Ystävästä tuli jehovantodistaja

Lähetä vastaus


Tämän kysymyksen tarkoitus on estää roskapostitusta foorumille.
Hymiöt
:D :) :( :o :shock: :? 8) :lol: :x :P :oops: :cry: :evil: :twisted: :roll: :wink: :!: :?: :idea: :arrow: :| :mrgreen: :geek: :ugeek: :angel: :clap: :crazy: :eh: :problem: :shh: :shifty: :sick: :silent: :think: :thumbdown: :thumbup: :wave: :wtf:

BBCode on Käytössä
[img] on käytössä
[url] on käytössä
Hymiöt ovat käytössä

Otsikko
   

Laajenna näkymää Otsikko: Ystävästä tuli jehovantodistaja

Re: Ystävästä tuli jehovantodistaja

Kirjoittaja RaM » 16.02.2009 11:23

Noniin Nelli - ehdin taas koneelle.
Toivottavasti olet tajunut yhden peruslähtökohdan jos rohkenet käydä keskusteluun tuon Jt ystäväsi kanssa.
Sinun luterilaisella teologiallasi et kykene kumoamaan tai horjuttamaan Jehovan todistajien raamatullista käsitystä. Sinulla ei ole mitään sen suurempaa 'totuutta' takanasi vaikka kuinka niin luulisit. Sen ovat Jehovan todistajat osoittaneet käytännössä jo miljoonia kertoja tai mikäli laajemmin kristinuskoon viitataan, niin kymmeniä miljoonia kertoja. Jehovan todistajat satavuotisella kokemuksellaan ETSIVÄT kaltaisiasi henkilöitä jotka erehtyvät keskustelemaan raamatun sisällöstä kanssaan. Mitä paremmin vastaväittelijät ovat haluneet raamattuunsa tutustua (esim. teologit), sen parempi Jehovan todistajille. He voivat silloin käyttää raamatun sanoja auktoriteettina. Et voi muuta kuin hävitä.

Ainoa missä voit ryhtyä kinaamaan on se, kummalla teistä on oikeampi 'raamatun kokonaistuntemus' joka ei siis tarkoita raamatun tekstituntemusta vaan sitä salamyhkäisen koodikielen purkamista. *Tässä sanotaan kyllä näin, mutta yhdistettynä se muihin asiaan vihjaaviin yhteyksiin se tulee ymmärtää, kokonaistulkita ja käsittää näin*.

Nuo edellä mainitut valaisijan sivut kertovat sinulle niistä asioista, joiden avulla voit horjuttaa jehovantodistajuutta. 'Kristinuskon' teologiallasi siihen ei ole mitään mahdollisuutta.

Re: Ystävästä tuli jehovantodistaja

Kirjoittaja Aaac » 13.02.2009 16:19

Vieras kirjoitti:Esim. Me Naiset julkaisi muutama vuosi sitten sen naisen kertomuksen, joka ajautui siihen että kotona vajosi sohvalle odottamaan maailmanloppua. Kunnes sai erottua. Tarina on netissä ja tulostettavissa.
Linkki: http://www.geocities.com/valaisija/h_20 ... naiset.htm

Re: Ystävästä tuli jehovantodistaja

Kirjoittaja Vieras » 13.02.2009 15:42

Voisiko hälle toimittaa myös aikakausilehtiartikkeleita ?

Esim. Me Naiset julkaisi muutama vuosi sitten sen naisen kertomuksen, joka ajautui siihen että kotona vajosi sohvalle odottamaan maailmanloppua. Kunnes sai erottua. Tarina on netissä ja tulostettavissa.

Re: Ystävästä tuli jehovantodistaja

Kirjoittaja Jaakko Ahvenainen » 10.02.2009 21:25

Nellique kirjoitti:"Oma-aloitteista ystävyyttä ja aitoa rakkautta" *repeää*
Jess. mutta antaa mennä. Kyllä se siitä - aikanaan, kuten viisas Salomokin (1.Kun. 11:1-3) ja vice versa.

Re: Ystävästä tuli jehovantodistaja

Kirjoittaja Nellique » 10.02.2009 21:15

Bergerac:
Laumaopuksen ohjeet vilpittömille jt-vanhimmille kirjoitti:
Äskettäin seurakunnan yhteyteen tulleet tarvitsevat erityisesti huomiota.
Tullessaan ensimmäistä kertaa valtakunnansaliin uudet saattavat tuntea olevansa vieraita; me haluamme muuttaa tuon tunteen lämpimäksi ystävyyden tunteeksi.
Jos havaitset jonkun uuden seisoskelevan yksinään tai juttelevan vain sen kanssa, joka pitää hänelle tutkistelua, tee aloite lähestyäksesi ja tervehtiäksesi häntä ja esitelläksesi hänet toisille.
Opeta yleisönpalvelijoita tervehtimään uusia ja muistuta heitä silloin tällöin sen tekemisestä.
Valmenna kaikkia veljiä ja sisaria lähestymään uusia ja tutustumaan heihin oma-aloitteisesti.Voit viettää aikaa uusien kanssa muinakin aikoina, kenties käydä heidän kotonaan tai kutsua heidät omaan kotiisi.
Tällainen henkilökohtainen kiinnostus saa heidät näkemään että Jehovan kansan keskuudessa vallitsee aito rakkaus.
Aaac:tä lainatakseni: Ei hyvää päivää!

"Oma-aloitteista ystävyyttä ja aitoa rakkautta" *repeää*

Re: Ystävästä tuli jehovantodistaja

Kirjoittaja Bergerac » 10.02.2009 20:02

Jaakko Ahvenainen kirjoitti: Niukin naukin ajoissa salille, jotkut kättelevät jotkut eivät. Ja ohjelman loputtua kiiruusti kotiin, paitsi jos on ihka uusi tai eteiseen tulijan "päänahka" muutoin arvokas. Päänahan arvosta riippuen erinäisiä huomionosoituksia suodaan, joka saa uuden "systeemistä" tietämättömän luulemaan saapuneensa vihdoin uskonnollisen päämääränsä kliimaksiin. Tätä ylitsevuotavaa ystävällisyyttä, yms. kutsutaan ammattiterminologiassa "rakkauspommitukseksi". Aikanaan se loppuu yhtä äkisti kuin on alkanutkin. Mutta enhän ole Jehovan todistaja, omaan vain sen nylkemättömän päänahkani.
Olet Jaska ehkä enemmän kuin oikeassa.

Pari poimintaa ála Seura:
Laumaopuksen ohjeet vilpittömille jt-vanhimmille kirjoitti:Äskettäin seurakunnan yhteyteen tulleet tarvitsevat erityisesti huomiota.
Tullessaan ensimmäistä kertaa valtakunnansaliin uudet saattavat tuntea olevansa vieraita; me haluamme muuttaa tuon tunteen lämpimäksi ystävyyden tunteeksi.
Jos havaitset jonkun uuden seisoskelevan yksinään tai juttelevan vain sen kanssa, joka pitää hänelle tutkistelua, tee aloite lähestyäksesi ja tervehtiäksesi häntä ja esitelläksesi hänet toisille.
Opeta yleisönpalvelijoita tervehtimään uusia ja muistuta heitä silloin tällöin sen tekemisestä.
Valmenna kaikkia veljiä ja sisaria lähestymään uusia ja tutustumaan heihin oma-aloitteisesti.

Voit viettää aikaa uusien kanssa muinakin aikoina, kenties käydä heidän kotonaan tai kutsua heidät omaan kotiisi.
Tällainen henkilökohtainen kiinnostus saa heidät näkemään että Jehovan kansan keskuudessa vallitsee aito rakkaus.
Se täyttää myös tyhjiön, joka syntyy, kun he jättävät entiset toverinsa ja maailmallisen ajanvietteen.
Valtakunnan palveluksessamme 1975/11 kirjoitti:Me kaikki haluamme olla vieraanvaraisia, mihin sisältyy todellinen sydämellisyys ja alttius vieraittemme ja tuntemattomien vastaanottamisessa ja kestitsemisessä. Niiden, jotka pyrkivät tulemaan päteviksi vanhimman tehtävään, tulisi erityisesti osoittaa tätä kiitettävää ominaisuutta, mikä merkitsee niin paljon lämpimälle yhteenkuuluvaisuuden hengelle seurakunnassa.
Eivät vain aikuiset, vaan nuoremmatkin voivat esitellä itsensä uusille tulokkaille ja toivottaa heidät tervetulleeksi
Kun Jaska puhuu päänahan arvon määrittelystä niin sekään ei yleistämättä ole mitenkään mahdotonta.

Ei ole mitenkään outoa että vilpitön Jehovan Todistaja saattaa ennakkoon informoida muita vilpittömiä todistajia/tai vanhimpia "työn alla" olevan kiinnostuneen saapumisesta salille.
Ei ole mitenkään outoa sekään, että kiinnostunut saattaisi tehdä ensimmäisen vierailun salille juurikin tuntemansa vilpittömän Jehovan Todistajan kanssa.

Vaikka Seura kirjallisuudessaan/suosituksissaan/jopa kuvainnollisissa määräyksissään toteaa: "Tietysti kaikkien meistä tulisi toivottaa muukalaiset tervetulleeksi kristillisiin kokouksiimme, osoittaen yhtäläistä kiinnostusta sekä vaatimattomia että varakkaampia kohtaan." - Ei myöskään ole outoa sekään että vilpittömän Jehovan Todistajan kanssa JO ennakkoon keskustellut (ja ehkä ennakkoon salivierailuista muille tiedotettu) saattaa olla vilpittömien Jehovan Todistajien parissa hivenen toisenlaisessa asemassa kuin salille yhtäkkiä ilmestynyt tuntematon. Etenkin jos tuntematon haiskahtaa viinalle ja vaatetus on vähän mitä sattuu.

Ei liene outoa sekään, että kaupungissa/paikkakunnalla oleva vaikutusvaltainen/tunnettu/varakas tms henkilö (etenkin jos ennen salivierailuja edeltäisi keskusteluja tai jopa jonkinasteista tutkimista) saattaisi saada odottamattoman suurta mielenkiintoa vilpittömien Jehovan Todistajien ja etenkin vanhimpien osalta.

Mutta kuten sanoin, tuskin asiaa voi automaattisesti yleistää. Vai voisiko :?

Ps. Jossain määrin Seuran osalta ehkä jopa julmaa ohjeistusta ja olettamusta sekä todellisuuden realiteettiakin : "Se täyttää myös tyhjiön, joka syntyy, kun he jättävät entiset toverinsa ja maailmallisen ajanvietteen." Niinpä. :evil:

Re: Ystävästä tuli jehovantodistaja

Kirjoittaja Jaakko Ahvenainen » 10.02.2009 16:44

Nellique kirjoitti:Ilmeisesti seurakuntien sisällä ON aitoa välittämistä ja rakkautta, vai? Muutenhan kukaan ei olisi niin vietävissä? Eihän puhtaalla itsepetoksella pitkälle pötkitä? Kertokaa siitä seurakunnan sisäisestä tunnelmasta, jokin koukku siinä täytyy olla.
Niukin naukin ajoissa salille, jotkut kättelevät jotkut eivät. Ja ohjelman loputtua kiiruusti kotiin, paitsi jos on ihka uusi tai eteiseen tulijan "päänahka" muutoin arvokas. Päänahan arvosta riippuen erinäisiä huomionosoituksia suodaan, joka saa uuden "systeemistä" tietämättömän luulemaan saapuneensa vihdoin uskonnollisen päämääränsä kliimaksiin. Tätä ylitsevuotavaa ystävällisyyttä, yms. kutsutaan ammattiterminologiassa "rakkauspommitukseksi". Aikanaan se loppuu yhtä äkisti kuin on alkanutkin. Mutta enhän ole Jehovan todistaja, omaan vain sen nylkemättömän päänahkani.

Re: Ystävästä tuli jehovantodistaja

Kirjoittaja Tony » 10.02.2009 15:11

Nellique kirjoitti: :shock: Oikeasti. Mitä minä muka voin tehdä - oikeasti!??
Et niin yhtään mitään. Varsinkin kun on kyse hurahtamisen pahimmasta versiosta, jossa henkilö saattaa kokoontumisissa liikuttua 'totuudestaan' kyyneliin asti - kuten tässä tapauksessa. Ystäväsi on valitettavasti vakuuttunut totuutensa ainutlaatuisuudesta vielä vuosia. Pääseekö lie irti tuosta jt-hihhuloinnista ikinä. Jos pääsee, niin silloin olkapäällesi on tilausta enemmän kuin koskaan.

Re: Ystävästä tuli jehovantodistaja

Kirjoittaja pakana » 10.02.2009 13:37

Nellique kirjoitti: Ilmeisesti seurakuntien sisällä ON aitoa välittämistä ja rakkautta, vai? Muutenhan kukaan ei olisi niin vietävissä? Eihän puhtaalla itsepetoksella pitkälle pötkitä? Kertokaa siitä seurakunnan sisäisestä tunnelmasta, jokin koukku siinä täytyy olla.
On siinä koukku. Se on manipulointi.

Ei jehovantodistajat kaikkiin ihmisiin tuhlaa aikaansa. Kyllä normiravarikin tietää kenessä on oikeasti potentiaalia, ketä kannattaa yrittää ja keneen ei kannata tuhlata aikaa. Tähän oppii aika nopeasti.
Otollisia ovat ne ihmiset, jotka ovat jonkinlaisessa kriisissä elämässään, heitä kun on "toivolla ja totuudella" helppo houkutella. Sanotaan vaikka esimerkkinä ihminen, joka on hiljan menettänyt läheisensä. "Me vielä näemme hänet paratiisissa -toivo, on helppo omaksua siinä vaiheessa.

Re: Ystävästä tuli jehovantodistaja

Kirjoittaja matti » 10.02.2009 13:24

Ilmeisesti seurakuntien sisällä ON aitoa välittämistä ja rakkautta, vai? Muutenhan kukaan ei olisi niin vietävissä? Eihän puhtaalla itsepetoksella pitkälle pötkitä? Kertokaa siitä seurakunnan sisäisestä tunnelmasta, jokin koukku siinä täytyy olla.
Jos Bonsai puun kasvattaminen on välittämistä ja rakkautta niin mikä ettei

Re: Ystävästä tuli jehovantodistaja

Kirjoittaja Nellique » 10.02.2009 13:03

Alueveli: ...tuskin kannattaa tehdä yhtikäs mitään ennen kuin tuo fanaattisuus haihtuu.
Niin. Sama kuin menisi väittämään umpirakastuneelle, että kaverisi on täysääliö, etkö muka näe...

Väittelyt kannattaa kai jättää sinne, kun kääntynyt alkaa toivottavasti palata maanpinnalle? Iskeä niihin pieniin rakoihin ja hivuttaa epäilyjä isommiksi? Nyt hän on kaiken yläpuolella. Pitäisikö minun olla täysin välinpitämätön, kieltäytyä edes puhumasta asiasta?

Ilmeisesti seurakuntien sisällä ON aitoa välittämistä ja rakkautta, vai? Muutenhan kukaan ei olisi niin vietävissä? Eihän puhtaalla itsepetoksella pitkälle pötkitä? Kertokaa siitä seurakunnan sisäisestä tunnelmasta, jokin koukku siinä täytyy olla.

Re: Ystävästä tuli jehovantodistaja

Kirjoittaja matti » 10.02.2009 11:57

Alueveli on todennäköisesti oikessa. Siihen saakka voit kuunnella Elton John, Sad Songs
ps .jos joku muistaa joku yht positiivinen biisi Elton Johnista niin laita musiikkitriidiin :?

Re: Ystävästä tuli jehovantodistaja

Kirjoittaja Alueveli » 10.02.2009 11:29

Kaverillasi menossa täysi hurahtaminen, mutta normaaleissa tapauksissa se laantuu muutamassa vuodessa. Jos haluat pitää kaverisi, niin tuskin kannattaa tehdä yhtikäs mitään ennen kuin tuo fanaattisuus haihtuu.

Re: Ystävästä tuli jehovantodistaja

Kirjoittaja Nellique » 10.02.2009 11:11

Kirjauduin näille sivuille aika tarkalleen kuukausi sitten. Mitä kuuluu ystävälleni? Minulle hän on edelleen ystävä, mutta minut on alennettu pelkäksi tuttavaksi (ystäviähän ovat nuo muut). Laitan otteita, missä mennään:
Aamupalan jälkeen kävimme pikapikaa netissä missä vihdoin sain ladattua ne minulle lähetetyt konvettitiedostot tikulle. Pääsee kuuntelemaan ja nauttimaan ohjelmasta. Temppu ei ollut ihan yksinkertainen mutta onneksi paikan pitäjä tuli avuksi ja tiedostot siirtyivät tikulle.
Ajelimme takaisin kylän läpi kun bongasin valtakunnan salin. Pitkän matkaa hymyilin leveästi. Täälläkin on siskoja ja veljiä. Tosin missäpä ei meitä todistajia olisi. Hieman harmittaa tämä meidän aikataulu sillä olemme aina jossain pikkukylässä kun on kokousillat joten en ole päässyt niihin aikoihin, ihan liian pitkään aikaan. Mutta jospa taas kohta puolin onnistaisi.
Tuossa mietin että miten saan aikani kulumaan, sitten se iski. Konventtiohjelma! Vauhdilla kuulokkeet korville ja ohjelmaa kuuntelemaan.
En tiennyt että meidän seurakunnalla oli yksi ohjelmanumero jossa he vastailivat. Kun Xxx aloitti puheensa oli kuin olisi ollut kotona kokouksessa. Sitten kun ystävät rupesivat vastaamaan niin piti räpytellä kummasti roskia silmistä – mistä lie äkkiä sinne lennähtäneet? *naurua*. Ikävä hyökyi yllättävän voimakkaana kun kuuli äänet. Näin mielessäni aina kunkin vastaajan ja missä he istuivat. Turha sanoakaan että nautin ohjelmasta täysin siemauksin.
:shock: Oikeasti. Mitä minä muka voin tehdä - oikeasti!??

Re: Ystävästä tuli jehovantodistaja

Kirjoittaja nasiiri » 24.01.2009 17:04

Olen pahoillani ystäväsi puolesta.

Ylös