa siitä seurakunnan sisäisestä tunnelmasta, jokin koukku siinä täytyy olla.

Alueveli: ...tuskin kannattaa tehdä yhtikäs mitään ennen kuin tuo fanaattisuus haihtuu.

Aamupalan jälkeen kävimme pikapikaa netissä missä vihdoin sain ladattua ne minulle lähetetyt konvettitiedostot tikulle. Pääsee kuuntelemaan ja nauttimaan ohjelmasta. Temppu ei ollut ihan yksinkertainen mutta onneksi paikan pitäjä tuli avuksi ja tiedostot siirtyivät tikulle.

Ajelimme takaisin kylän läpi kun bongasin valtakunnan salin. Pitkän matkaa hymyilin leveästi. Täälläkin on siskoja ja veljiä. Tosin missäpä ei meitä todistajia olisi. Hieman harmittaa tämä meidän aikataulu sillä olemme aina jossain pikkukylässä kun on kokousillat joten en ole päässyt niihin aikoihin, ihan liian pitkään aikaan. Mutta jospa taas kohta puolin onnistaisi.

Tuossa mietin että miten saan aikani kulumaan, sitten se iski. Konventtiohjelma! Vauhdilla kuulokkeet korville ja ohjelmaa kuuntelemaan.
En tiennyt että meidän seurakunnalla oli yksi ohjelmanumero jossa he vastailivat. Kun Xxx aloitti puheensa oli kuin olisi ollut kotona kokouksessa. Sitten kun ystävät rupesivat vastaamaan niin piti räpytellä kummasti roskia silmistä – mistä lie äkkiä sinne lennähtäneet? *naurua*. Ikävä hyökyi yllättävän voimakkaana kun kuuli äänet. Näin mielessäni aina kunkin vastaajan ja missä he istuivat. Turha sanoakaan että nautin ohjelmasta täysin siemauksin.