Veljesseura.org

Kyllä se on kuulkaas Jehovan Todistajilla ihan niin, että he ajattelevat että "on pääasia että löydän sen oikean", ja se tietenkin riippuu jonkin verran ulkonäöstä. Varsinkin vanhimpien ym. ylempien tahojen johtajien kannalta. Koska eiväthän he voi jatkaa lahkon kunniakasta mainetta, jos heillä ei ole kunniallista vaimoa niin hengellisyyden kuin ulkonäönkin suhteen.

Järjetöntä touhua, sanottakoon. Siis ihan normaalina vain miettii, että kun itse muistelen Jehova-aikaa, niin kaikki konventit oli juuri lähinnä sitä lahkon touhulla ja tekopyhyydellä ylpeilyä. Mukaan lukien kokoukset. Vaikka ne olivatkin hieman henkilökohtaisempia. Se antaa koko kristillisyydestä hyvin kieron vaikutelman, ja oikeastaan se ehkä onkin parempi niin.

[quote="Torninvartija"]Kandee lukea Jared Diamondin Kolmas simpanssi: http://www.terracognita.fi/kirjat/9789525202922.html

Siinä kerrotaan miten ihmisen parinvalinta tapahtuu. Ihmiset valitsevat kumppanikseen itsensä kanssa mahdollisimman samannäköisen. Esimerkiksi sormien pituuteen kiinnitetään parinvalinnassa huomiota.[/quote]
Näin varmaan on. Väittäisin kuitenkin että JT-ympyröissä tämä vääristyy juuri siksi että paine tehdä "lopullinen" valinta epäkypsässä iässä on niin kova. Sekä ulkopuolelta että omasta seksuaalisuudesta tuleva paine. Oman kokemukseni mukaan saman "ulkonäöksellisen" unelmavaimon perään kuolasi keskimäärin kymmeniä (ellei satoja) parinkympin tienoilla olevia veljiä, siinä ei paljon samannäköisyys ehtinyt painaa. Naissukupuolen vastaavista kuolaamisista en ymmärrettävästi tiedä mitään.

Koko puolisonvalintaprosessi on tietysti JT-piireissä ihan persiillään kun minkäänlaista "kokeilua" ei suvaita ja koko seurakunta seuraa parinmuodostusta silmä kovana. Ja jos seurusteleva nuori pari menee rajan yli, vanhimmistoon kuuluvat veljet vaativat pahimmillaan yksityiskohtiin asti menevää suullista raporttia muistiinpanovälineet valmiiksi esillä.

Teoriassa vapaan maailman tanssipaikassa tulee hinnoittelu kuitenkin isomman markkinan mukaan.

onnellisuusjuttu on jo vaikeatajuisempi

Japanisssa(kin) on käsittääkseni ollut ainakin viime aikoihin asti vanhempien järjestämiä lasten avioliittoja. Mutta niissä ei eroamishalu ole semmoista luokkaa kuin esim. Suomessa.

Sitten taas voi olla niinkin, että Japanissa olisi eroamishäpeä oma lukunsa, kun ei tiedä ei rupea väittämäänkään

[quote="almi"]En yhtään ihmettele, jos Jt-yhteisön pienuus olisi eräänlainen ahdistuksenkin aiheuttaja Jt-parinmuodostuksessa. [/quote]

Yhteisön pienuus on vähän kaksipiippuinen juttu. Aktiivisesti konventeissa ym. riennoissa reissaavalla JT-nuorella saattaa toisaalta olla jopa enemmän "hyvän päivän tuttuja" kuin mitä "normaalilla" nuorella. Hyvinkin nuorella iällä jo.

Niin ne psykologiset seikat ovat oma lukunsa. On kirjoiteltu, miksi jotkut naiset kerta toisensa jälkeen valitsevat kumppanin jolta saavat luuvitosesta. Tietysti laspuuden ympäristön ilmapiiri ja kasvatustekijät määrittävät, kuten yksinään elämistäkin.

En yhtään ihmettele, jos Jt-yhteisön pienuus olisi eräänlainen ahdistuksenkin aiheuttaja Jt-parinmuodostuksessa. Sopivaa puolisoa ei ehkä helposti löydy. Tällaisessa tapauksessa on joko oltava yksin tai sitten kärvisteltävä jonkin "mahdollisimman sopivan" kanssa.

Samannäköisyys on kylläkin yksi mainittu valintaperuste (aikoinaan tennispelaaja Borg & puolisonsa sanottiin muuten toistensa näköisiksi) mutta onko sitten varsinaisia tutkimuksia tehty ollenkaan, saatikka kritiikin kestäviä tutkimuksia ?

Sellaisenkin väitteen saattaa kuulla että varhaislapsuuden leikkitoverit eivät myöhemmin rakastuisi toisiinsa (ja sanottu tämän liittyvän osaksi sukurutsan torjuntaa, kun ei sisaruksetkaan siten ihastuisi toisiinsa), mutta eikö sellaisistakin liitoista puhuta, joissa on tunettu toisensa "aina", tokihan voidaan puhua muusta liitosta kuin ihastumisen kautta.

Taas jos puhutaan haastattelutuloksista, niin joku voi sanoa että ne ihanat kiharat... johon psykologi voi muistuttaa, että mutsillasi oli kiharat. Paljon on juttuja ihastuksen perusteista, jotka ao:lle itselleen olleet kompelkseja, "oli niin raikkaan ihanan pirteitä kesakoita..." Se suurikorvainen suomalaiskirjailija, joka oli pohtinut korviaan puoleen jos toiseen, sai puolisoltaan myöehmmin kuulla, että tämä oli ihastunut nimenomaan hänen niin herkkiin korviinsa.

Tuulesta temmattuja eivät ole jutut, joissa tarkastellaan lompakot ennen puolisokandidaattien rankkausta. (Itsekasvatusopas Carnegien miten saan ystäviä menestystä ja vaikutusvaltaa muistuttaa tapauksesta, jossa sellaisen liiton itsekuri ja toisen kunnioittaminen johti liiton varsinaiseksi rakkausavioliitoksi, oli joku englantilaispoliitikon tapaus)

Juttua kyllä riittäisi, totuutta tuskin löytyisi. Naapurin tyttö aikoinaan toi mustalaispoikaystävänsä leskimutsilleen näytölle ja sai sinä määrin yllättävät rotuennakkoluuloryöpyt vastaansa, ettei sen koommin näkynyt eikä mutsin puheissa ilmennyt.

Kandee lukea Jared Diamondin Kolmas simpanssi: http://www.terracognita.fi/kirjat/9789525202922.html

Siinä kerrotaan miten ihmisen parinvalinta tapahtuu. Ihmiset valitsevat kumppanikseen itsensä kanssa mahdollisimman samannäköisen. Esimerkiksi sormien pituuteen kiinnitetään parinvalinnassa huomiota.

[quote="Polyester"]JT-parinmuodostus lienee erityistä lähinnä siinä, että suojatullien ja veljien vähyyden ansiosta veljillä on mahdollisuus pyydystää itselleen parempi muija kuin mihin heidän pelimerkkinsä riittäisivät vapailla markkinoilla. Tämähän veljille sopii, vähän käy sääliksi siskoja - toki naimattomuuden lahjan kehittäminen on sekin vaihtoehto.
[/quote]

Torninvartija kaivoi (vuosi/kaksi sitten)tilastokeskuksen tilaston esiin jehovantodistajien ikä ja sukupuolirakenteesta ja totesi, ettei marmatukselle "vähistä veljistä" ole tilastollista pohjaa. Kyllä vapaita veljiä on pilvin pimein (jokaista sisarta kohden on tosiaan vapaa veli), mutta aines ei kelpaa korkean vaatimustason sisarille, jotka sitten marmattavat tuota perinneskeidaa.

Veljesseura jopa itse toteaa näin:
"Jehovan todistajien tapa sitouttaa nuoret miehet järjestöönsä
Submitted by Analysoija on 07/04/2009 - 15:46
Länsimaissa Jehovan todistajien seurakunnissa nuorten miesten määrä on kasvanut suhteessa nuoriin naisiin."

Itse olen huomannut, että mies otetaan mieluimmin "maailmasta" kuin otetaan parinmuodostuksessa Darvinistisen karsinnan hävinneitä veljiä. Joka seurakunnasta löytyy vähintään yksi 30-40:kymppinen veli, jolle kävi ohrasesti silloin, kuin sisaret ja veljet valikoi parhaat päältä lähes teini-iässä.

Kun kerran tilastollisesti veljiä ja sisaria on ollut yhtä paljon, niin täytyy veljien rehellisyyttä arvostaa siitä, etteivät he ole aloittaneet halpahintaista marinaa "vähistä sisarista"

JT-parinmuodostus lienee erityistä lähinnä siinä, että suojatullien ja veljien vähyyden ansiosta veljillä on mahdollisuus pyydystää itselleen parempi muija kuin mihin heidän pelimerkkinsä riittäisivät vapailla markkinoilla. Tämähän veljille sopii, vähän käy sääliksi siskoja - toki naimattomuuden lahjan kehittäminen on sekin vaihtoehto.

Muuten parinmuodostus menee varmaan tutulla kaavalla: synnyttäjän/elättäjän ominaisuuksista ei ole taatusti haittaa, naiset ovat aina olleet supliikin perään, ja samankaltainen arvomaailma (JT-piireissä teokraattisuuden aste?) luo pohjaa yhteiselolle.

Jos aikuistumisen kynnyksellä omassa Seurakunnassa on tarjolla ulkonäöltään hivenen vaatimattomampi Arvostetun Veli Vanhimman poika (jolla myös etuisuuksia sekä odotuksia JT-uralla), niin voipi olla niin että innokas nuori sisar saattaa napata tämän "oletetun future-vanhimman" itselleen. Vaikka tarjolla saattaisi olla näöltään parempia, mutta kuvainnollisessa JT-arvoasteikossa "alempia".

Eikä tässä nyt oikeastaan voi puhua edes tutustumisesta tosielämässä. Ehkä joillakin nuorilla sisarilla saattaa olla sen verran pelisilmää ( ja myös taustavaikuttimia) jotta napataan itselle JT -uralla etenevä nuori vilpitön Jehovan Todistaja. Ulkonäöstä riippumatta.

Konventtien kuvainnolliset lehmämarkkinat ovat yksi keino, samoin kuin JT-Nuorten kuvainnolliset naimamarkkina-kokoontumiset Suomen itäiselle rintamalle (mahtaako niitä enää olla?).

[quote="JukkaP"]

Mitä ulkonäköön tulee niin konventeissa tuli hyvin paljon meidän poikien kesken rankattua paikan tytöt paremmuusjärjestykseen eikä sitä listaa tehty kenttätuntien perusteella. :wink:[/quote]

Jooh kyllähän se vähän niin oli, että innokkaat uskonsisaret olivat useimmiten vähän... noh, ei niin hauskaa seuraa :wink: Kenttätunneista ei todellakaan saanut pisteitä.

Onpas noita kihlautumisiakin purettu uuden kumppanin löytyessä. Omassa silloisessa ystäväpiirissä tällaisia tapauksia oli useampikin. Kumma ettei jätettyjen usko veljesseura virheettomyyteen kuitenkaan horjunut. Minussa nuo näkemäni asiat kasvattivat epäuskoa. Paljon kertoo sekin että todella harva otti kumppaninsa siitä seurakunnasta missä kasvoi vaikka nuorten lukumäärä oli hurja. Ne yleensä haettiin etelästä tai ainakin jonku sadan kilometrin päästä. Syitä tähän en tahdo ääneen sanoa mutta uskon että kaikki tietää nuorten ihmisten tavat kyllästyä herkästi.

Mitä ulkonäköön tulee niin konventeissa tuli hyvin paljon meidän poikien kesken rankattua paikan tytöt paremmuusjärjestykseen eikä sitä listaa tehty kenttätuntien perusteella. :wink:

Kyllä se JT:llä menee mun mielestä ihan samalla kaavalla kuin keskimäärin muuallakin, eli ulkonäkö herättää kiinnostuksen tutustumiseen ja sitten kemiat joko napsahtaa kohdilleen tai sitten ei. Ja onnistumisprosenttikin lienee samaa luokkaa kuin muilla. JT-liittojen etuna on toki se, että kun on "pakko" pysyä liitossa, sen eteen voisi kuvitella tekevänsä vähän enemmän töitä. Onhan se mukavampi olla toimivassa liitossa kuin toimimattomassa. Kun siis ei voi erota heti kun alkaa ahdistaa. Toisaalta tämä eroamisen mahdottomuus saattaa aiheuttaa sen, että liittoa ja suhdetta alkaa pitää itsestäänselvyytenä, eikä siihen panosta sitten yhtään. (Been there, done that.)

Lähdeviitteitä ei taaskaan ole, mutta luin jo joskus JT-aikoinani tutkimuksesta, jossa todettiin, että useimmiten pareja muodostavat suurinpiirtein "yhtä hyvännäköiset". Tätä asiaa pohdittiin joskus silloisen vaimoni kanssa ja olimme sitä mieltä, että ainakin meidän tuttavapiirissä tämä [i]yleensä[/i] pitikin paikkansa.

Pinnallisten asioiden merkitystä parinmuodostuksessa ei pääse eroon edes JT. Ihminen on kuitenkin eläin, johon tietyt vaistot ja vietit vaikuttavat enemmän kuin aina ymmärrämmekään. Miehen silmää miellyttää tietynmallinen naisvartalo, jolla on yhteyksiä oletettuun "synnyttäjän" malliin. Nainen taas saattaa hakea jonkinlaista perheen suojelijaa ja elättäjää ja näihin asioihin liittyvät tietyt ominaisuudet saattavat näkyä miehestäkin ulospäin. Evoluution kannalta näistä "ihanteista" on etua ja nämä tapahtuvat melko tavalla tiedostamatta.

Nämä ovat tietenkin karkeita yleistyksiä, joten ei vedetä herneitä nessuun siellä takarivissä! :wink: Tunnen minäkin (JT-piireistä) ruman ja lihavan, lähes kääpiömäisen lyhyen miehen, jolla on jumalaisen kaunis vaimo. Miehen varallisuudella ei tietenkään ole mitään tekemistä asian kanssa.

Kun olin täysi-ikäinen Jehovan todistaja, minun annettiin ymmärtää että Jehovan todistajien yhteisössä parinmuodostus tapahtuu täysin eri tavalla kuin muualla. Teokraattisesti kypsät veljet hakevat seurakseen teokraattisesti kypsiä sisaria jne. Myöhemmin olin havaitsevinani että Jehovan todistajien keskuudessa parinmuodostus tapahtuu aivan samoin kuin järjestön ulkopuolella; hyvännäköiset hakevat hyvännäköisiä, ja vähemmän hyvännäköiset jäävät jäljelle. Tällä prosessilla ei välttämättä ole mitään tekemistä esim. pysyvän onnellisuuden kanssa. Ne hyvännäköiset voivat vaikka hakea muita toisella kierroksella. Jehovan todistajien keskuudessa toista kierrosta ei tietysti pitäisi olla.

Jehovan todistajat eivät hyväksy seurustelua tai avoliittoa saman tapaan kuin muut. Siksi "avioliiton" täytyy mennä heti nappiin. Onko muita joiden mielestä JT-avioliitto ei ole sattunut kohdilleen ulkonäön puolesta, luonteen puolesta tai muuten? Jos näin oli, koitteko että on oikein mennä uusiksi naimisiin? Millä perusteilla haitte uutta puolisoa?