Veljesseura.org

Kirjoittaja **-Arska-** » 30.06.2007 21:38

Muistan kuinka tullessani erotetuksi, oli vaikea nähdä entinen veli tai sisko jossain kaupassa tai työssä. Pyrin välttämään kohtaamista.
Toki he itse pyrkivät paljon tiukemmin välttämään minua, mutta ei sitä itse silloin huomannut.
Eiväthän työkaverit tienneet pitkään aikaa että olen erotettu ja keskusteluissa puolustin vielä kauan jt.n oppeja ja kerroin vain että minä sopinut porukkaan omine mielipiteineni.
Vaikka siitä on jo 30 vuotta niin vieläkin saa jossain tilanteissa kuulla että "sinäkin vanha johovantodistaja " niikuin se jotenkin muka kuulisi mitenkään enää elämääni.
Leima on siis olemassa. Sen se aiheutti että kun tulee uskonnosta puhetta niin ei tarvitse luulla mitään.
Olen erittäin tyytyväinen elämääni ja nimenomaan siihen että saan olla mitä mieltä haluan ja mistä asiasta vain... Voin jopa muuttaa aikaisempaa mielipidettäni jos pääni sanoo että olin väärässä....

-Arska-

Kirjoittaja **Ninth** » 27.06.2007 14:11

Wolf kirjoitti:Havaintojeni ja itsekeksimäni teorian mukaan päihteiden käyttö, mielisairaudet ja ääriuskovaisuus vaikuttavat samaan osaan aivoissa.

Minusta tällainen erityisesti lahkojen ylläpitämä himouskovaisuus (täysillä mukaan uskontoon niin ettei muulle jää aikaa) on suoranainen addiktio. Tuossa tuli vähän aikaa sitten radiohaastattelu entisestä huumeenkäyttäjästä, joka oli "löytänyt Jeesuksen" ja päässyt irti aineista, ja tajusin että noissahan tapauksissa vain korvataan huumeriippuvuus toisella addiktiolla.

"Uskonto on oopiumia kansalle", vai miten se menikään.

Kirjoittaja **Barabbas** » 27.06.2007 13:47

wolf kirjoitti: Havaintojeni ja itsekeksimäni teorian mukaan päihteiden käyttö, mielisairaudet ja ääriuskovaisuus vaikuttavat samaan osaan aivoissa.

niinhän se kyl yleensä menee, että alkoholistit ja mielenhäiriöitä omaavat saavat tarkoituksen elämälleen, kun löytävät Jeesuksen. Tai sitten monesti toisinpäin, ääriuskovainen masentuu ja siitä saattaa tulla alkoholisti.

Kirjoittaja **Mimmi** » 20.06.2007 20:16

Juttu tässä näyttää vähän rönsyilevän, mutta eipä tuo mitään haitanne...tuli vaan mieleen aika jolloin olin vielä jt ja olin kihloissa maailmallisen kanssa joka oli kiinnostunut, kävi kokouksissa ja tutkikin. Eräs tiukkapiposisar kielsi tytärtään olemasta missään tekemisissä minun tyttäreni kanssa...ja syynä tämä minun suhteeni. Ei niin kun tullut tämän sisaren mieleen kannustaa minun lastani pysymään "totuudessa", hätä oli vaan varjella omaa lastaan. Kyse oli ainoastaan kirjeenvaihdosta ja puhelimessa puhumisesta. En olisi edes nähnyt tuota nuorta koskaan, koska asuimme muutaman sadan kilometrin päässä toisistamme. Että tähän malliin kun tarpeeksi tiukkiksia ollaan... Tuli sitä muutakin p:tä niskaan ihan vaan sen takia kun asioita muka tiedettiin eikä vaivauduttu edes kysymään. Onneksi on takana ne ajat ja nykyään päätän ihan itse omista tekemisistäni eikä joku seura...

Kirjoittaja **RouvaX** » 20.06.2007 17:30

Ei se kyllä ihan noin ole.... MINÄ olen se alkoholiin suuntautuva, mies se (maailmallinen) parempi osapuoli.
Olen koittanut terapiaa, mielialalääkkeitä jne. mutta ei kukaan Ei-Koskaan-Jt voi ymmärtää tätä juttua.

Turvaudun alkoholiin, se on niin helppoa. Ehkä ei pitäisi.... mutta liikaa kaikkea kestettävää.

Kirjoittaja **Vieras** » 18.06.2007 10:45

Yllä olevan vieras -kommnentin laittajana suositan muutenkin Googlea, läntisen naapurimaamme pääkaupungin syndrooma on hyvinkin tunnettu käsite ja haku voisi kiinnostuneelle antoisa eikä jäisi ylimalkaiseksi vaikka saattaisi saattaa ylimalkaitsijan häpeään, ainakin pikkusen

Kirjoittaja **Markku Meilo** » 17.06.2007 17:56

Anonymous kirjoitti:Ylimalkaisena käsityksenä tukholman syndroomasta että siinä pelko ja stressi käyvät ylivoimaisiksi sietää ja ratkaisuna niiden poistamiseen on ihastua ja ruveta liittolaiseksi muutoin uhkaavalle rikolliselle

Saatan olla täysin harhassa, mutta mulle on jäänyt tunne, että se homma koskee enemmän naisia kuin miehiä. Onko jollain parempaa tietoa asiasta?

Kirjoittaja **Vieras** » 17.06.2007 12:41

Ylimalkaisena käsityksenä tukholman syndroomasta että siinä pelko ja stressi käyvät ylivoimaisiksi sietää ja ratkaisuna niiden poistamiseen on ihastua ja ruveta liittolaiseksi muutoin uhkaavalle rikolliselle

Kirjoittaja **Markku Meilo** » 16.06.2007 16:08

Anonymous kirjoitti:... miehen pitää päästä hänen kanssaan naimisiin niin sitten on hyvä. Nainen arvelee pystyvänsä ihmetekoon.

Tuo melko yleinen toimintamalli lienee jotain sukua nk. Tukholman oireyhtymälle?

Kirjoittaja **Vieras** » 16.06.2007 11:50

Ettei tuo naisen usko miehen muuttumiseen, jona äskeisessä ei liene tarkoitettu potenssin vähittäistä hiipumista, olisi sukua uskolle siihen, että lahko on muuttunut eikä enää anna vääriä odotuksia maailmanlopusta, vaan nyt tosiaan pääsee rapsuttelemaan leijonaa korvantakaa.

Onko joskus yksilössä avuttomuutta ylittää rajoja pyrkiessään ahdistuksensa tasapainoon saattavaan ympäristöön, avuottmuutta oma-aloitteiseen elämänkumppanikandidaattien ruotimiseen ja raakkaamiseen että se kelvollinen jäisi jäljelle ja avuttomuutta tutkia uskontokuntia hyläten ns. vaaralliset lahkot valittavina mahdolisuuksina ?

Joskus on kirjoitettu siitä ilmiöstä, että kun esille nousee vastuuttomin ja häikäilemättömin rikollinen vankilassa, josta jonkin yksityiskohdan vuoksi kirjoitellaan lehdistössä toistuvasti, niin tapaa ilmaantua joku tyttörassukka, joka sanoo että sen miehen pitää päästä hänen kanssaan naimisiin niin sitten on hyvä. Nainen arvelee pystyvänsä ihmetekoon.

Asiaa on tutkittu kansainvälisesti eikä se ole pelkkä suomalainen ilmiö. Naisita oli kirjoituksessa todettu, sosiaalinen asema oli matala ja nousun mahdollisuus oli olematon. Herää ehkä kysymys, että oliko naiseen ladattu korkeamman aseman odotus ?

Kirjoittaja **Lehtiveli** » 15.06.2007 23:37

Markku Meilo kirjoitti: Jotenkin on jäänyt sellainen ajatus kytemään, että monilla naisilla on ehtymätön toivorikkaus miesten muuttumisen suhteen.

Tuo on kyllä totta. Tunnen erään "pariskunnan" jotka ovat eronneet ainakin kymmenen kertaa, mutta aina nainen tulee takaisin ja uskoo miehen muuttuneen.

Näin ei koskaan kuitenkaan tapahdu.

Kirjoittaja **Markku Meilo** » 15.06.2007 22:44

Lehtiveli kirjoitti:Tällaisessa kuviossa syntinen tuntee toivoa, koska toinen puolisko rukoilee ja toivoo kovasti. "Synnitön" puoli taas tuntee itsensä paremmaksi ja voi yrittää auttaa. Ilmeisesti tällainen "sääli/hyväolo-kombinaatio" on syynä tällaisiin liittoihin.

Olen väärän alan ammattilainen arvioimaan näitä asioita kovin syvällisesti, mutta mekanismit lienevät monisyisiä.

Jotenkin on jäänyt sellainen ajatus kytemään, että monilla naisilla on ehtymätön toivorikkaus miesten muuttumisen suhteen. Olen tavannut useita naisia, jotka ovat menneet naimisiin sillä odotteella, että mies muuttuu. Yhdessäkin tapauksessa miehellä oli mielenterveysongelmia, jotka nainen uskoi 'parantavansa'. Väkivaltaisuus onkin sitten oma lukunsa tässä aiheessa.

Kirjoittaja **Lehtiveli** » 15.06.2007 22:30

Tällaisessa kuviossa syntinen tuntee toivoa, koska toinen puolisko rukoilee ja toivoo kovasti. "Synnitön" puoli taas tuntee itsensä paremmaksi ja voi yrittää auttaa. Ilmeisesti tällainen "sääli/hyväolo-kombinaatio" on syynä tällaisiin liittoihin.

Kirjoittaja **Witless** » 15.06.2007 21:29

wolf kirjoitti:Käsi ylös kuinka moni on tavannut alkoholistimiehen ja uskovaisnaisen kimpassa??

Ihan omasta lähisuvustani puhuessa täytyy jo nostaa molemmat kädet ylös, ikävä kyllä. Kyseinen kombo lienee lähes kosmisen vakion kaltainen, toimii kuin junan vessa. Toinen on täysin hyvä, toinen pahasti syntinen, mutta ajoittain katuva.

Kirjoittaja **Jaakko Ahvenainen** » 15.06.2007 19:01

wolf kirjoitti:Käsi ylös kuinka moni on tavannut alkoholistimiehen ja uskovaisnaisen kimpassa??

Valitettavasti minun käteni eivät riitä. Liian paljon kokemuksia tässä suhteessa, mutta sen olen huomannut, että ihmisen lapsen on opittava sanomaan EI, vaikka omille vanhemmilleen, esimiehilleen, työnantajalleen.

Tervetuloa kyläilemään, mutta meillä elämme meidän ehdoillamme, EI sinun / teidän. Tämä on meidän / minun perheeni ja meillä EI tehä sitä ja tätä. Saattaahan se häijyltä tuntua ja tuntuukin, mutta se pieni EI tiukastikin sanottuna kuuluu terveeseen itsesuojeluvaistoon.

Veljesseura.org

Enää ei tarvitse olla edes erotettu...

Lähetä vastaus

Laajenna näkymää Otsikko: Enää ei tarvitse olla edes erotettu...

Erimieltä oleminen