Veljesseura.org

Minäkin arvostan kirkon diakoniatyötä, sillä perustein mitä olen siitä kuullut ja havainnut. Siksi epäilin reiskaa trolliksi, kun lyttäsi diakoniatyön niin totaalisesti. Vähempiosaisten auttamisessa evlut kirkko on valovuosia edellä jehovantodistajia. Ollaan "sielunhoidosta" mitä mieltä tahansa, silti kirkko tekee oikeita asioita vähempiosaisten hyväksi.

Kristilleisen diakonian perusteet löytyvät Raamatusta, Apt. 6:1-7. Tätä samaa linjaa on jatkettu aina näihin päiviin, kukin seurakunta resurssiensa mukaan pääsääntöisesti, joskin joitakin poikkeuksia on hakea apua ylemmiltä tahoilta. Varat tähän työhön saadaan kirkollisveroin kootusta seurakunnan talousarviosta, ynnä yhteisvastuukeräystuloista ja harvemmin lahjoituksista.

Toki pyritään ohjaamaan ihmisiä yhteiskunnan sosiaaliturvan piiriin, mutta se ei aina ole kovin mutkatonta. Toimeentulotuen normisto pitäytyy lainsäädäntöön, diakoniatyön harkintaan. Toki asiakkaan luvalla yhteistyötä tehdään. EU:n ruokaprojekti on ollut merkittävä, tosin yksipuolinen, eikä kaikkia tarpeita tietenkään voida ratkaista tahi helpottaa pelkästään ruoalla.

Hieman koulutuksestaan johtuen diakoniatyöntekijät ovat joko pätevöityneet sairaanhoitajiksi (virallisessa luettelossa) tai sosiaalityöntekijöiksi, minkä lisäksi omaavat seurakunnan hengellisistä tarpeista riittävät perustiedot.

Kirkko ei ole niin rikas, kuin useat otaksuvat. Tästä huolimatta diakoniatyö paikallisessa seurakunnassakin saa yhteiskunnan käyttämiin varoihin nähden uskomattoman paljon aikaan. Kun olin vielä työelämässä, astui voimaan velkajärjestelylaki. 1990-luvun laman jälkeen se antoi suunnatonta apua useille ylivelkaantuneille. Ei kukaan pakottanut, mutta koska työntekijöitä tarvittiin, kouluttauduin alalle ja näin lähes olemattomin kustannuksin saatoin diakoniatyöntekijänä auttaa moniaita suurissa velkapulmissa olleita ja heidän takaajiaan selviytymään uuden elämän alkuun.

Kirkon eittämättä suurin ja tunnetuin diakoniatyöhön liittyvä tulonlähde on Yhteisvastuukeräys. Tähän ei yksikään Jehovan todistajaksi tunnustautuva osallistu, eikä voikaan osallistua. Nykyisin suurin osa tasta saadusta avusta menee tiettyyn tai tiettyihin, erittäin hyvin kontrolloituihin kohteisiin kehitysmaihin ja sielläkin tiettyihin projekteihin, kuten mm. kaivojen kaivamiseen, naisten olojen parantamiseen ammatillisella opetuksella, AIBS-tukityöhön, jne... Osa rahoista käytetään tarkoin nimettyyn kotimaan kohteeseen, osan jäädessä paikallisten hiippakuntien diakoniarahastoihin, joista yksittäinen seurakunta voi tiettyyn suurehkoon ja perusteltuun avustuskohteeseen varoja hakea. Paikallinen seurakunta saa 10% omaan diakoniatyöhönsä.

Näillä varoilla jokainen seurakunta saamiensa varojen puitteissa pyrkii avustamaan avun tarpeessa olevia. Perusperiaatteena on, ettemme katso henkilöön -siis kuuluku kirkkoon vai onko kuulumatta, avun tarve on ainoa kriteeri, jota tosin käytettävissä olevat varat rajoittavat. Ei ole diakoniatyön avun hakeminen Jehovan todistajiltakaan kielletty. Usein ruoka-apu perustuu EU:n ylijäämävarastojen jakeluun. Se on hyvin yksipuolinen, joten monissa seurakunnissa käytetään diakonian avustusvaroja täydentämään tätä apua, vaikkapa lihasäilykkein.

Joulu on monille ihmisille merkityksellistä aikaa. Yksityisen seurakunnan diakoniatyö saa pääsääntöisesti "joulupakettinsa" Kotimaa-lehden, Sana-lehden, paikallisten Rotary- ja Leijona-clubien sekä Punaisen ristin ja Mannerheimin Lastensuojeluliiton kautta tarvitseville jaettavaksi. Tämän lisäksi seurakunta saattaa käyttää loppuvuoteen säästyneitä omia diakoniavarojaan erilaisiin ruokakasseihin.

Toki tätä toimintaa ja avun sisältöä voidaan arvostella, kumma kyllä avustuksen saajat sitä harvemmin arvostelevat. Terve tuloa jonoon, todistajat. Kukaties katsomme asianne.

Lut. kirkko ilmeni tällä seudulla joulun alla vähävaraisille lapsille joululahjapakettien jäjestäjänä, oli havaittavissa. Vailla perehtyneisyyttä arvelisi sen vähävaraisten auttamisen tosiaan kirkon te3htäväpiiriin sen omasta mielestä todella kuuluvan, mutta se on kai sikäli kuin sitä tapahtuu yleisölle näkymätöntä.

Kristillinen pelastusarmeija tekee kai enemmän auttamistyötä, toisaalta ihmettelee että millä varoilla. Lahjoituksillako, kuulin Spede Pasasen sanoneen aikanaan että jos hän lahjoittaa hyväntekeväisyyteen, niin pelastusarmeijalle, että niiden palkoilla ei rikastu (käsitin tarkoitaneen että lahjoitus todella menisi perille eikä jäisi suurelta osin avustustyöntekijöille).

Eikös pelastusarmeijan yömajat ole nimenomaan kaikista huono-osaisimpien tarpeeseen ajateltu ?

Pelastusarmeijalla avustustyö on perusosa toimintaa.

Jehovilla on taas se kaksijakoisuus, kuten tässä siteerattu, ei oikeastaan ankaran harkinnan jälkeenkään tulisi päätyä avustamistoimenpiteeseen. Toisaalta ilmeisesti suuren yleisön jakeluun tarkoitetulla painotuotteella on esitetty, että oikeastaan muuthan siellä luonnontuhoalueella eivät avustustyötä tehneetkään kuin me, jehovantodistajat.

reiska kirjoitti:Jahas, sieltähän tuli varsin objektiivinen näkemys asiaan Ja varsinainen vitsi. Kirkon dikoniatyö on vain rikkaiden omantunnon lepyttelyä varten. Niitä köyhiä avun tarpeessa olevia on helsingin lähiöissä runsain määrin.. eipä näy kirkolta apuja liikenevän. Mutta kerronhan toki, että olet väärässä. Olet väärässä. Kyllä Jehovan todistajatkin järjestönä avustavat. Resurssit ovat vain murto-osa siitä, mitä kirkolla olisi käyttää. Onko sinulla jokin tarve tässä nyt omia tekojasi tuoda esille? Ne eivät kiinnosta vähääkään eivätkä liity asiaan.

Näkemykseni on objektiivinen koskien paikallisseurakuntaa, joka muodostaa oman tulosyksikkönsä. Miten Helsingissä toimitaan, on Helsingin seurakuntayhtymän asia. Minulla ei ole tarvetta korostaa tai esiintuoda tekemisiäni. Silti rohkenen väittää, että tuskin itse olet näitä köyhiä mitenkään auttanut tai jos väärässä olen, kerro toki miten olet itse puutteenalaisia auttanut, tai seurakuntasi.

On kuitenkin varsin arveluttaa esittää näkemyksiään tuntematta täsmällisemmin esim. evl. kirkkoa ja sen organisaatiota, varoja ja varainhankintaa. Vaan, kukaties olenkin tavannut nyt asiantuntijan. Tietenkin olen väärässä, kuten koko kristikunta, eihän siitä ole epäilystäkään, mutta sille tosiasialle en mahda mitään, etten ole nähnyt Jehovan todistajien seurakunnissa vähäisintäkään avustustyötä, joka ulottuu apua tarvitseviin henkilöön katsomatta.

Asenteesi koen tympeän ylimielisenä, mikä ei sinänsä kovinkaan uutta minulle ole ja näin on hyvä. Tämä näet muodostaa mm. minulle hyvin korkean esteen suhteessa jehovantodistajuuteen ja ainoastaan vahvistaa näkemystäni Jehovan todistajista. Itse asiassa, tuskin edes tiedät, miten suuren palveluksen oletkaan tehnyt. Salli minun kiittää Sinua.

reiska kirjoitti:

Jaakko Ahvenainen kirjoitti:

reiska kirjoitti:Onko kirkon tapa kuljettaa kolehtihaavia jokaisen kuonon eteen jotenkin fiksumpi tapa? Sen lisäksi, että menee vielä veroina suoraan tilistä.

On.

wau, minustakin todella fiksua. Siitähän voi tarpeessa oleva ottaa vähän ruokarahaa...

Mustalainen oli kirkossa, ja kotiin tultuaan äitimuori kysyi kuinka viihdyit. "Hyvin", sanoi poika, "pappi puhui pöntössä mukavia ja toinen jakoi haavilla rahaa"...

Tony Syrjänen kirjoitti:Lauma-kirja tiivistää hyvin vt-seuran asenteen ihmisten auttamiseen, kun omia jäseniäkään ei olla valmiit auttamaan jos näistä ei ole ollut lahkolle mittavaa hyötyä.

Arvostelukykyä tulisi käyttää sen ratkaisemisessa, voitaisiinko humanitaarisin perustein antaa jotakin - tai mitään - apua niille, joilla ei ole hyvä asema seurakunnassa.

Tuota voikin sitten verrata kirkon diakoniatyöhön vaikka sitä silmällä pitäen, että ymmärtääkseni sitä kautta voi saada apua, vaikka ei edes kuulu kirkkoon. Jaska voi oikaista jos olen ymmärtänyt tämän väärin.

Totta on sekin, että VT-seura ei ole mikään avustusjärjestö. Paikallisseurakunnat toimivat myös minimibudjeteilla, joten raha-avustuksia ei tuosta kassasta voi maksaa. Pitäisikö sitten rahoitustapaa muuttaa nykyisistä vapaaehtoisista lahjoituksista paremmin tuottaviin menetelmiin?

Lauma-kirja tiivistää hyvin vt-seuran asenteen ihmisten auttamiseen, kun omia jäseniäkään ei olla valmiit auttamaan jos näistä ei ole ollut lahkolle mittavaa hyötyä.

Arvostelukykyä tulisi käyttää sen ratkaisemisessa, voitaisiinko humanitaarisin perustein antaa jotakin - tai mitään - apua niille, joilla ei ole hyvä asema seurakunnassa.

Tuota voikin sitten verrata kirkon diakoniatyöhön vaikka sitä silmällä pitäen, että ymmärtääkseni sitä kautta voi saada apua, vaikka ei edes kuulu kirkkoon. Jaska voi oikaista jos olen ymmärtänyt tämän väärin.

reiska kirjoitti: Mikä, jottei, mutta siihen ei ole tarvis, sillä diakoniatyö koettaa pitää huolta kaikkein heikoimmistakin henkilöön katsomatta, mitä Jehovan todistajat järjestönä eivät tee.

Trolli. Who cares.

Jaakko Ahvenainen kirjoitti:

reiska kirjoitti:wau, minustakin todella fiksua. Siitähän voi tarpeessa oleva ottaa vähän ruokarahaa...

Mikä, jottei, mutta siihen ei ole tarvis, sillä diakoniatyö koettaa pitää huolta kaikkein heikoimmistakin henkilöön katsomatta, mitä Jehovan todistajat järjestönä eivät tee. Mutta kerro, jos väärässä olen. En näet muista koska Valtakunnan salin ovipielessä olisi ruokajonoja ollut, mutta minä olen jakanut tonneittain ruokaa köyhille ja muut rahalliset tuet päälle.

Jahas, sieltähän tuli varsin objektiivinen näkemys asiaan Ja varsinainen vitsi. Kirkon dikoniatyö on vain rikkaiden omantunnon lepyttelyä varten. Niitä köyhiä avun tarpeessa olevia on helsingin lähiöissä runsain määrin.. eipä näy kirkolta apuja liikenevän. Mutta kerronhan toki, että olet väärässä. Olet väärässä. Kyllä Jehovan todistajatkin järjestönä avustavat. Resurssit ovat vain murto-osa siitä, mitä kirkolla olisi käyttää. Onko sinulla jokin tarve tässä nyt omia tekojasi tuoda esille? Ne eivät kiinnosta vähääkään eivätkä liity asiaan.

Jaakko Ahvenainen kirjoitti: En näet muista koska Valtakunnan salin ovipielessä olisi ruokajonoja ollut, mutta minä olen jakanut tonneittain ruokaa köyhille ja muut rahalliset tuet päälle.

En minäkään kyllä muista ruokajonoja tai muitakaan vastaavia valtakunnansaleilla. Konventeista kyllä muistan ruokajonoja mutta tulonsuunta oli silloin käsittääkseni vilpittömiltä Jehvan Todistajilta ja muilta konventeissa olleilta kohti Seuraa eikä suinkaan toisinpäin.

Joillakin saleilla on harrastettu avoimien ovien päivää ehkä kerran vuodessa ilmaisen kahvitarjoilun kera, mutta ei hirvittävää jonoa ole näillä saleilla näkynyt.

Tuntemieni salien osalta en ole havainnut/kuullut kertaakaan että "seurakunnan kassasta" olisi otettu rahaa yksittäisten ihmisten (olivat sitten jt:a tai eivät) tukemiseen. <- Tämä ei tarkoita sitä etteikö joissakin seurakunnissa olisi tälläista menettelyä esiintynyt.

reiska kirjoitti:wau, minustakin todella fiksua. Siitähän voi tarpeessa oleva ottaa vähän ruokarahaa...

Mikä, jottei, mutta siihen ei ole tarvis, sillä diakoniatyö koettaa pitää huolta kaikkein heikoimmistakin henkilöön katsomatta, mitä Jehovan todistajat järjestönä eivät tee. Mutta kerro, jos väärässä olen. En näet muista koska Valtakunnan salin ovipielessä olisi ruokajonoja ollut, mutta minä olen jakanut tonneittain ruokaa köyhille ja muut rahalliset tuet päälle.

Jaakko Ahvenainen kirjoitti:

reiska kirjoitti:Onko kirkon tapa kuljettaa kolehtihaavia jokaisen kuonon eteen jotenkin fiksumpi tapa? Sen lisäksi, että menee vielä veroina suoraan tilistä.

On.

wau, minustakin todella fiksua. Siitähän voi tarpeessa oleva ottaa vähän ruokarahaa...

reiska kirjoitti:Onko kirkon tapa kuljettaa kolehtihaavia jokaisen kuonon eteen jotenkin fiksumpi tapa? Sen lisäksi, että menee vielä veroina suoraan tilistä.

On.

Witless kirjoitti:

reiska kirjoitti:Höpöhöpö! Esim. Punainen Ristikin mainostaa keräyksiään ja yrittää saada lahjoittajat potemaan huonoa omaatuntoa jos ei vapaaehtoisesti laita ropojaan lippaaseen. Samoin toimii Kirkon Ulkomaanapu. Jehovan todistajien lahjoitukset ovat vapaaehtoisia sanan kaikissa merkityksisään, mutta valkoisen voi halutessaan vääntää pikimustaksi. Kun järjestöllä tai seurakunnalla on joskus eritystarpeita, niin totta helvetissä siitä tulee kertoa seurakuntalaisille. Ei heillä mitään rahantekokonetta ole.

Voitko antaa esimerkin tavasta jolla vaikkapa SPR on yrittänyt saada lahjoittajat "potemaan huonoa omaatuntoa" Jehovan todistajien tapaan?

SPR laittaa rahankerääjät lippaineen kauppaliikkeiden ovensuihin ja kerääjät yrittävät saada katseyhteyden ohikulkijoihin. Tämä saa herkemmät ihmiset tuntemaan huonoa omaatuntoa jos meinaisi vain kulkea kylmästi ohi. Voitko sinä antaa esimerkin tai kehitysehdotuksen, miten Jehovan todistajien tulisi rahoittaa toimintansa? Onko kirkon tapa kuljettaa kolehtihaavia jokaisen kuonon eteen jotenkin fiksumpi tapa? Sen lisäksi, että menee vielä veroina suoraan tilistä.

almi kirjoitti:Niin, rajanveto hyvän ja painostavan keräystyylin välillä voi olla vaikeaa. Toisaalta Punainen Risti, KUA ja vastaavat eivät kuitenkaan käytä Jumalaa painostuskeinona toisin kuin Jehovan todistajat tyyliin "Jehovan siunaa lahjoittajaa". Punainen Risti lupaa lähinnä hyvää mieltä.

Ratkaiseva ero on myös se, että jokainen voi päättää sekä mihin tarkoitukseen että mitä kautta lahjoittaa. Järjestöjä on paljon.