Veljesseura.org

Jep, tarkkojen lainausten kohdalla niin voinkin tehdä, hyvä huomio. Olen eräänkin kerran etsinyt jotain tiettyä lausahdusta, mutta pitäsi muistaa sanatarkasti. "Tähtiäkin" käyttäen on välillä älyttömän (!) takkuista. Näinä täälläoloviikkoina olen kyllä oppinut jokaiselta osa-alueelta paljon! Kärsivällisyyttä vaan puolin ja toisin.

Nellique kirjoitti:Ps itsellesi, omankin Raamatun haluan kuluvan. Minulla on näkömuisti ja hahmotan Raamatunpaikat paremmin näkemällä ne ihan paperilla. Siis sen sijoittelun. Mainitsemasi netti-Raamattu on persoonaton ja kylmä, tottakai käytän sitä joskus.

Jos tekisitkin niin, että haet RaMin siteeraaman kohdan interwebbin ihmeraamatusta ja sitten plaraat paperiversion hiirenkorville siitä kohdin.

Sukututkija:
Ps. Ellet sitten kuitenkaan Raamattuasi tunnekaan, niin käytä interwebbiä...

Ps itsellesi, omankin Raamatun haluan kuluvan. Minulla on näkömuisti ja hahmotan Raamatunpaikat paremmin näkemällä ne ihan paperilla. Siis sen sijoittelun. Mainitsemasi netti-Raamattu on persoonaton ja kylmä, tottakai käytän sitä joskus.

Onpa outo väite. En ole ikuna väittänyt löytäväni Raamatunkohtia tuosta vaan! Tiedän sen hengen, perussanoman, suuret linjat. En tiedä rivin tarkkuudella ja sanatarkasti mistä tarkalleen lainaamani ajatus on. Olen suurten linjojen mies (nainen).

Nellique kirjoitti:(Voisitko RaM laittaa lainauksiisi myös kirjoittajan? Ei täällä katsos kaikki ole viivajaisia läpikäyneitä. Ainakin minulla menee paljon aikaa, kun etsin kirjoittajaa Raamatustani.)

Etkös sä ollut Raamattusi hyvinkin tavannut... tuosta toisesta ketjusta päätellen ainakin on kovasti tuttu opus.

Tällä erää RaM näyttää siteeraavan Heprealaiskirjeen 12:sta.

Ps. Ellet sitten kuitenkaan Raamattuasi tunnekaan, niin käytä interwebbiä: http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible

Mielenkiintoinen lausunto tuo "silloinhan te olette äpäriä, ettekä lapsia". Vai onkohan tuo lapsi-sanalla käännetty alkukielinen ilmaisu vähän tarkempi merkitykseltään?

No, mutta tuli vaan vielä mieleeni, että on se siunaus ettei tullu pojasta älykästä, saatikka kilttiä ja kuuliaista (liekö tuo isäkään niin karismaattinen ollu, vaikea arvioida), niin ei tullu tavoitelluks vanhimman uraa itsekin

(Voisitko RaM laittaa lainauksiisi myös kirjoittajan? Ei täällä katsos kaikki ole viivajaisia läpikäyneitä. Ainakin minulla menee paljon aikaa, kun etsin kirjoittajaa Raamatustani.)

Enpä ole asiaa aiemmin ajatellutkaan, mutta äkkiä tuumailtuani totean, että olet oikeassa. Tällaisia kuvailemasi kaltaisia isä-poika jatkumoita on tosiaan paljonkin. Säälittävää, mitäpä tuohon voi muuta sanoa. Joitakin näistä tapauksista tunsin ihan siitä asti kun pojut olivat ihan pieniä ja aika usein tämä "arvostettu" isä käytti suorastaan hirmuvaltaa lapsia kasvattaessaan. En viitsi nimiä mainita, mutta näissä "tunnetuissa" jt-suvuissa nää samat kuviot tuntuvat toistuvan.

Olen nähnyt ja tuntenut lukuisia Jehovan todistaja tapauksia ratkaisemattomasta isäsuhteesta. Aika murheellisia elämänkohtaloita tilanteissa kun isä on olemukseltaan arvostettu, kypsä, harkintakykyinen ja oikeudenmukainen. Hänellä on älykäs, kiltti ja kuuliainen poika. Hän ihailee ja rakastaa karismaattista isäänsä. Hän on kuitenkin ymmällään miksi isä on voinut valita niin pöhlön uskonnon kuin Jehovan todistajuuden. Tilanne jää ratkaisemattomaksi kun kiltti poika ei tohdi kyseenalaistaa kaikkivoipaisen isänsä valintoja. Tässä onkin sitten valmis käsikirjoitus elämän tragedialle joka usein vääjämättömästi ennen pitkää päätyy masennuksen ja siitä johtuvan alkoholismin kautta itsetuhoiseen käyttäytymiseen.

Minulla on jehovantodistajuudesta juontuva maneeri syyllistyä yleistyksiin. Näitä tapauksia on kuitenkn niin suuri liuta tullut vastaan, etten voi muuta kuin ihmetellä mikä meni vikaan ja miksi ?.