Kirjoittaja Vieras » 22.01.2009 18:02
*** it-2 s. 1291-1292 Verivelka ***
Verivelka
Heprealainen ’verta’ merkitsevä sana (dam; mon. da‧mim′) tarkoittaa joskus viattoman veren vuodattamisesta koituvaa syyllisyyttä, ja se käännetään silloin vastineella ”verivelka” (2Mo 22:2, Rbi8, alav.; 1Ku 2:37, Rbi8, alav.).
”Kädet, jotka vuodattavat viatonta verta”, ovat olleet Jehovan silmissä pahimpia inhottavuuksia siitä lähtien, kun vanhurskaan Abelin veri huusi maasta (San 6:16, 17; 1Mo 4:10; Ps 5:6). Lisäksi ihmiset ovat jo kauan tienneet veren olevan pyhää; kun Nooa ja hänen perheensä poistuivat arkista, heille kerrottiin niistä kauheista seurauksista, jotka verivelkaisiksi tulleet joutuisivat kohtaamaan (1Mo 9:6; 37:21, 22; 42:22).
Aikanaan julkaistiin lakeja, joissa ilmoitettiin, mistä rikoksista seurasi kuolemanrangaistus, ja näin jokainen saattoi varoa tekemästä sellaista, mikä olisi saattanut hänet verivelkaan. Säädettiin myös ennalta ehkäiseviä lakeja varotoimista, jotta ihmiset välttyisivät vuodattamasta viatonta verta. Tasakattoisten talojen katon ympärille piti rakentaa kaiteet, etteivät ihmiset putoaisi katolta (5Mo 22:8). Omistajan täytyi ryhtyä varotoimiin estääkseen sonniaan puskemasta ihmisiä (2Mo 21:29). Jos varas surmattiin, kun hän murtautui taloon yöllä, kukaan ei joutunut verivelkaan, mutta jos hänet surmattiin päiväsaikaan, tilanne oli toinen (2Mo 22:2, 3). Turvakaupunkeja perustettiin suojelemaan tahatonta tappajaa verenkostajalta (4Mo 35:25; 5Mo 19:9, 10; Jos 20:2, 3; ks. VERENKOSTAJA). Jos Hesekiel ei olisi täyttänyt tehtäväänsä Israelin vartijana, sen asukkaiden veri olisi tullut hänen päälleen (Hes 3:18, 20; 33:6, 8 ). Tämän valossa ymmärrämme hyvin, mitä apostoli Paavali tarkoitti sanoessaan, että hän ei ollut verivelkainen (Ap 18:6; 20:26).
Raamatussa mainitaan niitä, jotka eivät olleet verivelkaisia, ja niitä, jotka olivat ja jotka on hyvä ottaa huomioon varoittavina esimerkkeinä. Saul välttyi aikanaan verivelasta, koska hän jätti Daavidin surmaamatta, mutta myöhemmin hän saattoi koko huonekuntansa verivelkaan tappamalla tyhmyyksissään joitakuita gibeonilaisia (1Sa 19:5, 6; 2Sa 21:1). Muidenkin kerrotaan tulleen eri tavoin verivelkaisiksi (Tu 9:24; 2Sa 1:16; 4:6–12). Daavid sen sijaan välttyi verivelasta, kun hän kuunteli Jehovan varoitusta, jonka hän sai Abigailin kautta (1Sa 25:24–26, 31, 33). Jerusalemin kaupunki hävitettiin 607 eaa. raskaan verivelan takia (Hes 22:2–4; 23:37, 45). Jeesuksen päivien väärät uskonnolliset johtajat eivät voineet kiistää verivelkaisuuttaan sen enempää kuin Jeremian ajan johtajatkaan, sillä näiden molempien ryhmien liepeet olivat tummanpunaiset Jehovan uskollisten palvelijoiden verestä (Jer 2:34; Mt 23:35, 36; 27:24, 25; Lu 11:50, 51). Suuri ”portto”, Suuri Babylon, on niin verivelkainen, että sen sanotaan olevan juovuksissa Jehovan kansaan kuuluvien verestä (Il 17:5, 6; 18:24).
Verivelkaiset ihmiset eivät tosiaan ole ansainneet puoliakaan elämänsä päivistä, kuten Daavid sanoi (Ps 55:23). Kaikkien tulisi Daavidin tavoin rukoilla, että Jehova vapauttaa heidät sekä verivelkaisuudesta että verivelkaisista ihmisistä (Ps 51:14; 59:2; 139:19). Pian tuleekin Ilmestyskirjan profetiassa ennustettu aika, jolloin mahtavan kuoron esittämä ylistyslaulu kohoaa Jehovan luo siksi, että Suuren Babylonin viimeisetkin rippeet on hävitetty ja kaikkien viattomien ihmisten veri on kostettu ikuisiksi ajoiksi (Il 19:1, 2).
Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa kuvaillaan kolme erilaista tapaa, joilla kristitty voisi tulla verivelkaiseksi Jumalan edessä: 1) vuodattamalla verta, murhaamalla (tähän sisältyy suoran tai epäsuoran tuen antaminen jollekin verivelkaiselle järjestölle, esim. Suurelle Babylonille [Il 17:6; 18:2, 4] tai muille järjestöille, jotka ovat vuodattaneet paljon viatonta verta [Il 16:5, 6; vrt. Jes 26:20, 21]), 2) syömällä tai juomalla verta millä tahansa tavalla (Ap 15:20) ja 3) laiminlyömällä Valtakunnan hyvän uutisen saarnaamisen, jolloin toisilta evätään sen sisältämän elämää pelastavan tiedon saaminen (Ap 18:6; 20:26, 27; vrt. Hes 33:6–8).
*** w95 15/11 s. 15-17 kpl 4-7 Pysy ”turvakaupungissa” ja elä! ***
4 On tosiaan olemassa yhteinen eli yhteisön verivelka. Ajatellaanpa sitä suunnatonta verivelkaa, joka lepää Suuren Babylonin, väärän uskonnon maailmanmahdin, yllä. Sehän on juovuksissa Jehovan palvelijoiden verestä! (Ilmestys 17:5, 6; 18:24.) Kristikunnan uskonnot väittävät seuraavansa Rauhan Ruhtinasta, mutta sodat, uskonnolliset inkvisitiot ja kuolemaa tuottavat ristiretket ovat tehneet kristikunnan verivelkaiseksi Jumalan edessä (Jesaja 9:6; Jeremia 2:34). Sen täytyykin kantaa suurta syyllisyyttä siitä, että miljoonia ihmisiä kuoli tämän vuosisadan kahdessa maailmansodassa. Siksi väärän uskonnon kannattajat samoin kuin ihmisten sodankäynnin tukijat ja osanottajat ovat verivelkaisia Jumalan edessä.
5 Jotkut ovat aiheuttaneet toisen ihmisen kuoleman tahallaan tai piittaamattomuudellaan. Toiset ovat osallistuneet kollektiiviseen tappamiseen, kenties uskonnollisten johtajien saatua heidät vakuuttumaan siitä, että tämä oli Jumalan tahto. Jotkut muut taas ovat vainonneet ja tappaneet Jumalan palvelijoita. Vaikkemme olisikaan tehneet sellaista, meillä on kuitenkin yhteisön vastuu ihmishenkien menetyksestä, koska emme ole tunteneet Jumalan lakia emmekä tahtoa. Olemme sen tahattoman tappajan kaltaisia, ’joka tappoi lähimmäisensä tietämättään ja joka ei vihannut tätä aikaisemmin’ (5. Mooseksen kirja 19:4). Sellaisten ihmisten pitäisi anoa Jumalalta armoa ja juosta vastakuvalliseen turvakaupunkiin. Elleivät he tee niin, heidän edessään on tuhoisa kohtaaminen Verenkostajan kanssa.
Jeesuksen elintärkeät roolit
6 Israelissa verenkostaja oli uhrin lähin sukulainen. Voidakseen kostaa kaikkien maan päällä tapettujen ja varsinkin surmattujen Jehovan palvelijoiden puolesta nykyisen Verenkostajan pitäisi olla koko ihmiskunnan sukulainen. Jeesus Kristus on täyttänyt tuon roolin. Hän syntyi täydelliseksi ihmiseksi. Kuollessaan Jeesus luovutti synnittömän elämänsä lunastusuhriksi, ja saatuaan ylösnousemuksen taivaaseen hän esitti sen arvon Jumalalle syntisen Aadamin kuolevien jälkeläisten puolesta. Kristuksesta tuli siten ihmiskunnan Lunastaja, lähin sukulaisemme – laillinen Verenkostaja. (Roomalaisille 5:12; 6:23; Heprealaisille 10:12.) Jeesuksen ilmaistaan olevan hänen jalanjäljissään kulkevien voideltujen seuraajien veli (Matteus 25:40, 45; Heprealaisille 2:11–17). Hänestä tulee taivaallisena Kuninkaana niiden ”Iankaikkinen Isä”, jotka hyötyvät hänen uhristaan hänen maallisina alamaisinaan. Nämä tulevat elämään ikuisesti. (Jesaja 9:6, 7.) Jehova on siis sopivasti asettanut tämän ihmiskunnan Sukulaisen Verenkostajaksi.
7 Jeesus on myös synnitön, koeteltu, myötätuntoinen Ylimmäinen Pappi (Heprealaisille 4:15).
*** w90 1/2 s. 17 Jumalan tuomio ”laittomuuden ihmistä” vastaan ***
Suuren Babylonin verivelka
10 Saatana on ”tämän maailman hallitsija”, ”tämän asiainjärjestelmän jumala”. (Johannes 12:31; 2. Korinttolaisille 4:4) Saatanan maailmaan sisältyy väärän uskonnon koko maan käsittävä järjestelmä, jota hän on rakentanut vuosisatojen ajan ja johon kuuluu kristikunta ja sen papisto. Raamattu kutsuu tätä väärän uskonnon maailmanlaajuista järjestelmää ”Suureksi Babyloniksi, maan [hengellisten] porttojen ja iljetysten äidiksi”. (Ilmestys 17:5) Nykyisten väärien uskontojen juuret ulottuvat muinaiseen Babylonin kaupunkiin, joka oli väärän uskonnon ja Jumalaa häpäisevien oppien ja tapojen kyllästämä. Juuri siitä syystä muinaisen Babylonin vastinetta kutsutaan Suureksi Babyloniksi, väärän uskonnon maailmanmahdiksi.
11 Jumalan sana sanoo uskonnollisesta Babylonista: ”Hänestä on löydetty profeettojen ja pyhien ja kaikkien niiden veri, jotka on tapettu maan päällä.” (Ilmestys 18:24) Kuinka tämän maailman uskonnot ovat vastuussa kaikkien niiden verestä, jotka on tapettu? Siten, että kaikki nämä uskonnot – sekä kristikunnan kirkot että ei-kristilliset uskonnot – ovat tukeneet ja suvainneet kansojen välisiä sotia tai jopa ottaneet niissä johdon; ne ovat myös vainonneet ja tappaneet Jumalaa pelkääviä ihmisiä, jotka ovat olleet niiden kanssa eri mieltä.
*** w86 1/9 s. 18 kpl 22 Puolueettomat kristityt veren tahraamassa maailmassa ***
22 YK:n aukion seinältä New Yorkissa saatat lukea seuraavat Jesajan 2:4:ään perustuvat sanat: ”He takovat miekkansa vantaiksi ja keihäänsä vesureiksi; kansa ei nosta miekkaa kansaa vastaan, eivätkä he enää opettele sotimaan.” Mutta kuka toimii noiden sanojen mukaisesti nykyään? Ei ainoakaan niin sanottujen Yhdistyneiden kansakuntien jäsenistä. Vain Jehovan todistajien yli kolme miljoonaa ihmistä käsittävä, rauhaan pyrkivä maailmanlaajuinen ”kansa” on selvästi osoittanut, miten kristillinen puolueettomuus voidaan säilyttää veren tahraamassa maailmassa.
*** w06 15/9 s. 30 Lukijoiden kysymyksiä ***
Lukijoiden kysymyksiä
Mikä on seurakunnan vastuu, jos kristitty joutuu autoa ajaessaan onnettomuuteen, jossa joku kuolee?
Tällaisessa tilanteessa on syytä harkita, onko kristitty mahdollisesti verivelkainen, koska seurakunnan täytyy välttää joutumasta yhteisönä vastuuseen verivelasta (5. Mooseksen kirja 21:1–9; 22:8). Kuljettaja, joka on syypää kuolemaan johtaneeseen onnettomuuteen, voi olla verivelkainen, jos hän oli varomaton tai jos hän tahallisesti rikkoi jotakin keisarin laatimaa turvallisuusmääräystä tai liikennesääntöä (Markus 12:14). On kuitenkin syytä ottaa huomioon myös muita seikkoja.
Tappaja, joka pakeni johonkin Israelin turvakaupunkiin, joutui oikeusistuimen eteen. Jos tappo todettiin tahattomaksi, syyllisen annettiin jäädä kaupunkiin, missä hän oli turvassa verenkostajalta. (4. Mooseksen kirja 35:6–25.) Mikäli kristitty on vastuussa jonkun kuolemasta onnettomuudessa, vanhinten tulee tutkia tapausta sen ratkaisemiseksi, onko kristitty joutunut verivelkaan. Viranomaisten näkemys tai oikeuden päätös ei täysin ratkaise sitä, mihin toimiin seurakunta ryhtyy.
Oikeus voi esimerkiksi katsoa, että henkilö on syyllistynyt liikennesääntöjen rikkomiseen. Asiaa tutkivat vanhimmat saattavat kuitenkin päätyä siihen, että verivelkaa ei ole, koska kuljettaja ei juuri pystynyt vaikuttamaan olosuhteisiin, jotka johtivat kohtalokkaaseen onnettomuuteen. Toisaalta vaikka oikeus hylkäisikin jutun, vanhimmat saattavat silti todeta, että kristitty on todellisuudessa verivelkainen.
Tapausta tutkivien vanhinten päätöksen tulee perustua Raamattuun ja selviin tosiasioihin: joko kuljettajan tunnustukseen tai kahden tai kolmen luotettavan silminnäkijän todistukseen tai molempiin (5. Mooseksen kirja 17:6; Matteus 18:15, 16). Jos verivelkaisuudesta on näyttöä, tulee muodostaa oikeuskomitea. Mikäli komitea havaitsee, että verivelkainen kristitty ilmaisee katumusta, hän saa sopivaa ojennusta Raamatusta ja hänelle asetetaan seurakunnan palvelustehtäviin liittyviä rajoituksia. Hän ei voi enää palvella vanhimpana tai avustavana palvelijana. Hänelle voidaan määrätä myös joitakin muita rajoituksia. Lisäksi hän on tilivelvollinen Jumalalle välinpitämättömyydestään tai varomattomuudestaan, joka johti onnettomuuteen. (Galatalaisille 6:5, 7.)
Valaistaanpa asiaa. Jos sää oli onnettomuushetkellä huono, kuljettajan olisi pitänyt olla tavallista varovaisempi. Jos hän oli väsynyt, hänen olisi pitänyt pysähtyä lepäämään ja jatkaa matkaa vasta virkistyttyään tai hänen olisi pitänyt pyytää jotakuta toista ajamaan.
Entä jos kuljettaja ajoi ylinopeutta? Mikäli kristitty rikkoo nopeusrajoituksia, hän ei anna ”keisarille, mikä on keisarin”. Lisäksi hän ilmaisee halveksuntaa elämän pyhyyttä kohtaan, koska onnettomuusriski kasvaa. (Matteus 22:21.) Asiaan liittyy vielä muutakin. Millaista esimerkkiä vanhin näyttäisi laumalle, jos hän suhtautuisi piittaamattomasti keisarin laatimiin liikennesääntöihin tai kieltäytyisi ehdoin tahdoin noudattamasta niitä? (1. Pietarin kirje 5:3.)
Kristityn ei pidä vaatia, että joku on tietyssä paikassa tiettyyn aikaan, jos ajoissa perille pääseminen edellyttäisi nopeusrajoitusten rikkomista. Useimmiten ongelmilta vältytään, kun matkaan lähdetään ajoissa tai aikataulua muutetaan niin, että matkantekoon jää riittävästi aikaa. Tällöin kristitty ei tunne kiusausta ajaa liian lujaa, vaan hän voi noudattaa ”esivaltojen” laatimia liikennesääntöjä (Roomalaisille 13:1, 5). Tämä auttaa kuljettajaa välttämään kuolemaan johtavan onnettomuuden ja siten myös mahdollisen verivelan. Lisäksi hän voi olla hyvänä esimerkkinä muille ja säilyttää puhtaan omantunnon (1. Pietarin kirje 3:16).
*** it-2 s. 1291-1292 Verivelka ***
Verivelka
Heprealainen ’verta’ merkitsevä sana (dam; mon. da‧mim′) tarkoittaa joskus viattoman veren vuodattamisesta koituvaa syyllisyyttä, ja se käännetään silloin vastineella ”verivelka” (2Mo 22:2, Rbi8, alav.; 1Ku 2:37, Rbi8, alav.).
”Kädet, jotka vuodattavat viatonta verta”, ovat olleet Jehovan silmissä pahimpia inhottavuuksia siitä lähtien, kun vanhurskaan Abelin veri huusi maasta (San 6:16, 17; 1Mo 4:10; Ps 5:6). Lisäksi ihmiset ovat jo kauan tienneet veren olevan pyhää; kun Nooa ja hänen perheensä poistuivat arkista, heille kerrottiin niistä kauheista seurauksista, jotka verivelkaisiksi tulleet joutuisivat kohtaamaan (1Mo 9:6; 37:21, 22; 42:22).
Aikanaan julkaistiin lakeja, joissa ilmoitettiin, mistä rikoksista seurasi kuolemanrangaistus, ja näin jokainen saattoi varoa tekemästä sellaista, mikä olisi saattanut hänet verivelkaan. Säädettiin myös ennalta ehkäiseviä lakeja varotoimista, jotta ihmiset välttyisivät vuodattamasta viatonta verta. Tasakattoisten talojen katon ympärille piti rakentaa kaiteet, etteivät ihmiset putoaisi katolta (5Mo 22:8). Omistajan täytyi ryhtyä varotoimiin estääkseen sonniaan puskemasta ihmisiä (2Mo 21:29). Jos varas surmattiin, kun hän murtautui taloon yöllä, kukaan ei joutunut verivelkaan, mutta jos hänet surmattiin päiväsaikaan, tilanne oli toinen (2Mo 22:2, 3). Turvakaupunkeja perustettiin suojelemaan tahatonta tappajaa verenkostajalta (4Mo 35:25; 5Mo 19:9, 10; Jos 20:2, 3; ks. VERENKOSTAJA). Jos Hesekiel ei olisi täyttänyt tehtäväänsä Israelin vartijana, sen asukkaiden veri olisi tullut hänen päälleen (Hes 3:18, 20; 33:6, 8 ). Tämän valossa ymmärrämme hyvin, mitä apostoli Paavali tarkoitti sanoessaan, että hän ei ollut verivelkainen (Ap 18:6; 20:26).
Raamatussa mainitaan niitä, jotka eivät olleet verivelkaisia, ja niitä, jotka olivat ja jotka on hyvä ottaa huomioon varoittavina esimerkkeinä. Saul välttyi aikanaan verivelasta, koska hän jätti Daavidin surmaamatta, mutta myöhemmin hän saattoi koko huonekuntansa verivelkaan tappamalla tyhmyyksissään joitakuita gibeonilaisia (1Sa 19:5, 6; 2Sa 21:1). Muidenkin kerrotaan tulleen eri tavoin verivelkaisiksi (Tu 9:24; 2Sa 1:16; 4:6–12). Daavid sen sijaan välttyi verivelasta, kun hän kuunteli Jehovan varoitusta, jonka hän sai Abigailin kautta (1Sa 25:24–26, 31, 33). Jerusalemin kaupunki hävitettiin 607 eaa. raskaan verivelan takia (Hes 22:2–4; 23:37, 45). Jeesuksen päivien väärät uskonnolliset johtajat eivät voineet kiistää verivelkaisuuttaan sen enempää kuin Jeremian ajan johtajatkaan, sillä näiden molempien ryhmien liepeet olivat tummanpunaiset Jehovan uskollisten palvelijoiden verestä (Jer 2:34; Mt 23:35, 36; 27:24, 25; Lu 11:50, 51). Suuri ”portto”, Suuri Babylon, on niin verivelkainen, että sen sanotaan olevan juovuksissa Jehovan kansaan kuuluvien verestä (Il 17:5, 6; 18:24).
Verivelkaiset ihmiset eivät tosiaan ole ansainneet puoliakaan elämänsä päivistä, kuten Daavid sanoi (Ps 55:23). Kaikkien tulisi Daavidin tavoin rukoilla, että Jehova vapauttaa heidät sekä verivelkaisuudesta että verivelkaisista ihmisistä (Ps 51:14; 59:2; 139:19). Pian tuleekin Ilmestyskirjan profetiassa ennustettu aika, jolloin mahtavan kuoron esittämä ylistyslaulu kohoaa Jehovan luo siksi, että Suuren Babylonin viimeisetkin rippeet on hävitetty ja kaikkien viattomien ihmisten veri on kostettu ikuisiksi ajoiksi (Il 19:1, 2).
Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa kuvaillaan kolme erilaista tapaa, joilla kristitty voisi tulla verivelkaiseksi Jumalan edessä: 1) vuodattamalla verta, murhaamalla (tähän sisältyy suoran tai epäsuoran tuen antaminen jollekin verivelkaiselle järjestölle, esim. Suurelle Babylonille [Il 17:6; 18:2, 4] tai muille järjestöille, jotka ovat vuodattaneet paljon viatonta verta [Il 16:5, 6; vrt. Jes 26:20, 21]), 2) syömällä tai juomalla verta millä tahansa tavalla (Ap 15:20) ja 3) laiminlyömällä Valtakunnan hyvän uutisen saarnaamisen, jolloin toisilta evätään sen sisältämän elämää pelastavan tiedon saaminen (Ap 18:6; 20:26, 27; vrt. Hes 33:6–8).
*** w95 15/11 s. 15-17 kpl 4-7 Pysy ”turvakaupungissa” ja elä! ***
4 On tosiaan olemassa yhteinen eli yhteisön verivelka. Ajatellaanpa sitä suunnatonta verivelkaa, joka lepää Suuren Babylonin, väärän uskonnon maailmanmahdin, yllä. Sehän on juovuksissa Jehovan palvelijoiden verestä! (Ilmestys 17:5, 6; 18:24.) Kristikunnan uskonnot väittävät seuraavansa Rauhan Ruhtinasta, mutta sodat, uskonnolliset inkvisitiot ja kuolemaa tuottavat ristiretket ovat tehneet kristikunnan verivelkaiseksi Jumalan edessä (Jesaja 9:6; Jeremia 2:34). Sen täytyykin kantaa suurta syyllisyyttä siitä, että miljoonia ihmisiä kuoli tämän vuosisadan kahdessa maailmansodassa. Siksi väärän uskonnon kannattajat samoin kuin ihmisten sodankäynnin tukijat ja osanottajat ovat verivelkaisia Jumalan edessä.
5 Jotkut ovat aiheuttaneet toisen ihmisen kuoleman tahallaan tai piittaamattomuudellaan. Toiset ovat osallistuneet kollektiiviseen tappamiseen, kenties uskonnollisten johtajien saatua heidät vakuuttumaan siitä, että tämä oli Jumalan tahto. Jotkut muut taas ovat vainonneet ja tappaneet Jumalan palvelijoita. Vaikkemme olisikaan tehneet sellaista, meillä on kuitenkin yhteisön vastuu ihmishenkien menetyksestä, koska emme ole tunteneet Jumalan lakia emmekä tahtoa. Olemme sen tahattoman tappajan kaltaisia, ’joka tappoi lähimmäisensä tietämättään ja joka ei vihannut tätä aikaisemmin’ (5. Mooseksen kirja 19:4). Sellaisten ihmisten pitäisi anoa Jumalalta armoa ja juosta vastakuvalliseen turvakaupunkiin. Elleivät he tee niin, heidän edessään on tuhoisa kohtaaminen Verenkostajan kanssa.
Jeesuksen elintärkeät roolit
6 Israelissa verenkostaja oli uhrin lähin sukulainen. Voidakseen kostaa kaikkien maan päällä tapettujen ja varsinkin surmattujen Jehovan palvelijoiden puolesta nykyisen Verenkostajan pitäisi olla koko ihmiskunnan sukulainen. Jeesus Kristus on täyttänyt tuon roolin. Hän syntyi täydelliseksi ihmiseksi. Kuollessaan Jeesus luovutti synnittömän elämänsä lunastusuhriksi, ja saatuaan ylösnousemuksen taivaaseen hän esitti sen arvon Jumalalle syntisen Aadamin kuolevien jälkeläisten puolesta. Kristuksesta tuli siten ihmiskunnan Lunastaja, lähin sukulaisemme – laillinen Verenkostaja. (Roomalaisille 5:12; 6:23; Heprealaisille 10:12.) Jeesuksen ilmaistaan olevan hänen jalanjäljissään kulkevien voideltujen seuraajien veli (Matteus 25:40, 45; Heprealaisille 2:11–17). Hänestä tulee taivaallisena Kuninkaana niiden ”Iankaikkinen Isä”, jotka hyötyvät hänen uhristaan hänen maallisina alamaisinaan. Nämä tulevat elämään ikuisesti. (Jesaja 9:6, 7.) Jehova on siis sopivasti asettanut tämän ihmiskunnan Sukulaisen Verenkostajaksi.
7 Jeesus on myös synnitön, koeteltu, myötätuntoinen Ylimmäinen Pappi (Heprealaisille 4:15).
*** w90 1/2 s. 17 Jumalan tuomio ”laittomuuden ihmistä” vastaan ***
Suuren Babylonin verivelka
10 Saatana on ”tämän maailman hallitsija”, ”tämän asiainjärjestelmän jumala”. (Johannes 12:31; 2. Korinttolaisille 4:4) Saatanan maailmaan sisältyy väärän uskonnon koko maan käsittävä järjestelmä, jota hän on rakentanut vuosisatojen ajan ja johon kuuluu kristikunta ja sen papisto. Raamattu kutsuu tätä väärän uskonnon maailmanlaajuista järjestelmää ”Suureksi Babyloniksi, maan [hengellisten] porttojen ja iljetysten äidiksi”. (Ilmestys 17:5) Nykyisten väärien uskontojen juuret ulottuvat muinaiseen Babylonin kaupunkiin, joka oli väärän uskonnon ja Jumalaa häpäisevien oppien ja tapojen kyllästämä. Juuri siitä syystä muinaisen Babylonin vastinetta kutsutaan Suureksi Babyloniksi, väärän uskonnon maailmanmahdiksi.
11 Jumalan sana sanoo uskonnollisesta Babylonista: ”Hänestä on löydetty profeettojen ja pyhien ja kaikkien niiden veri, jotka on tapettu maan päällä.” (Ilmestys 18:24) Kuinka tämän maailman uskonnot ovat vastuussa kaikkien niiden verestä, jotka on tapettu? Siten, että kaikki nämä uskonnot – sekä kristikunnan kirkot että ei-kristilliset uskonnot – ovat tukeneet ja suvainneet kansojen välisiä sotia tai jopa ottaneet niissä johdon; ne ovat myös vainonneet ja tappaneet Jumalaa pelkääviä ihmisiä, jotka ovat olleet niiden kanssa eri mieltä.
*** w86 1/9 s. 18 kpl 22 Puolueettomat kristityt veren tahraamassa maailmassa ***
22 YK:n aukion seinältä New Yorkissa saatat lukea seuraavat Jesajan 2:4:ään perustuvat sanat: ”He takovat miekkansa vantaiksi ja keihäänsä vesureiksi; kansa ei nosta miekkaa kansaa vastaan, eivätkä he enää opettele sotimaan.” Mutta kuka toimii noiden sanojen mukaisesti nykyään? Ei ainoakaan niin sanottujen Yhdistyneiden kansakuntien jäsenistä. Vain Jehovan todistajien yli kolme miljoonaa ihmistä käsittävä, rauhaan pyrkivä maailmanlaajuinen ”kansa” on selvästi osoittanut, miten kristillinen puolueettomuus voidaan säilyttää veren tahraamassa maailmassa.
*** w06 15/9 s. 30 Lukijoiden kysymyksiä ***
Lukijoiden kysymyksiä
Mikä on seurakunnan vastuu, jos kristitty joutuu autoa ajaessaan onnettomuuteen, jossa joku kuolee?
Tällaisessa tilanteessa on syytä harkita, onko kristitty mahdollisesti verivelkainen, koska seurakunnan täytyy välttää joutumasta yhteisönä vastuuseen verivelasta (5. Mooseksen kirja 21:1–9; 22:8). Kuljettaja, joka on syypää kuolemaan johtaneeseen onnettomuuteen, voi olla verivelkainen, jos hän oli varomaton tai jos hän tahallisesti rikkoi jotakin keisarin laatimaa turvallisuusmääräystä tai liikennesääntöä (Markus 12:14). On kuitenkin syytä ottaa huomioon myös muita seikkoja.
Tappaja, joka pakeni johonkin Israelin turvakaupunkiin, joutui oikeusistuimen eteen. Jos tappo todettiin tahattomaksi, syyllisen annettiin jäädä kaupunkiin, missä hän oli turvassa verenkostajalta. (4. Mooseksen kirja 35:6–25.) Mikäli kristitty on vastuussa jonkun kuolemasta onnettomuudessa, vanhinten tulee tutkia tapausta sen ratkaisemiseksi, onko kristitty joutunut verivelkaan. Viranomaisten näkemys tai oikeuden päätös ei täysin ratkaise sitä, mihin toimiin seurakunta ryhtyy.
Oikeus voi esimerkiksi katsoa, että henkilö on syyllistynyt liikennesääntöjen rikkomiseen. Asiaa tutkivat vanhimmat saattavat kuitenkin päätyä siihen, että verivelkaa ei ole, koska kuljettaja ei juuri pystynyt vaikuttamaan olosuhteisiin, jotka johtivat kohtalokkaaseen onnettomuuteen. Toisaalta vaikka oikeus hylkäisikin jutun, vanhimmat saattavat silti todeta, että kristitty on todellisuudessa verivelkainen.
Tapausta tutkivien vanhinten päätöksen tulee perustua Raamattuun ja selviin tosiasioihin: joko kuljettajan tunnustukseen tai kahden tai kolmen luotettavan silminnäkijän todistukseen tai molempiin (5. Mooseksen kirja 17:6; Matteus 18:15, 16). Jos verivelkaisuudesta on näyttöä, tulee muodostaa oikeuskomitea. Mikäli komitea havaitsee, että verivelkainen kristitty ilmaisee katumusta, hän saa sopivaa ojennusta Raamatusta ja hänelle asetetaan seurakunnan palvelustehtäviin liittyviä rajoituksia. Hän ei voi enää palvella vanhimpana tai avustavana palvelijana. Hänelle voidaan määrätä myös joitakin muita rajoituksia. Lisäksi hän on tilivelvollinen Jumalalle välinpitämättömyydestään tai varomattomuudestaan, joka johti onnettomuuteen. (Galatalaisille 6:5, 7.)
Valaistaanpa asiaa. Jos sää oli onnettomuushetkellä huono, kuljettajan olisi pitänyt olla tavallista varovaisempi. Jos hän oli väsynyt, hänen olisi pitänyt pysähtyä lepäämään ja jatkaa matkaa vasta virkistyttyään tai hänen olisi pitänyt pyytää jotakuta toista ajamaan.
Entä jos kuljettaja ajoi ylinopeutta? Mikäli kristitty rikkoo nopeusrajoituksia, hän ei anna ”keisarille, mikä on keisarin”. Lisäksi hän ilmaisee halveksuntaa elämän pyhyyttä kohtaan, koska onnettomuusriski kasvaa. (Matteus 22:21.) Asiaan liittyy vielä muutakin. Millaista esimerkkiä vanhin näyttäisi laumalle, jos hän suhtautuisi piittaamattomasti keisarin laatimiin liikennesääntöihin tai kieltäytyisi ehdoin tahdoin noudattamasta niitä? (1. Pietarin kirje 5:3.)
Kristityn ei pidä vaatia, että joku on tietyssä paikassa tiettyyn aikaan, jos ajoissa perille pääseminen edellyttäisi nopeusrajoitusten rikkomista. Useimmiten ongelmilta vältytään, kun matkaan lähdetään ajoissa tai aikataulua muutetaan niin, että matkantekoon jää riittävästi aikaa. Tällöin kristitty ei tunne kiusausta ajaa liian lujaa, vaan hän voi noudattaa ”esivaltojen” laatimia liikennesääntöjä (Roomalaisille 13:1, 5). Tämä auttaa kuljettajaa välttämään kuolemaan johtavan onnettomuuden ja siten myös mahdollisen verivelan. Lisäksi hän voi olla hyvänä esimerkkinä muille ja säilyttää puhtaan omantunnon (1. Pietarin kirje 3:16).