Vieras kirjoitti:JT-seurakunnissa puhutaan "vastullisista veljistä". Mitä korkeampi asema, sen suuremmat "vastuut" (ja vapaudet). Oletteko olleet vastuutehtävissä ja miten mieluisilta ne oikeasti tuntuivat? Osa veljistähän välttelee viimeisen asti minkäänlaisia ylimääräisisä "vastuita" ja jopa kenttäpalvelusta. Vastuut ovat "raskaita", sanotaan. Tuntuiko siltä, että olisi ollut parempaakin tekemistä, tai tuliko hyvä mieli (suorittamisuskonto) suorittamisesta? Oliko raskasta vetää perässään haluttomia veljiä tai sisaria, vai tuntuiko olo "Notre Damen kellonsoittajana" (eli puheiden ajanottajana ) ylväältä "vastuulta"? Kilpailitteko keskenänne, kuka saa tehdä, vai oliko välttely yleisempää?
Olen avustava palvelija. Onneksi siihen ei liity mitään tosi raskasta vastuuta. Välillä tehdään vanhimman kanssa paimennuskäyntejä, esitelmiä saa pitää paljonkin jos tahtoo. Se on siksi mukavaa että saa käydä kyläilemässä ja näkee kuinka "vaatimattomasti" monet nuoret todistajaperheet asuvat komeilla rantatonetillaan hädin tuskin kolmensadan neliön taloissaan.
Lisävastuut EI kiinnosta pätkääkään. Vanhin sitten pääsee tonkimaan toisten yksityiselämää, se ei käy omiin periaatteisiini.
Ja entistä enemmän pitäisi vanhimpana johtaa tylsiä kokousohjelmia joihin vastaukset on Brooklynissä tehty valmiiksi. Thanks but no thanks.
Miten haluton vetää perässään toista halutonta? No silloin taannoin kun olin vahva uskossa niin oli se tympäännyttävää esiintyä lavalla innokkaana kun suurin piirtein yksi yleisön joukossa oli selkeästi innostunut kuulemastaan. Nyt ajan myötä tajuan enemmän.
Ei oo tarvinnu kilpailla mitään, tungetaan tehtäviä ihan tarpeeksi kysymättäkin.
Vieras kirjoitti:Itse en näistä tiedä, olen välttänyt kaikki "vastuut". Sen huomasin, että vanhimpien nimityksiä ei ylempi taho (Jehova) varmaankaan ohjannut, vaan kyse oli käytössä olevasta työvoimasta: joku "kynnelle kykenevä" vain oli asetettava vapaaseen pestiin. Jos ei ollut omassa srk:ssa, tuotettiin muualta Beteliä myöden. Paimennuskäynneiltä vältyin: kerran soitettiin ja kerran tultiin ilman lupaa tivaamaan asioita ja kerran soitettiin ja annettiin epäsuoraa neuvontaa. Kerran luvattiin tulla, mutta ei tultu. Eräs vanhin ainakin käsitti kimppakyydit salille ikävänä velvollisuutena.
Ei ohjaa Jahve tai sitten Hän on menettänyt arvostelykykynsä jos esimerkiksi minunlaiseni haluaisi nimittää vanhimmaski. Niin kuin on annettu monesti ymmärtää.
Välttämisvinkki: ideaalinen 6 tunnin kenttäpalvelus kuukaudessa. Ei niin paljon että saisi nimityksiä lisää, mutta riittää ettei herrat hermostu
[quote="Vieras"]JT-seurakunnissa puhutaan "vastullisista veljistä". Mitä korkeampi asema, sen suuremmat "vastuut" (ja vapaudet). Oletteko olleet vastuutehtävissä ja miten mieluisilta ne oikeasti tuntuivat? Osa veljistähän välttelee viimeisen asti minkäänlaisia ylimääräisisä "vastuita" ja jopa kenttäpalvelusta. Vastuut ovat "raskaita", sanotaan. Tuntuiko siltä, että olisi ollut parempaakin tekemistä, tai tuliko hyvä mieli (suorittamisuskonto) suorittamisesta? Oliko raskasta vetää perässään haluttomia veljiä tai sisaria, vai tuntuiko olo "Notre Damen kellonsoittajana" (eli puheiden ajanottajana ) ylväältä "vastuulta"? Kilpailitteko keskenänne, kuka saa tehdä, vai oliko välttely yleisempää?[/quote]
Olen avustava palvelija. Onneksi siihen ei liity mitään tosi raskasta vastuuta. Välillä tehdään vanhimman kanssa paimennuskäyntejä, esitelmiä saa pitää paljonkin jos tahtoo. Se on siksi mukavaa että saa käydä kyläilemässä ja näkee kuinka "vaatimattomasti" monet nuoret todistajaperheet asuvat komeilla rantatonetillaan hädin tuskin kolmensadan neliön taloissaan.
Lisävastuut EI kiinnosta pätkääkään. Vanhin sitten pääsee tonkimaan toisten yksityiselämää, se ei käy omiin periaatteisiini.
Ja entistä enemmän pitäisi vanhimpana johtaa tylsiä kokousohjelmia joihin vastaukset on Brooklynissä tehty valmiiksi. Thanks but no thanks.
Miten haluton vetää perässään toista halutonta? No silloin taannoin kun olin vahva uskossa niin oli se tympäännyttävää esiintyä lavalla innokkaana kun suurin piirtein yksi yleisön joukossa oli selkeästi innostunut kuulemastaan. Nyt ajan myötä tajuan enemmän.
Ei oo tarvinnu kilpailla mitään, tungetaan tehtäviä ihan tarpeeksi kysymättäkin.
[quote="Vieras"]Itse en näistä tiedä, olen välttänyt kaikki "vastuut". Sen huomasin, että vanhimpien nimityksiä ei ylempi taho (Jehova) varmaankaan ohjannut, vaan kyse oli käytössä olevasta työvoimasta: joku "kynnelle kykenevä" vain oli asetettava vapaaseen pestiin. Jos ei ollut omassa srk:ssa, tuotettiin muualta Beteliä myöden. Paimennuskäynneiltä vältyin: kerran soitettiin ja kerran tultiin ilman lupaa tivaamaan asioita ja kerran soitettiin ja annettiin epäsuoraa neuvontaa. Kerran luvattiin tulla, mutta ei tultu. Eräs vanhin ainakin käsitti kimppakyydit salille ikävänä velvollisuutena.[/quote]
Ei ohjaa Jahve tai sitten Hän on menettänyt arvostelykykynsä jos esimerkiksi minunlaiseni haluaisi nimittää vanhimmaski. Niin kuin on annettu monesti ymmärtää.
Välttämisvinkki: ideaalinen 6 tunnin kenttäpalvelus kuukaudessa. Ei niin paljon että saisi nimityksiä lisää, mutta riittää ettei herrat hermostu :wink: