Veljesseura.org

Jos pystyt ystävällisesti ja diplomaattisesti kysymyään jotakin, josta tiedät jehovavastauksen ja sitten olet varustautunut niin, että otat mustaa valkoisella esiin (esim. vanha lahkojulkaisu) ja taas lausut asian mahdollisimman diplomaattisesti niin että olet ajatellut hakea selitystä ja jos se ei löydy, on mietittävä, jaksatko enää olla mukana tämänkaltaisia ylltätyksiä tarjoavassa jutussa.

OJA kirjoitti:Eli nyt kun on löytänyt todellisen totuuden totuudesta, niin millä kertoa se mukana oleville sukulaisille?
Oma äitini on tietysti järki ihminen että jos lyön faktaa pöytään niin uskoo.. ehkä.
Tuntuu että olisi silti pakko kertoa, vanhimmat kävivät vierailulla jokunen päivä sitten ja pyysivät luokseen kylään ja kaipailivat kokoukseen.. nyt pysyin hiljaa mutta en ehkä seuraavalla kerralla.
Onko muilla kokemuksia kyseisestä aiheesta?

Itse kerroin puhelimessa että eroan koska en usko enää. Eihän sinun pakko ole faktaa lyödä pöytään missään vaiheessa, jos et halua. Itse kävin keskustelun "totuutesta" vasta eroamisen jälkeen, ja se oli masentava. "Totuudessa" oleva ei useimmiten halua nähdä tosiasioita.

Kuten Veikko Leinonen sanoo, jokainen on vapaa eroamaan, ei sinulta edellytetä perusteluja siihen. Toki kannattaa ottaa muidenkin tunteet huomioon.

Tämä ei välttämättä päde kaikkien kohdalla, mutta vielä virassa ollessani erään silloisen erikoistienraivaajan vaimo jäi (jätettiin) pois "tutkisteluista" viitattuani ehtoollisenviettoon ja kerottuani sen sisällöstä luterilaisesta näkökulmasta, mikä minun tapauksessani oli lähes jokapyhäinen. Varsinkin se, että jokainen sai aivan vapaasti siihen osallistua ja koska tahansa halusi, vaikutti vaimoparkaan hyvin houkuttelevalta.

Matti. Nuo sutkautuksesi eivät ole kovin järkeviä. Etenkään jos rinnastat äidin idiootiksi. Kannattaa hieman keskittyä noihin omiin 'viisauksiisi' ennenkuin pullautat niitä ulos.

Sanotaanko näin I am Damn sure



nyt minä muokkasin kerran

Arvelet siis tietäväsi paremmin kirjoittamani tekstin sisällön ja merkityksen, kuin minä itse sen kirjoittajana?

No tuohan on toki lahkolaisena opittu tapa lukea raamattuakin. 'Tässä kyllä lukee näin mutta se merkitseekin tätä'.

Kaikki tietävä RaM voi sitten joskus selittää mitä en ole ymmärtänyt, niin mä luen sitä sit joskus kun huvittaa
Mut oikeasti joskus haluaisin (ei nyt )tietää millä hemmetin itsesuuggestiolla voi saada itseensä semmoseen tilaan että jopa luulee tietävänsä mitä toinen ymmärtää tai ei

Matti. Silloin kun et kunnolla ymmärrä tekstin sisältöä, ei sitä kannattaisi myöskään kommentoida.

RaM kirjoitti:Nätisti juttelemalla ja kyselemällä, mutta opillisia riitoja välttäen.
Itse eroamisen voi jättää myöhemmäksikin kun on ensin ehtinyt saada heidät ymmärtämään noita ongelmakohtia.

Ja kun jt:t ovat ymmärtäneet ongelmakohdat tulkitaan niitä vähän eri tavalla ja uups, niitä ei enää ole. Kuukauden päästä OJA voi yhtä huonosti kun ennen.

Nätisti juttelemalla ja kyselemällä, mutta opillisia riitoja välttäen.
Itse eroamisen voi jättää myöhemmäksikin kun on ensin ehtinyt saada heidät ymmärtämään noita ongelmakohtia.

Olen lukenut jostain vähän seuraavasti: If you argue with an idiot, he drag you down to his own level and beat you with his experience

Itse suosittelisin sinua ostamaan kirjan: Approaching Jehovah´s Witnesses in Love, How to Witness Effectively Without Arguing.

Kirjassa (270 sivua) neuvotaan hyvin yksityiskohtaisesti, miten todistajia voi lähetyä ilman, että he pelästyvät. Luvuissa on otettu eri aiheita joita kannattaa ottaa esille ja aiheita, joita ei kannata ottaa esille. Erillisenä liitteenä löytyy lisäksi 16 sivun irrallinen lehdykkä (helppo ottaa vaikka povitaskuun - tai kopioida osia sivuista farkkujen takataskuun), jossa on kirjassa esitettyjä kysymyksiä koottuina mutta hyvin lyhyesti.

Mielestäni yksi hyvä aihe on paratiisi. Jos jehovantodistajat ovat oikeassa oppinsa suhteen, paratiisi on pihemminkin helvetti kuin rauhan ja onnellisuuden paikka. Paratiisiteemaa tämä pikkuvihkonenkin käsittelee 31 kysymyksen avulla. Ja kirjassa aihetta käsitellään myös laajasti.
Uskoisin, että vastattuaan (jos ei pakene paikalta) vaikka vain näihin paratiisia koskeviin kysymyksiin, jokainen jehovantodistaja ainakin miettii omaa paratiisitoivoaan hetken aikaa.

Kirja löytyy edullisesti nettikirjakaupoista. Ja kieli on selkeää englantia, jota on mukava lukea. Itse olen vasta silmäillyt omaani, koska muuta luettavaa on vielä niin paljon.

Aaac kirjoitti:

OJA kirjoitti:Oma äitini on tietysti järki ihminen että jos lyön faktaa pöytään niin uskoo.. ehkä.

Eivät uskovaiset järkipuhetta kuuntele. Jos kuuntelisivat, eivät olisi uskovaisiksi ryhtyneetkään. Vasta kun uskovainen on itse päättänyt tutkia asioita ennakkoluulottomasti ja päättänyt tutkia asioita, kääntyvätpä asiat mihin suuntaan tahansa, hän voi uskoa järkipuhettakin.

Ajatuksia voi toki kylvää mieleen vaivihkaa. Ehkä ne jäävät itämään, ja sitten kun henkilö on vapautumassa pakkomielteestään, hän voi muistaa mitä olet sanonut ja alkaa ottaa asioista selvää.

Oma äitini erosi aikoinaan kirkostakin kun ei pappi pystynyt vastaamaan hänen esittämiin kysymyksiin,
todistajat pystyivät.
Sinänsä jos pystyisi antamaan sopivat kysymykset äidilleni mitkä saa todistajien kielet solmuun, tulos olisi taas tod. näk. sama.
Paha vain että vanhimmat on kuin politikkoja, paha kysymys niin tulee ympäripyöreitä vastauksia, lainauksia vaikka mihin raamatun kohtiin kunnes kysyjä ei enää edes muista mitä kysyi.

Oma äitini aikoinaan kieltäytyi uskomasta mm. British Museumin nettisivuilla olevaa tietoa Jerusalemin hävittämisen ajankohdasta koska se ei ollut sama kuin VT-seuran määrittelemä ajankohta. Juttu on niin että kun ihminen on tarpeeksi paljon aikaansa, energiaansa ja omaisuuttaankin sijoittanut johonkin asiaan, investointia ei haluta tunnustaa turhaksi vaan mieluummin eletään siinä omassa mielikuvitusmaailmassa jossa kaikki on hyvin.

OJA kirjoitti:Oma äitini on tietysti järki ihminen että jos lyön faktaa pöytään niin uskoo.. ehkä.

Eivät uskovaiset järkipuhetta kuuntele. Jos kuuntelisivat, eivät olisi uskovaisiksi ryhtyneetkään. Vasta kun uskovainen on itse päättänyt tutkia asioita ennakkoluulottomasti ja päättänyt tutkia asioita, kääntyvätpä asiat mihin suuntaan tahansa, hän voi uskoa järkipuhettakin.

Ajatuksia voi toki kylvää mieleen vaivihkaa. Ehkä ne jäävät itämään, ja sitten kun henkilö on vapautumassa pakkomielteestään, hän voi muistaa mitä olet sanonut ja alkaa ottaa asioista selvää.