Veljesseura.org

[b]Oikeus valita oma uskonnollinen vakaumus[/b]

Seuraava lainaus Herätkää -lehdestä kertoo isästä, joka lopulta tajuaa poikansa oikeuden valita itselleen oma uskonnollinen vakaumus. Voisiko tämä auttaa niitä isiä ja äitejä joiden lapsi on valinnut toisenlaisen uskonnollisen elämänkatsomuksen, kuin sen mikä heillä vanhempina on? Voisivatko he tämän isän tavalla tajuta lastensa oikeuden tehdä oma ratkaisunsa, ja myös oikeuden muuttaa jo mahdollisesti tehtyä ratkaisua? Sillä kunkin tulee tehdä uskonnollisesta vakaumuksestaan oma henkilökohtainen ratkaisu, eikä tyytyä vain vanhempien vakaumukseen, saati tyytyä vakaumukseen johon hän ei sisimmässään usko. Ratkaisu voi luonnollisesti olla sama kuin vanhemmilla, mutta se voi ja sen tulee saada olla myös eri kuin heillä, jos hän ei usko siten kuin he. Lasta ei tule syrjiä saati hylätä siksi, että hän tekee oman ratkaisunsa. Jehovan todistajat vetoavat usein ihmisoikeuksiin valita ja vaihtaa uskontoaan, mutta tätä oikeutta he eivät kuitenkaan suo omille lapsilleen. Tulee muistaa myös, että se totuus jonka lapset ovat oppineet Jehovan todistajien yhteydessä, ei enää monelta osin olekaan totuus. Siinä on lapsen puolelta jo kyllin perustetta harkita vakavasti asiaa ja siksi jopa tehdä ratkaisu erilaisen uskonnollisen elämänkatsomuksen puolesta.

Herätkää 8.6.1998 s.18-
Lähdin kotoa mukanani vain ylläni olevat vaatteet. ... Mikä voisi saada isän raivostumaan niin paljon, että hän ajaisi oman poikansa pois kotoa? Antakaahan minun kertoa, miten kaikki alkoi.
Vanhempani kuuluivat Armenian apostoliseen kirkkoon ... Nuorena olin päättänyt taistella oikeuden toteutumisen puolesta.
1980-luvulla, kun olin teini-ikäinen, enoni kertoi minulle kuitenkin jotain, joka alkoi muuttaa ajattelutapaani. Hän sanoi, että Kaikkivaltias Jumala tulisi pian korjaamaan kaikki epäoikeudenmukaisuudet. ... Olin haltioissani. Koska halusin tietää enemmän, aloin tehdä hänelle koko ajan kysymyksiä. Tämä johti raamatuntutkisteluun, jota pidettiin erään todistajan kotona. ...
Lopulta äiti sai kuulla, että olin tekemisissä Jehovan todistajien kanssa. Hän oli hyvin järkyttynyt ja käski minua lopettamaan Raamatun tutkimisen. ...
Kun isä sai tietää, että olin yhteydessä Jehovan todistajiin, hän raivostui. Hän uhkasi ajaa minut pois kotoa, ellen lopettaisi Raamatun tutkimista. Sanoin hänelle, etten aikonut tehdä sitä, koska se, mitä opin, oli totuus. Lopetettuaan huutamisen, karjumisen ja kiroilun hän alkoi itkeä kuin lapsi. ...
En kestänyt sitä painetta. Sanoin isälle, että tekisin kuten hän halusi, järkeilin itsekseni, että jatkaisin tutkistelua ja tulisin todistajaksi vanhempana. Olin silloin vasta 17-vuotias. ...
Seuraavien päivien aikana häpesin sitä, mitä olin tehnyt. Tunsin, että Jehova ei ollut hyvillään ... Olin kuitenkin vielä koulussa, ja vanhempani maksoivat koulunkäynnistäni aiheutuvat kulut.
Yli kahteen vuoteen en käynyt enoni luona enkä ollut missään yhteydessä todistajiin, koska tiesin vanhempieni seuraavan jokaista liikettäni. Eräänä päivänä vuonna 1989, kun olin 20-vuotias, tapasin sattumalta erään tutun todistajan. Hän kysyi hyvin ystävällisesti, halusinko tulla käymään hänen luonaan. Koska hän ei maininnut mitään Raamatun tutkimisesta, menin lopulta hänen luokseen.
Ajan mittaan aloin tutkia Raamattua ja käydä Jehovan todistajien kokouksissa valtakunnansalissa. ... Tuon saman vuoden elokuussa aloin myös kertoa toisille oppimistani asioista.
Siihen asti perheeni ei ollut tiennyt mitään. Muutamaa päivää myöhemmin seisoin kuitenkin jälleen isäni kanssa kasvotusten, mutta tällä kertaa olin paremmin valmistautunut yhteenottoon. Hän yritti kysyä tyynesti: "Poika, onko totta, että olet edelleen tekemisissä Jehovan todistajien kanssa?" Kyyneleet silmissä hän odotti vastaustani. Äiti ja sisareni itkivät hiljaa.
Selitin, että olin vasta hiljattain taas alkanut olla todistajien seurassa ja että olin päättänyt tulla itsekin todistajaksi. Sitten asiat etenivät hyvin nopeasti. Isä huusi: "Et ole enää minun poikani! Ulos tästä talosta heti, äläkä tule takaisin, ennen kuin olet jättänyt tuon uskonnon!" ...
Kuukautta myöhemmin lähdin maasta ja matkustin Kreikkaan. Sinne saavuttuani vihkiydyin Jehovalle ja minut kastettiin vihkiytymiseni vertauskuvaksi.
Seuraavat kolme vuotta asuin Kreikassa. Vaikka kirjoitin isälle useita kertoja, hän ei vastannut kirjeisiini. ...
Muutin takaisin ... vuonna 1992 ... Ilmoitin isälleni erään ystävän välityksellä, että haluaisin palata kotiin. Hän vastasi, että olin tervetullut, mutta vain, jos olin luopunut uskostani. Niinpä asuin seuraavat kolme vuotta vuokra-asunnossa. Sitten marraskuussa 1995 isä ... pyysi saada tavata minut. ... Aluksi minun oli vaikea uskoa sitä. Meninkin hyvin empien tapaamaan häntä. Se oli herkkä jälleennäkeminen. Hän sanoi, ettei enää välittänyt siitä, että olin todistaja, ja toivoi minun tulevan takaisin kotiin! ...
Ymmärrän, että isä uskoi vilpittömästi tekevänsä oikein vastustaessaan palvontatapaani. ...
Toivon, että jonakin päivänä isäni ja muut perheeni jäsenet omaksuisivat Raamattuun perustuvan toivoni tulevasta paremmasta maailmasta. ... silloin ihmisten ei tarvitse valita kahden heille niin kovin rakkaan asian välillä.

Herätkää 22.11.1998 s.9-12
Jokaisella ihmisellä on ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapaus; tämä oikeus sisältää vapauden uskonnon tai vakaumuksen vaihtamiseen. (Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus 18. artikla) ...
Luojaa syvästi kunnioittava ihminen ei koskaan loukkaisi lähimmäisensä oikeuksia, koska ne ovat Jumalalta saatu perintö. Ihmisoikeuksien loukkaaja on perinnön riistäjä.

Poliisikoulun vaatimukset selviävät [url=http://www.poliisiammattikorkeakoulu.fi/poliisi/poliisioppilaitos/home.nsf/files/Hakuopas_s_1108_suojattu/$file/Hakuopas_s_1108_suojattu.pdf]tästä linkisä[/url] Aikaisemminhan vadittiin vähintään reservinaliupseerikoulun käymistä. Nyt asia on toinen. Riittää, että hakijalla on suoritettuna ammattitutkinto, ylioppilastutkintoa vastaava tai on ylioppilastutkinnon suorittanut, sekä poliisin tehtävään edellyttävä terveys ja muu sopivuus. Uskonnollisella vakaumuksella ei taas ole merkitystä, mutta pääsääntöisesti edellytetään Suomen kansalaisuutta.

Ikävä tilanne. Mutta toisaalta helppo hoitaa himaan. Kerrot vain isällesi mitä äitisi on tekemässä mikäli eroat lahkosta, ja että isälläsi on kuitenkin lahkon mukaan päätösvalta siitä, mitä suhteesi perheessä tehdään. Tuohan on äitisikin kannalta helpottavaa, saa pitää hyvän omantunnon siitä että tekee mitä Raam.. anteeksi, mitä lahko tältä vaatii, eikä hänen tarvitse heittää sinua ulos kodistanne.

Tsemppiä vaikeaan tilanteeseen. Taas kerran nähdään jehovantodistajien rakkauden ilmeneminen, kun äiti on valmis laittamaan pojan pihalle uskonnon vuoksi. Luulenpa kuitenkin että isäsi auttaa tilanteessa ja saat opiskella kotoa käsin. Toisaalta moni 20v opiskelija asuu opiskelija-asunnossa ja pärjää niukasti, mutta kuitenkin. Pois muuttaminen voisi helpottaa omaakin elämääsi, koska silloin ei tarvitsisi olla äidin silmätikkuna taikka käännytyksen kohteena.

Itse tietenkin osaat tehdä viisaimman ratkaisun. Voimia siihen.

Tervetuloa palstalle!

Jehovantodistajaäitisi pitäisi olla kunnioittavan alamainen isällesi eli miehelleen. Miehen sananhan pitäisi painaa vaimon mielipiteiden yli JT-perheessä :D Eli jos isäsi sallii sinun asua kotona, ei asiassa olisi JT-vaimolla nokan koputtamista.

Pääseekö poliisikouluun, jos on aseistakieltäytyjä (oletan sinun olevan)? Tuleeko armeija ajankohtaiseksi, mikäli lähdet seurakunnasta?

Paljon voimia sinulle ja toivottavasti pääset jompaan kumpaan haluamaasi kouluun!

Moro

Olen kahdenkymmenen vuoden ikäinen miehen alku.Kastettu jehovan todistaja.Olen suurinpiirtein vuoden verran lukenut Veljesseuran sivuja ja olen tullut siihen lopputulokseen, että Jt-touhu on huuhaata.

Tänään sitten kerroin omista luopiomaisista näkökulmista äidilleni (myös jehovan todistaja).Kuten arvata saattaa hän ei tietenkään sanomisistani pitänyt. Kerroin hänelle omalta kohdaltani suurimman asian,jonka perusteella en usko jehovan todistajien pitävän totuutta.Asia on pedofiiliskandaali.Asiahan on tietysti ollut jo pinnalla oman käsitykseni mukaan 90-luvulta lähtien,mutta omalta kohdaltani en ole saannut objektiivista tietoa vasta kun näiltä sivulta.Mm. Barbara Anderssonin kirjoitus kuvastaa Seuran välinpitämyyttä lastenseksuaalisen hyväksikäytön suhteen.

Äitini sanoi suoraan,ettei hän todellakaan salli erotetun tai eronneen asua talossaan.Minä vastasin vain "selvä".Isäni ei ole todistaja. Tilanteeni on sikäli hankala,että taloudellisesti minulla ei ole tällä hetkellä varaa muuttaa omilleni.Pyrin näet yliopistoon ja poliisikouluun,joten luen tällä hetkellä päivät.Töitä teen keikkaluontoisesti.Onkohan jollakulla lukijoista tai kirjoittajista vastaavia kokemuksia?
En halua herättää mitään kitkaa perheeni sisällä,mutta toivon,että isäni avulla pystyisin asumaan kotonani aina koulun alkamiseen asti.Jos siis vain kouluun sisälle pääsen.

Oman uskoni olen menettänyt .Mutta en ole omasta mielestäni katkera.
Jehovan todistajissa on kuitenkin hienoja ihmisiä ja jt-ajasta jää hienojakin muistoja. Eräs neuvo,jota aion omaltani kohdaltani noudattaa on "Sinun rakastettava lähimmäistäsi niin kuin itseäsi".Näistä kahdesta käskystä riippuvat koko Laki ja Profeetat. Jos tällä periaateella ihminen pyrkii elämään niin minulle se riittää, eikä se mihin uskontokuntaan kuulut.Olemmehan kaikki ihmisiä hyveineen ja paheineen.

t:melkein ex-jt