Kirjoittaja sasisa » 23.02.2009 20:36
tikaram kirjoitti:
Haluaisin kuulla kokemuksianne sellaisilta äiteiltä ja isiltä, joilla oli lapsia todistaja-aikoinaan, että
miten ihmeessä te jaksoitte ylipäätään käydä kokouksissa? Jäikö mitään mieleen salilta, vai menikö kaikki aika paimentaessa lapsia? Miten seurakuntalaiset suhtautuivat keskittymiskyvyttömiin lapsiin? Oliko teillä kiellettyjä virikkeitä mukana lapsillenne?
Itse muistan vaan miettineeni, että kiva sitten konventissa olla kun on lapsia, kun saa haahuilla vaunujen kanssa eikä tarvi kuunnella konventtiohjelmaa
Joo, jotain tiedän aiheesta. Käytiin kokouksissa melko säännöllisesti, kun kaksoset olivat vauvoja. Aika mahdotonta touhua, tosin olin kotiäitinä, joten aikaa ei sinänsä mennyt. Ja oli ihan kiva päästä kotoa pois ihmisten ilmoille.
Hiivuimme jotenkin pois kun kolmas lapsemme syntyi. Olin niin rättiväsynyt, etten vain jaksanut. Kaikki energia meni lasten ja kodin hoitoon. Kolme vaippaikäistä joista yksi on koliikkivauva ei ole mikään peace of cake.. Seurakunta oli kyllä hyvin ymmärtäväistä, mutta konkreettista apua emme saaneet tilanteeseen, mistä olin hieman katkera.
Kun lapsilla alkoi uhmaikä, kokouksissa käymiset pystyi laskemaan kahden käden sormilla. Muistan ajatelleeni, miten järjetöntä on edes yrittää pakottaa pientä
lasta istumaan edes tuntia hiljaa. Ihan oikeasti, se on täysin luonnotonta! Ja järkyttävää että joku edes vaatii sitä lapselta. Eihän se voi mitenkään ymmärtää, miksi on pakko mennä paikkaan x kuuntelemaan jotain ihme juttuja mistä ei ymmärrä mitään.
Ja ne kerrat mitä sitä yritimme oli kyllä.. mielenkiintoisia. Ei järin rentouttavaa.. Voi että kun on ihanaa että se taakka on pois harteilta!
Lapsilla oli virikkeinä kynä ja vihko, joskus leluja.
Mitään ei jäänyt tosiaankaan mieleen, oli täysin turhia reissuja.
Parasta konventeissa lasten kanssa oli se, että oli "lupa" lähteä kävelemään ja haahuilemaan..
[quote="tikaram"]
Haluaisin kuulla kokemuksianne sellaisilta äiteiltä ja isiltä, joilla oli lapsia todistaja-aikoinaan, että [b]miten ihmeessä te jaksoitte ylipäätään käydä kokouksissa? [/b] Jäikö mitään mieleen salilta, vai menikö kaikki aika paimentaessa lapsia? Miten seurakuntalaiset suhtautuivat keskittymiskyvyttömiin lapsiin? Oliko teillä kiellettyjä virikkeitä mukana lapsillenne?
Itse muistan vaan miettineeni, että kiva sitten konventissa olla kun on lapsia, kun saa haahuilla vaunujen kanssa eikä tarvi kuunnella konventtiohjelmaa :roll:[/quote]
Joo, jotain tiedän aiheesta. Käytiin kokouksissa melko säännöllisesti, kun kaksoset olivat vauvoja. Aika mahdotonta touhua, tosin olin kotiäitinä, joten aikaa ei sinänsä mennyt. Ja oli ihan kiva päästä kotoa pois ihmisten ilmoille. :)
Hiivuimme jotenkin pois kun kolmas lapsemme syntyi. Olin niin rättiväsynyt, etten vain jaksanut. Kaikki energia meni lasten ja kodin hoitoon. Kolme vaippaikäistä joista yksi on koliikkivauva ei ole mikään peace of cake.. Seurakunta oli kyllä hyvin ymmärtäväistä, mutta konkreettista apua emme saaneet tilanteeseen, mistä olin hieman katkera.
Kun lapsilla alkoi uhmaikä, kokouksissa käymiset pystyi laskemaan kahden käden sormilla. Muistan ajatelleeni, miten järjetöntä on edes yrittää pakottaa pientä [i]lasta[/i] istumaan edes tuntia hiljaa. Ihan oikeasti, se on täysin luonnotonta! Ja järkyttävää että joku edes vaatii sitä lapselta. Eihän se voi mitenkään ymmärtää, miksi on pakko mennä paikkaan x kuuntelemaan jotain ihme juttuja mistä ei ymmärrä mitään.
Ja ne kerrat mitä sitä yritimme oli kyllä.. mielenkiintoisia. Ei järin rentouttavaa.. Voi että kun on ihanaa että se taakka on pois harteilta!
Lapsilla oli virikkeinä kynä ja vihko, joskus leluja.
Mitään ei jäänyt tosiaankaan mieleen, oli täysin turhia reissuja.
Parasta konventeissa lasten kanssa oli se, että oli "lupa" lähteä kävelemään ja haahuilemaan.. :lol: