Veljesseura.org

Bergerac kirjoitti: Vain villi veikkaus vilpittömien Jehovan Todistajien tiedostusjohtajan vastauksesta:"Ehkä yhden käden sormin lueteltavissa."

Minä olen monesti miettinyt, onko tiedottajalla huono muisti vai normaalista poikkeava määrä sormia..

Töpeistä tuli mieleen erään ap:n ajatushärö sekoittaa jeesus ja saatana keskenään, jonka seurauksena tuli hetken aikaa tekstiä jeesuksesta ja tämän demoneista.

Omega kirjoitti:Espoossa oli yhdellä pariskunnalla perkuleen kuriton kakara. Poikaa vietiin alvariinsa vessaan koulutettavaksi. Kerran poika käytti sitten apuna viimeistä oljenkortta kun oli taas vessareissun aika. Pentu huusi kiljuen: "Jehova AUTA!".

Olisi mielenkiintoista saada vilpittömien Jehovan Todistajien tiedostusjohtajalta vastaus kysymykseen:"Kuinka yleistä on lapsien ruumiillinen kurittaminen vilpittömien Jehovan Todistajien valtakunnansalien sisätiloissa?"

Vain villi veikkaus vilpittömien Jehovan Todistajien tiedostusjohtajan vastauksesta:"Ehkä yhden käden sormin lueteltavissa."

Palveuskokouksessa käsiteltiin päiväntekstin tutkimisen tärkeyttä perheenä. Lavalla oli pariskunta kolmen mukelonsa kanssa, ja veli kysyi nuorimmaiselta: "Niin mitäs me aina joka päivä perheenä yhdessä tutkitaan?" Pikkuinen mies sanoi hetkeäkään epäröimättä: "Bumtsi Bumia".

Ja tämä toinen on legenda, mutta tosi juttu. Pohjanmaalla vanha sisar luki kirjantutkistelussa Sananlaskujen "Leppeä vastaus taltuttaa kiukun" -kohdan aivan uudessa valossa. "Leipä vastaan taluttaa kinkun", oli mummeron versio.

Espoossa oli yhdellä pariskunnalla perkuleen kuriton kakara. Poikaa vietiin alvariinsa vessaan koulutettavaksi. Kerran poika käytti sitten apuna viimeistä oljenkortta kun oli taas vessareissun aika. Pentu huusi kiljuen: "Jehova AUTA!".

rippeli kirjoitti:Puhe käsitteli paratiisia ja ylösnousemusta, joten eipä sillä nimellä niin väliä, vai mitä

Tämähän kävi ilmi jo nettiin vuotaneista päätoimiston kirjeistä vanhimmistoille. Hautajaistilaisuuden tarkoitus ei ole muistella edesmennyttä, vaan edistää Jehovan todistajien sanoman levittämistä.

Paimiossa veli esivalvoja piti hautajaisten muistopuheen salilla. Kuollut oli toimeton vanha sisar joka ei koskaan käynyt salilla. Pahaksi onneksi veli vanhin luuli väärän ihmisen kuolleen ja piti puheen aivan eri nimiselle naiselle. Puhe käsitteli paratiisia ja ylösnousemusta, joten eipä sillä nimellä niin väliä, vai mitä

Yx tuttu pikkutyttönä lavalla puhui paratiisista patariisinä...

Kahujyvä kirjoitti:Hmm, piti oikein kirjautua uudestaan käyttäjäksi, että pääsin tiedustelemaan seuraavaa: olikohan kyseessä läntisen rannikko-Suomen kaupunki ja sukunimeltään K-alkuinen veli?

Jep, kyllä oli.

Hmm, piti oikein kirjautua uudestaan käyttäjäksi, että pääsin tiedustelemaan seuraavaa: olikohan kyseessä läntisen rannikko-Suomen kaupunki ja sukunimeltään K-alkuinen veli?

Tähän täytyy myös täydentää eräs helmi eräästä englanninkielisestä srk:sta:

Nuorehko JT:ksi kasvatettu afrikkalaisperäinen veli paljasti nuorille veljille ihan tarkoituksellisesti palveluskokouksessa, ettei kannata hullaantua naisista/sisarista liikaa ulkonäöllisesti, sillä vanhemmiten "their breasts fall down" - tätä lausahdusta hän luonnollisesti havainnollisti käsillään. Kyseessä saattoi olla "Srk:n tarpeiden mukaan" tms. Epäuskoiset naurut sekoittuivat muutamaan selvästi närkästyneeseen ilmeeseen.

sinner74 kirjoitti:

Witless kirjoitti:Lapsuuden seurakunnassani vaikutti (ja vaikuttaa ehkä edelleen) harvinaisen skarppi vanhin jonka ajatus kuitenkin harhaili puhumisen aikana. Vartiotornin tutkistelussa hän jakoi puheenvuoroja välillä mm. veli "Hevoselle" ja veli "Heinähangolle". Ehkä pahin oli se kun hän antoi vastausvuoron itselleen. Pitkän hiljaisuuden jälkeen veli vanhin totesi iloisesti: "Ai niin, sehän olen minä!"

Ei voi kyllä uskoa todeksi...ja seurakunta nöyränä jatkoi viittaamista?

Kyseinen hahmo oli/on(?) aika sympaattinen sekä fiksu (Jehovan todistajaksi). Totta on. Seurakunta ymmärsi että hänellä on omat haasteensa ajatusten ja sanojen sekoittumisen suhteen.

Witless kirjoitti:Lapsuuden seurakunnassani vaikutti (ja vaikuttaa ehkä edelleen) harvinaisen skarppi vanhin jonka ajatus kuitenkin harhaili puhumisen aikana. Vartiotornin tutkistelussa hän jakoi puheenvuoroja välillä mm. veli "Hevoselle" ja veli "Heinähangolle". Ehkä pahin oli se kun hän antoi vastausvuoron itselleen. Pitkän hiljaisuuden jälkeen veli vanhin totesi iloisesti: "Ai niin, sehän olen minä!"

Ei voi kyllä uskoa todeksi...ja seurakunta nöyränä jatkoi viittaamista?

Lapsuuden seurakunnassani vaikutti (ja vaikuttaa ehkä edelleen) harvinaisen skarppi vanhin jonka ajatus kuitenkin harhaili puhumisen aikana. Vartiotornin tutkistelussa hän jakoi puheenvuoroja välillä mm. veli "Hevoselle" ja veli "Heinähangolle". Ehkä pahin oli se kun hän antoi vastausvuoron itselleen. Pitkän hiljaisuuden jälkeen veli vanhin totesi iloisesti: "Ai niin, sehän olen minä!"

Mulle kävi kerran niin hassusti että erään kerran olin äidin kanssa pitämässä näytettä lavalla ( ruotsinkielisessä seurakunnassa mihin kuuluimme), olin tavallinen katujen tallaaja siinä ja tulin mukamas julistajaa kohti siinä, kunnes kompastuin äidin mikrofonin piuhaan ja äiti kiroili mikkiin suomeksi Kyllä sali repesi
Mutta meillä ei tuollaista otettu vakavasti

almi kirjoitti:

Jakke kirjoitti:Ja eräs veli piti puheen vetoketju auki, vaimon istuessa eturivissä yrittäen sormimerkeillään huomauttaa miehelleen asiasta.

Mielenkiintoinen pikku tehoste puheelle. Kuinka moni huomasi tilanteen?

Useimmat

PoterO kirjoitti:

almi kirjoitti:Pidin joskus puheen väärästä aiheesta. Samaa aihetta oli käsitelty juuri edellisellä viikolla. Kertaus oli opintojen äiti.

Minä kun luulin että noin tehdään ihan tarkoituksella.

Joo, yleensä. Mutta ei silloin, kun puheen aihe vaihtelee viikottain sen mukaan, minkä kirjan luku on kyseessä.

Jakke kirjoitti:Ja eräs veli piti puheen vetoketju auki, vaimon istuessa eturivissä yrittäen sormimerkeillään huomauttaa miehelleen asiasta.

Mielenkiintoinen pikku tehoste puheelle. Kuinka moni huomasi tilanteen?