"Vastuiden" mieluisuus?

Lähetä vastaus


Tämän kysymyksen tarkoitus on estää roskapostitusta foorumille.
Hymiöt
:D :) :( :o :shock: :? 8) :lol: :x :P :oops: :cry: :evil: :twisted: :roll: :wink: :!: :?: :idea: :arrow: :| :mrgreen: :geek: :ugeek: :angel: :clap: :crazy: :eh: :problem: :shh: :shifty: :sick: :silent: :think: :thumbdown: :thumbup: :wave: :wtf:

BBCode on Käytössä
[img] on käytössä
[url] on käytössä
Hymiöt ovat käytössä

Otsikko
   

Laajenna näkymää Otsikko: "Vastuiden" mieluisuus?

Re: "Vastuiden" mieluisuus?

Kirjoittaja Torninvartija » 06.02.2009 12:35

Mun kohdalla ateismi ei ollut este sille, että Pyhä Henki suositteli avustavaksi. Vastuut eivät olleet mieluisia. Erityisen vastenmielistä ateistille oli pitää julkisia rukouksia. Olikin suuri helpotus, kun rangaistuksena seksistä avustavan natsat otettiin pois. Melkein tuuletin, kun ilmoitus luettiin valtakunnan salilla. Hillitsin kuitenkin itseni.

Re: "Vastuiden" mieluisuus?

Kirjoittaja Jaakob » 05.02.2009 21:19

Olen ollut ajanottajana, lavanpalvelijana, äänilaitteissa, alueita ja kirjallisuutta hoitamassa yms. Ainoastaan äänilaitehomma oli mieluista.

Re: "Vastuiden" mieluisuus?

Kirjoittaja rippeli » 05.02.2009 20:16

Olen ollut oikeastaan kaikissa pikkuviroissa, mitä seurakunnissa irtoaa. Vääntämässä mikkiä ja jakamassa alueita, taikka kirjallisuutta jne..

Älyttömin touhu mitä olen tehnyt oli se, kun kirjallisuudesta vastaava vanhin sai päähänsä, että tikkurilasta tulevat lehtilaatikot olivat epäsiistejä, koska taittopään suuntaa vaihdettiin kymmenen lehden/kirjasen välein. Siksipä me kävimme kaikki kirjallisuusvarastot ja laatikot läpi ja lajittelimme lehdet/kirjaset niin, että taittopuoli kääntyi joka viidennen lehden välein.

Re: "Vastuiden" mieluisuus?

Kirjoittaja Hypocrisy Surrounds » 05.02.2009 05:54

Ittehä olin tiskijukkana ja lavanpalvelijana pitemmän aikaa.
Oli aikoja jolloin yksin ollessani noissa tehtävissä tunsin, että nyt meikä on kova jätkä ku oon vastuussa näistä.

Mutta yleensä kavereitten kans meni plörinäksi nuo vastuutehtävät ku aina neppailtiin äänilaitteissa omia
ja hiriteltiin. Tahallaan kierrätettiin mikrofoneja. Sit meille tuli luksus äänilaitteisiin, nimittäin lcd näyttöne kone!
Sillähän me flipperiä paukuteltiin, välissä unohtu äänetki päälle. Ja tietty tapeltiin aina eturivissä kuka on ensimmäisenä
nostamassa lavaa ja takeempana istuvat kattoo ihmeissää ku kolme äijää nousee yhtäaikaa raivokkaasti ja
kunnianhimoisesti nostamaan lavaa :D Makkeita hommia oli ;)

Re: "Vastuiden" mieluisuus?

Kirjoittaja Kaarmis » 04.02.2009 14:56

Jakke kirjoitti: Sinänsä kummallista, miksi lähes kaikilla saleilla on edelleen se älyttömän vanhanaikainen mikrofoninjalka. Eihän sitä mallia näe enää yhtään minkään muun puhujapöntön takana. Useimmissa auditorioissa ym. vastaavissa paikoissa on paljon vähempi tilaa ja säätelyä tarvitsevat, pöytään kiinnitetyt mikit, jonka joutsenkaulaa jokainen puhuja voi itse säädellä tarpeen mukaan. Mutta onhan sillä tietenkin "työllistävä" vaikutus. :roll:
Olenpa jollekin salille suunnitellu puhujapömpelin, jossa puhuja pystyi itse nostamaan/laskemaan napilla pöytää jossa oli joutsenkaulamikrofoni. Jäi joku pikkupoika työttömäksi sillä salilla... :)

Re: "Vastuiden" mieluisuus?

Kirjoittaja Jakke » 03.02.2009 17:02

Bergerac kirjoitti: Hmm, en itse ole havainnut, mutta onko joku havainnut joissain Seurakunnassa innokkaita vilpittömiä vanhimpia jotka asettelisivat mikrofonin korkeutta milloisellekin puhujalle sopivaksi. Näitäkin varmaan saattaa löytyä joistakin seurakunnista.
Joskus muistan näin tapahtuneen, kun poikkeuksellisesti ei paikalla ollut sopivia pikkupoikia hommaa hoitamaan. Tämä herätti silloin suurta hilpeyttä.

Sinänsä kummallista, miksi lähes kaikilla saleilla on edelleen se älyttömän vanhanaikainen mikrofoninjalka. Eihän sitä mallia näe enää yhtään minkään muun puhujapöntön takana. Useimmissa auditorioissa ym. vastaavissa paikoissa on paljon vähempi tilaa ja säätelyä tarvitsevat, pöytään kiinnitetyt mikit, jonka joutsenkaulaa jokainen puhuja voi itse säädellä tarpeen mukaan. Mutta onhan sillä tietenkin "työllistävä" vaikutus. :roll:

Re: "Vastuiden" mieluisuus?

Kirjoittaja Bergerac » 02.02.2009 20:05

Aaac kirjoitti:Parikymppisille pojille on helppo nakittaa tehtävät, joita vanhimmat eivät viitsi itse tehdä.
Ikään katsomatta tai säätökohteen toista osapuolta kohdentamatta voisi todeta että miksi se lavalla puhuja ei itse voi säätää sitä mikrofonin korkeutta juuri omalle sopivalle korkeudelleen ?

Ei tätä lienee voi yleistää kaikkiin seurakuntiin, toki ehkä joissakin seurakunnissa lavalla puhujat saattavat säätää itse mikrofooninsa korkeuden sopivaan asentoon ilman mitään etuuden omaavaa auttavaa kättä.

Mutta jonkinlaiseksi etuudeksi mikin säätäminenkin voitaneen havaita.
Etuisuus kun etuisuus, pienet piirit, kuvainnollinen sopiva nuoleskelu, sopivien juorujen kertominen sopiville tahoille ja mukavan sopivat ahkerat toiminnat (sekä oma halu että omien vanhempien tai muiden "päättävien tahojen" halu, tai tms) saattavat edesauttaa vilpitöntä Jehovan Todistajaa saamaan seurakunnan sisällä etuisuuden.

Hmm, en itse ole havainnut, mutta onko joku havainnut joissain Seurakunnassa innokkaita vilpittömiä vanhimpia jotka asettelisivat mikrofonin korkeutta milloisellekin puhujalle sopivaksi. Näitäkin varmaan saattaa löytyä joistakin seurakunnista.

Re: "Vastuiden" mieluisuus?

Kirjoittaja Aaac » 02.02.2009 19:46

Parikymppisille pojille on helppo nakittaa tehtävät, joita vanhimmat eivät viitsi itse tehdä.

Re: "Vastuiden" mieluisuus?

Kirjoittaja Jakke » 02.02.2009 19:36

Eipä ohjaile jahvetti nimityksiä. Tai ainakaan ei viitsi puuttua avustavien nimityksiin. Itse olin elävä todiste pyhän hengen toimimattomuudesta. Kaksoiselämä, (sinänsä hävettävä) avioliiton ulkopuolinen seksisuhde ja melkoinen juominen ym. hörhöily eivät ainakaan olleet esteitä nimitykselle.

Mitä tehtävien mielekkyyteen tulee, niin alkuinnostuksen jälkeen kaikki hommat olivat typeriä, tarkoituksettomia ja siksi myös rasittavia.

Re: "Vastuiden" mieluisuus?

Kirjoittaja Witless » 01.02.2009 22:22

Guest kirjoitti:Mitä valtakunnan hymyn taakse kätkeyty oikeasti?
Hyvä ja perusteltu avaus. Mutta miksi et rekisteröityisi jollain nimellä "Guest"? Ihan vaan sen takia että viime aikoina täällä on esiintynyt Guest-nimimerkillä enemmän tai vähemmän kirjoittajia?

Re: "Vastuiden" mieluisuus?

Kirjoittaja Analysoija » 01.02.2009 21:15

Vieras kirjoitti:
Välttämisvinkki: ideaalinen 6 tunnin kenttäpalvelus kuukaudessa. Ei niin paljon että saisi nimityksiä lisää, mutta riittää ettei herrat hermostu :wink:
Heh tuo on kyllä toimiva strategia, vaaraa vanhimmuudesta ei ole tolla numerolla mutta saa olla myös rauhassa. Sen verran monta kertaa olen ollut näitä nimityksiä pohtimassa että tiedän näin sen homman menevän.
Tuon kenttäpalveluskeskiarvo on oiva tapa rakentaa itsestään profiili, "ikuisesti paratiisissa maan päällä - avustavana palvelijana" :P

Re: "Vastuiden" mieluisuus?

Kirjoittaja Vieras » 01.02.2009 21:10

Välttämisvinkki: ideaalinen 6 tunnin kenttäpalvelus kuukaudessa. Ei niin paljon että saisi nimityksiä lisää, mutta riittää ettei herrat hermostu :wink:
Heh tuo on kyllä toimiva strategia, vaaraa vanhimmuudesta ei ole tolla numerolla mutta saa olla myös rauhassa. Sen verran monta kertaa olen ollut näitä nimityksiä pohtimassa että tiedän näin sen homman menevän.

Re: "Vastuiden" mieluisuus?

Kirjoittaja Vieras » 01.02.2009 20:23

Vieras kirjoitti:JT-seurakunnissa puhutaan "vastullisista veljistä". Mitä korkeampi asema, sen suuremmat "vastuut" (ja vapaudet). Oletteko olleet vastuutehtävissä ja miten mieluisilta ne oikeasti tuntuivat? Osa veljistähän välttelee viimeisen asti minkäänlaisia ylimääräisisä "vastuita" ja jopa kenttäpalvelusta. Vastuut ovat "raskaita", sanotaan. Tuntuiko siltä, että olisi ollut parempaakin tekemistä, tai tuliko hyvä mieli (suorittamisuskonto) suorittamisesta? Oliko raskasta vetää perässään haluttomia veljiä tai sisaria, vai tuntuiko olo "Notre Damen kellonsoittajana" (eli puheiden ajanottajana ) ylväältä "vastuulta"? Kilpailitteko keskenänne, kuka saa tehdä, vai oliko välttely yleisempää?
Olen avustava palvelija. Onneksi siihen ei liity mitään tosi raskasta vastuuta. Välillä tehdään vanhimman kanssa paimennuskäyntejä, esitelmiä saa pitää paljonkin jos tahtoo. Se on siksi mukavaa että saa käydä kyläilemässä ja näkee kuinka "vaatimattomasti" monet nuoret todistajaperheet asuvat komeilla rantatonetillaan hädin tuskin kolmensadan neliön taloissaan.
Lisävastuut EI kiinnosta pätkääkään. Vanhin sitten pääsee tonkimaan toisten yksityiselämää, se ei käy omiin periaatteisiini.
Ja entistä enemmän pitäisi vanhimpana johtaa tylsiä kokousohjelmia joihin vastaukset on Brooklynissä tehty valmiiksi. Thanks but no thanks.
Miten haluton vetää perässään toista halutonta? No silloin taannoin kun olin vahva uskossa niin oli se tympäännyttävää esiintyä lavalla innokkaana kun suurin piirtein yksi yleisön joukossa oli selkeästi innostunut kuulemastaan. Nyt ajan myötä tajuan enemmän.
Ei oo tarvinnu kilpailla mitään, tungetaan tehtäviä ihan tarpeeksi kysymättäkin.
Vieras kirjoitti:Itse en näistä tiedä, olen välttänyt kaikki "vastuut". Sen huomasin, että vanhimpien nimityksiä ei ylempi taho (Jehova) varmaankaan ohjannut, vaan kyse oli käytössä olevasta työvoimasta: joku "kynnelle kykenevä" vain oli asetettava vapaaseen pestiin. Jos ei ollut omassa srk:ssa, tuotettiin muualta Beteliä myöden. Paimennuskäynneiltä vältyin: kerran soitettiin ja kerran tultiin ilman lupaa tivaamaan asioita ja kerran soitettiin ja annettiin epäsuoraa neuvontaa. Kerran luvattiin tulla, mutta ei tultu. Eräs vanhin ainakin käsitti kimppakyydit salille ikävänä velvollisuutena.
Ei ohjaa Jahve tai sitten Hän on menettänyt arvostelykykynsä jos esimerkiksi minunlaiseni haluaisi nimittää vanhimmaski. Niin kuin on annettu monesti ymmärtää.
Välttämisvinkki: ideaalinen 6 tunnin kenttäpalvelus kuukaudessa. Ei niin paljon että saisi nimityksiä lisää, mutta riittää ettei herrat hermostu :wink:

Re: "Vastuiden" mieluisuus?

Kirjoittaja Analysoija » 31.01.2009 03:42

Vieras kirjoitti:JT-seurakunnissa puhutaan "vastullisista veljistä". Mitä korkeampi asema, sen suuremmat "vastuut" (ja vapaudet). Oletteko olleet vastuutehtävissä ja miten mieluisilta ne oikeasti tuntuivat? Osa veljistähän välttelee viimeisen asti minkäänlaisia ylimääräisisä "vastuita" ja jopa kenttäpalvelusta. Vastuut ovat "raskaita", sanotaan. Tuntuiko siltä, että olisi ollut parempaakin tekemistä, tai tuliko hyvä mieli (suorittamisuskonto) suorittamisesta? Oliko raskasta vetää perässään haluttomia veljiä tai sisaria, vai tuntuiko olo "Notre Damen kellonsoittajana" (eli puheiden ajanottajana ) ylväältä "vastuulta"? Kilpailitteko keskenänne, kuka saa tehdä, vai oliko välttely yleisempää?
Seurakunnissa on monia tehtäviä. Osasta kilpaillaan, osasta ei. Tämä kokemus vastuullisen miehen roolissa. Joissakin seurakunnissa kilpailua enemmän kuin toisissa.
Mitä valtakunnan hymyn taakse kätkeyty oikeasti?
Rankka henkinen tilanne.

"Vastuiden" mieluisuus?

Kirjoittaja Vieras » 30.01.2009 22:33

JT-seurakunnissa puhutaan "vastullisista veljistä". Mitä korkeampi asema, sen suuremmat "vastuut" (ja vapaudet). Oletteko olleet vastuutehtävissä ja miten mieluisilta ne oikeasti tuntuivat? Osa veljistähän välttelee viimeisen asti minkäänlaisia ylimääräisisä "vastuita" ja jopa kenttäpalvelusta. Vastuut ovat "raskaita", sanotaan. Tuntuiko siltä, että olisi ollut parempaakin tekemistä, tai tuliko hyvä mieli (suorittamisuskonto) suorittamisesta? Oliko raskasta vetää perässään haluttomia veljiä tai sisaria, vai tuntuiko olo "Notre Damen kellonsoittajana" (eli puheiden ajanottajana ) ylväältä "vastuulta"? Kilpailitteko keskenänne, kuka saa tehdä, vai oliko välttely yleisempää?

Itse en näistä tiedä, olen välttänyt kaikki "vastuut". Sen huomasin, että vanhimpien nimityksiä ei ylempi taho (Jehova) varmaankaan ohjannut, vaan kyse oli käytössä olevasta työvoimasta: joku "kynnelle kykenevä" vain oli asetettava vapaaseen pestiin. Jos ei ollut omassa srk:ssa, tuotettiin muualta Beteliä myöden. Paimennuskäynneiltä vältyin: kerran soitettiin ja kerran tultiin ilman lupaa tivaamaan asioita ja kerran soitettiin ja annettiin epäsuoraa neuvontaa. Kerran luvattiin tulla, mutta ei tultu. Eräs vanhin ainakin käsitti kimppakyydit salille ikävänä velvollisuutena.

Mitä valtakunnan hymyn taakse kätkeyty oikeasti?

Ylös