Hei kaikki!
Olen seurannut entisten jehovantodistajien keskustelupalsta varmaan vuodesta 2001. Syy tähän lienee se, että minulla on ahdistava uskonnollinen kokemus helluntailaisten parista. Yllättäen täältä olen saanut voimaa ja rohkeutta jatkaa eteenpäin ja ennen kaikkea ajatella itse. Nyt tuosta kokemuksesta on jo 12 vuotta aikaa, joten se alkaa painumaan unholaan.
Olen kuitenkin viime aikoina "joutunut" pohtimaan uskontoon ja uskomiseen liittyviä asioita, kuten sitä, että haluanko että avioliittoni siunataan kirkossa (en halua missään nimessä

, mutta mies haluaa) ja lisäksi opiskelen kristillisessä amk:ssa, joten sieltä on tullut tätä uskontoärsykettä joka on laittanut mut miettimään asioita.
No, kuitenkin sain eilen omituisen mahdollisuuden mennä jehovan todistajien kokoukseen. Tapahtuma kulku ja kaikki meni juuri niin kuin UUT:n, veljesseuran ja muilla sivuilla on kirjoitettu. Minua ei jätetty yksin, vaan sain seuraani muutaman ikäiseni nuoren naisen jotka näyttivät kirjaa ja kertoivat mitä seuraavaksi tapahtuu. Kaikista järkyttävintä minulle oli se, että kun tutkittiin jotain kirjaa (ei raamattua) niin alalaidan pieniin kysymyksiin löytyi oikea vastaus suoraan tekstistä eikä suinkaan omasta päästä, siis itse pohdiskeltuna

Lauletut laulut muistuttivat aika paljon virsiä melodialtaan, mutta jotkut sanoitukset olivat todella pelottavia.
Sitten kokouksen jälkeen juttelin nuorten naisten kanssa ylipäätänsä kaikesta jne. Vaikuttivat oikein mukavilta. Sain lopuksi pari vartiotorni lehteä mukaan ja luin niitä kotimatkalla ja olin aivan aivan aivan täysin uskomattoman ällistynyt. Lehden ohje "kuinka lääkkeitä käytetään oikein" oli jenkkien viranomaisten suositus. Ei siis suomalaisviranomaisten. Lehden lopussa oli juttua joista eläimistä yms. Jotenkin tuli sellainen ajatus, että jos tämä jehovakirjallisuus on heille ainoa oikea kirjallisuus niin mitä

he tekevät aivoillaan. Ei tämä maailma nyt ihan noin yksinkertainen ole. En kuitenkaan tullut vihaiseksi, vaan minun kävi sääliksi. Omasta kokemuksesta tiedän, kuinka tärkeää on ajatella omilla aivoilla ja hakea keskustelukumppania, joka pystyy olemaan kriittinen ja rehellinen.
Niin ja sitten kun kokouksen lopussa menin vessaan, mukaani lyöttäytynyt nainen tuli vessaan mukaan. Tavallista

Vähän huvitti siinä vaiheessa.
Täytyy myöntää, että ehkä kokeiluni ei ollut järin fiksu, mutta mielummin elän ilman uskontoa kuin uskonnon kanssa joka aivopesee minut.
Ihanaa kevättä kaikille
