Kirjoittaja Vieras » 22.04.2009 12:16
Samannäköisyys on kylläkin yksi mainittu valintaperuste (aikoinaan tennispelaaja Borg & puolisonsa sanottiin muuten toistensa näköisiksi) mutta onko sitten varsinaisia tutkimuksia tehty ollenkaan, saatikka kritiikin kestäviä tutkimuksia ?
Sellaisenkin väitteen saattaa kuulla että varhaislapsuuden leikkitoverit eivät myöhemmin rakastuisi toisiinsa (ja sanottu tämän liittyvän osaksi sukurutsan torjuntaa, kun ei sisaruksetkaan siten ihastuisi toisiinsa), mutta eikö sellaisistakin liitoista puhuta, joissa on tunettu toisensa "aina", tokihan voidaan puhua muusta liitosta kuin ihastumisen kautta.
Taas jos puhutaan haastattelutuloksista, niin joku voi sanoa että ne ihanat kiharat... johon psykologi voi muistuttaa, että mutsillasi oli kiharat. Paljon on juttuja ihastuksen perusteista, jotka ao:lle itselleen olleet kompelkseja, "oli niin raikkaan ihanan pirteitä kesakoita..." Se suurikorvainen suomalaiskirjailija, joka oli pohtinut korviaan puoleen jos toiseen, sai puolisoltaan myöehmmin kuulla, että tämä oli ihastunut nimenomaan hänen niin herkkiin korviinsa.
Tuulesta temmattuja eivät ole jutut, joissa tarkastellaan lompakot ennen puolisokandidaattien rankkausta. (Itsekasvatusopas Carnegien miten saan ystäviä menestystä ja vaikutusvaltaa muistuttaa tapauksesta, jossa sellaisen liiton itsekuri ja toisen kunnioittaminen johti liiton varsinaiseksi rakkausavioliitoksi, oli joku englantilaispoliitikon tapaus)
Juttua kyllä riittäisi, totuutta tuskin löytyisi. Naapurin tyttö aikoinaan toi mustalaispoikaystävänsä leskimutsilleen näytölle ja sai sinä määrin yllättävät rotuennakkoluuloryöpyt vastaansa, ettei sen koommin näkynyt eikä mutsin puheissa ilmennyt.
Samannäköisyys on kylläkin yksi mainittu valintaperuste (aikoinaan tennispelaaja Borg & puolisonsa sanottiin muuten toistensa näköisiksi) mutta onko sitten varsinaisia tutkimuksia tehty ollenkaan, saatikka kritiikin kestäviä tutkimuksia ?
Sellaisenkin väitteen saattaa kuulla että varhaislapsuuden leikkitoverit eivät myöhemmin rakastuisi toisiinsa (ja sanottu tämän liittyvän osaksi sukurutsan torjuntaa, kun ei sisaruksetkaan siten ihastuisi toisiinsa), mutta eikö sellaisistakin liitoista puhuta, joissa on tunettu toisensa "aina", tokihan voidaan puhua muusta liitosta kuin ihastumisen kautta.
Taas jos puhutaan haastattelutuloksista, niin joku voi sanoa että ne ihanat kiharat... johon psykologi voi muistuttaa, että mutsillasi oli kiharat. Paljon on juttuja ihastuksen perusteista, jotka ao:lle itselleen olleet kompelkseja, "oli niin raikkaan ihanan pirteitä kesakoita..." Se suurikorvainen suomalaiskirjailija, joka oli pohtinut korviaan puoleen jos toiseen, sai puolisoltaan myöehmmin kuulla, että tämä oli ihastunut nimenomaan hänen niin herkkiin korviinsa.
Tuulesta temmattuja eivät ole jutut, joissa tarkastellaan lompakot ennen puolisokandidaattien rankkausta. (Itsekasvatusopas Carnegien miten saan ystäviä menestystä ja vaikutusvaltaa muistuttaa tapauksesta, jossa sellaisen liiton itsekuri ja toisen kunnioittaminen johti liiton varsinaiseksi rakkausavioliitoksi, oli joku englantilaispoliitikon tapaus)
Juttua kyllä riittäisi, totuutta tuskin löytyisi. Naapurin tyttö aikoinaan toi mustalaispoikaystävänsä leskimutsilleen näytölle ja sai sinä määrin yllättävät rotuennakkoluuloryöpyt vastaansa, ettei sen koommin näkynyt eikä mutsin puheissa ilmennyt.